★ Dieetin puoliväli & koska olisi aika levätä?

Dieetti on edennyt jo melkeinpä puolenvälin yli ja mitäs ihmettä, tässähän on enää maagiset 69 päivää H-hetkeen! Tätä ei kyllä kukaan usko, mutta ihan huvikseni halusin laskea päivät ja sattui sopivasti tuollainen numeropari, en minä nyt sentään näin pervo ole!

Hauskaa tässä on se, että ensiksi mieli oli kuin tulta ja tappuraa, mutta kropassa nälkä tuntui. Nyt osat ovat vaihtuneet, kroppa sietää nälkää ja jaksaa uurtaa, mutta mieli himoaa ruisleivästä pepe - leivoksiin ja itsensä takasin aisoihin psyykkaaminen on tullut erittäin tutuksi. Ulkopuolisella olisi varmasti hauskaa seurattavaa mun keittiössä pyöriminen, kun ensiksi on saatava katsoa, onko kaapissa karkkia, keksiä tai pullaa. Kun kaapit on pengottu, otan käsiini sen löytyneen suklaalevyn, sanon itselleni "ei" ja pistän takaisin kaappiin. Tämä rumba saattaa toistua useasti päivässä, että pitelen käsissäni sitä suurta ja mahtavaa herkkupussia ja samalla komennan itseäni. Sama tapahtuu leivän kanssa, otan leivän pöydälle ja voipaketin kaapista, sitten pistän kaikki takaisin omalle paikalleen. Tänään tein salilla jalkapäivää ja siinä takareisiä pumpatessa mielessäni huusi ajatus: "SAISIMPA RUISLEIPÄÄ!"  Älkää kysykö mikä tämä mahdoton himo ruisleipään on, toisaalta kyllä en ole ikinä ennen elänyt näin tiukassa kurissa, ettei saisi edes sitä saa***** ruisleipää :'D
Kaverikin tuossa totesi, että voisi luula, että olen raskaana kun himoitsen mm. sinappia, suolakurkkuja ja juustoja. Mutta eikö ole hyvä, että on terveelliset mieliteot?!

Mulla vaihdettiin dieetti hiilarittomalle, eli enää kolmesti viikossa saa hiilaria, plussana tietysti iltapuuro. Tämä sen takia, että saadaan dieetti pysymään aikataulussa. Meikäläinen on todella hyvä keräämään ylimääräistä painoa! En edes tiedä uskallanko ajatella millaisella temmolla kerään massaa itselleni kisojen jälkeen :'D Jos joku haluaa naimisiin kanssani, avioehtoon on ehdottomasti kirjoitettava, että sulhasen on hyväksyttävä morsiammen tuleva ylipaino! Ei muuten välttämättä kanneta kynnyksen yli :D

Olisi totaallista paskaa väittää, ettei yhtään väsytä, tai välissä kiukuta. Kyllä väsyttää ja kiukuttaa välissä, MUTTA samaan hengenvetoon totean, että ihmeen helpolla on vielä päästy eteenpäin. Tiedä sitten, mitä loppuviikot tuo tullessaan, mutta nyt näin. Yön pikkutunneille musta ei saa seuraa, mutta ei ole ongelmia herätä aamuisin tai pysyä hereillä. Jos siis vain on tekemistä.

Ne, jotka seuraavat minua snapchatissa (bakanami) lukivat varmaan selostukseni siitä, että julkisesti ilmoitin, että huhtikuun jälkeen vedän käsijarrun ylös, lepään ja olen. En tee mitään muutakuin sellaisia juttuja, mihin oikeasti haluan tehdä ja mennä, makaan luvattoman paljon sohvalla netflixin äärellä ja lihotan itseni kesäkuntoon, eli sellainen +10kg. Hei c'moon, kylkiluissa ei ole mitään nähtävää! Sopivan pehmeä kroppa on kaikista seksikkäin. Kuitenkin, voisin melkein väittää että kulunut vuosi on ollut elämäni yksi rankimmista, myös opettavaisin. Ero, hevosen lopettaminen, omien kotisivujen avaaminen, työpaikkojen kanssa soutaminen ja tämä kisadieetti. Sanoi kuka mitä tahansa, meikä lepää. En väitä, että olisin täällä kuoleman kielissä väsymyksen kanssa, päinvastoin. Ideana on se, että jos jatkan tälläistä työtahtia loputtomiin, huikkii burnout ja Törnävä nurkan takana. Haluan löytää sen kultaisen keskitien mikä on hyvä työtahti, ruokavalio ja sun muut. Haluan tasapainottaa elämäni sopivaksi, sellaiseksi minkä mukana jaksan painaa tasaista tahtia eteenpäin. Se ei tarkoita, että passiiviisena makaan sängyllä päivästä toiseen. Se tarkoittaa, että hoidan asiani rajojeni sisällä ja nauttien, ehkä jopa kakun palan lomassa. Sikspäkki ei tuo onnellista elämää, eikä loputon paahtaminen 5 vaihde silmässä tuo seesteisyyttä elämään.

Maailman hienoin salipaita ikinä! Better bodies

Vaihdan tässä lähipäivinä blogini nimeä ja osoitetta. Bakanami on työnsä tehnyt ja aika vaihtaa nimeä, vaikka onhan tuo Bakanami nyt hemmetin persoonallinen ernun nimimerkki. Jos joku ei tajunnut, se on japania ja tarkoittaa suomeksi typerää aaltoa :DD Nimi vaan sopii suomalaisen suuhun hyvin ja nimimerkki kantaa juurensa yläasteen Japani faneilun aikaan (mitä teen edelleenkin, mutta en niin julkisesti :D), mutta valitettavasti fitness ja mentaalijutut eivät taida kohdata enää ernuilun kanssa.

Ja tällä viikolla Kamalan ihanan elämässä on aiheena pelot, joten käykääs myöhemmin viikosta kurkkimassa onko tullut uutta tekstiä!

♥ Suvi

★ Miksi en suosittele kitudieettiä?

Näin vuoden vaihteen jälkeen moni on taas lupautunut laihduttamaan ja elämään terveellisemmin. Some hukkuu kyselyihin, kuinka voin laihduttaa, mistä saan motivaatiota ja mitä tulisi syödä?


Itse en suosittele mitään keittokuureja, laihdutusruoka/juoma kuureja tai mitään kitudieettiä missä kalorit ja hiilihydraatit leikataan minimiin. Miksi en?


Kannatan ajatusta, missä keskitytään sellaisiin valintoihin, mitä voit kantaa loppuelämäsi. Vaihda jatkuva herkuttelu kerran viikkoon, syö hyvää, puhdasta ja ravitsevaa ruokaa ja liiku sopivasti. Vähemmän on enemmän. Ja näissä ufodieeteissä piilee se vaara, että lihoaa kaiken pudottamansa takaisin. Kun olet juonut pelkkiä litkuja kuukausi tolkulla ja palaat taas normaaliin arkeen, lihoat takaisin. Siksi kannattaa heti tehdä suunnitelma, mitä pystyt noudattamaan kevyin mielen pitkän ajan. Elämästä kuuluu nauttia ja "en syö enää karkkia" - tyyliset lupaukset ajavat sinut vain entistä lähemmäksi repsahtamista. Turhanpäiväinen itsensä ruoskiminen päivästä toiseen ei välttämättä kanna pitkälle.


Se, että vältyttäisiin painon kanssa jojottelulta, myös se, että pystyt oikeasti sitoutumaan sellaiseen ruokavalioon ja liikunnan määrään, mikä ei tunnu mahdottomalta. Uudenvuoden lupaus, mikä pitää sisällään kuutena päivänä viikossa liikuntaa ja kaikkien herkkujen ehdoton kielto saa aloittelevan elämän tapa muuttujan nopeasti kiinnostuksen loppumaan ja turhan kiukun pintaan.


Mitäpä jos kokeilisit edetä vähän hitaammin? Oletko tottunut elämään roskaruualla ja herkuilla? Miltä tuntuisi ajatus, että kokeilisit ensiksi vaikka kolme päivää elää ilman herkkuja, kiinnität enemmän huomiota siihen, että syöt puhdasta ruokaa. Jos tunnet olosi energiseksi, voit käydä kävelylenkillä. Ihan vaikka vain 500 metriä. Lähtisikö joku kaverisi mukaan myös?


On hienoa, jos olet päättänyt muuttaa tapojasi, mutta liian isot lupaukset liian äkkiä tehtynä vievät vain ojasta allikkoon. Itsensä rankaiseminen ei tuota tulosta. Jos olet päästänyt itsesi repsahtamaan, on turha ruoskia itseänsä siitä, että päästit itsesi siihen jamaan. Voit valita, aloitatko uuden elämäntapasi negatiivisesti vai positiivisesti. Sinun tulee nauttia matkasta kohti parempaa minääsi, ja sinne voidaan myös sallia satunnaiset herkuttelut. Jos matka on täyttä paskaa ja menet silmät ummessa kohti päämääräsi, et löydä kultaa sateenkaaren päästä. Päinvastoin, siellä mahtaa odottaa ripakopallinen lisää paskaa.

Tänään - 3 kg aloituspainosta.

Mutta urheilun aloittaminen ja ruokavalion muuttaminen on niin raskasta ja haastavaa, että pakko olla vähän vihainen itselleen, että pääsee alkuun?
Juuri tämän takia pienistä padoista rakennetaan suuria jokia. Sen ei tarvitse olla niin raskasta ja haastavaa. Mitä jos lisäisit kasviksia ruokavalioosi? Tai vaikka jos nautit luonnosta liikkumisesta, käy pari kertaa viikossa kulkemassa metsässä? Sinun ei tarvitse olla maratoonari parin viikon jälkeen. Hiljaa hyvä tulee. Jos et tiedä miten toimia, osta joltain personal trainerilta ruoka - ja treeniohjelma. Näin saat juonesta kiinni, mitä sinun tulisi tehdä. Yksin ei tarvitse sokkona samoilla!

Kana on dieettiystävällisempää kuin nyhtökaura, sillä kanassa on rasvaa vähemmän.

On myös olemassa puhdistavia kuureja, missä juodaan/syödään sitä sun tätä, mutta niiden tarkoituksena on puhdistaa elimistöä, eikä ne ole tarkoitettu noudatettavaksi 3 vuodeksi eteenpäin. Ja tiedätkö mitä? Ei välttämättä tarvitse kärsiä nälästä laihtuakseen! Sopivan kokoisia annoksia 3-4 tunnin välein ja mahasi tuntuu täydeltä. Toki varmasti joudut hillitsemään himojasi juustokakun ja irtokarkkien kohdalla. Muista kuitenkin, että kaikki lähtee itsestäsi. Kukaan muu ei voi tehdä sitä sinun puolestasi, teet sen itsesi takia ja sinun on otettava vastuu omasta onnestasi.


Hyvää alkanutta vuotta kaikille ♥

♥ Baka

★ Miltä dieetti tuntuu?

Ja kappas keppanaa, ylihuomenna tulee tasan kuukausi dieetin aloituksesta! Aika rientää suoranaisesti.


Jos nyt lähdetään painosta liikkeelle (mikä tietysti kiinnostaa kaikista eniten), niin lähtöpaino oli sen rapiat 60kg (ja pituus 169cm ja risat).
Ensimmäisen viikon jälkeen paino tipahti heti 59kg. Toisella viikolla 58kg. 5.12 puntari näytti 56,2kg, pari päivää sitten 60kg ja tänään taas 59,7kg. Otatko selvää? Hyvä, en minäkään! Sen ainakin tiedän, että keskivartalo on lähtenyt kutistumaan ja selkä alkaa menemään rapsakkaammaksi. Hyvä, eli siis joku ainakin menee oikein!


Mitä dieettiin kuuluu?


Olen käynyt 2x viikossa 45min lenkillä (usein pidemmälläkin) ja koiran kanssa tulee muutenkin extralenkkiä, 2x HIIT salilla ja 5x salitreeniä. Soijaa pukkaa! On myös ilo huomata, että aluksi Hiitti tuntui kuolettavan raskaalta. Nyt onneksi se alkaa sujumaan paljon paremmin, sekä huomaan muutenkin treenatessa hapenoton parantuneen. Olo on muutenkin ollut paljon energisempi mitä ennen ja nukahtaminen parantunut! Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Usein tuntuu jopa välissä, että liikaa. Toisinaan taas sitä haaveilee sipsipussista, kylmästä cokiksesta ja hamppari ateriasta. NAM! No, ne sitten taas aikanaan (lue: kesällä olen lihava).


Ottaa päähän ihan sikana, kun ne kuvat mitä otin dieetin ekana päivänä on ihan sairaan järkyttäviä, enkä kehtaa niitä lisätä tänne. Tänään yritin ottaa itselaukaisemella kuvia pienessä ja pimeässä huoneessa, eikä siitä mitään kaunista tullut. Tarvitsen oman henkilökohtaisen valokuvaajan! Sen sijaan näytän teille, mitä olen kahdessa vuodessa saanut aikaiseksi :'D

2015

30.11.17

13.12.17

Aivan upea laatu näissä kuvissa ja mun urheilushortsitkin on kadonneet! Niiden kanssa kehtaisi pyllistellä ja laittaa valokuviakin tänne, mutta minne hitto soikoon mun kaikki sukat, kauluhuivit ja housut katoaa? :D

Mun murheeni on olkapäät ja peppu. Ehkä jonkin verran myös etureidet. Tosiasia on, että niihin pitää saada lihasta vielä. Töitä tehdään! Katsotaan millainen kroppa tästä kuoriutuu! Aikaa ei oo enää loputtomiin ja saa alkaa kirimään, mutta parhaani yritän!

♥ Baka

★ Kuilun reunalla

Kenellekkään ei tule varmaan kovin suurena yllätyksenä, että meikäläinen on hurahtanu Fitness - touhuun ja salilla ravaamiseen. Ja ihan kunnollisia tavoitteita tämän harrastuksen saralla on asetettu, kuten nyt mulla oli tavoite tälle vuodelle päästä Fitnessmalli - kisoihin, mutta siihen tuli uusia muutoksia ja koko homma näyttää olevan menneen tosi some painotteiseksi, eli eipä meikäläisellä sinne sitten ollutkaan mitää asiaa. Huonoja tekosyitä kyllä juu, mutta kun tapana ei ole jäädä tuleen makaamaan, niin on jo uudet tuulet puhaltamassa.

Eilen juuri pyörähdin FitFarmin toimistolla juttelemassa Harrin kanssa uusista suunnitelmista, mikä nyt näyttää hyvin vahvasti siltä, että Bikini Fitness olisi seuraava maali. Tulevaisuus ei vaan näytä nyt kovin kauniisti kukkivan, sillä mun kroppa, tai kroppani nivelet eivät ole luotu tätä maailmaa varten.

Polvissa on kasvuhäiriö ja yliliikkuvat nivelet, sekä vielä ne ovat vinossa, mikä aiheuttaa vaivaa jos jonkinmoista. Yliliikuvuus on alkanut aiheuttamaan tulehdusta nivelissä, mikä nyt vielä pahentaa tilannetta. Olkapää on yliliikkuva, eikä tahdo pysyä omassa kuopassaan ja lantio on nyt kerran naksautettu paikoilleen, kun keikahti vasemmalle puolelle. Hauiksessa on hermot pinteessä, mikä aiheuttaa välillä puristusotteen katoamista oikeasta kädestä ja aiheuttaa vihlontaa sormiin. Keskiviikkona kuulen tuomion jäsenkorjaajalta kropastani, joten ei nyt kaikkea toivoa heitetä pois.

Saliharrastusta en voi siltikkään jättää, koska juuri nämä yliliikkuvat nivelet tarvitsevat parhaan mahdollisen tuen lihaksilta. Eli mun tapauksessa hyvä lihaskunto ja lihasmassa ovat avainasemassa. Saatika sitten ylipaino, siinä sitten oltaiskin. Ulkopuolisen korvaan kuulostaa ihan pössöltä ravata salilla huonojen nivelien kanssa ja ehkä se saattaa vähän sitä ollakkin.

Eilen sitten sovittiin, että kyllä tässä kokeilla täytyy, sittenhän sen tietää. Treenit tehdään kropan ehdoilla ja järki pidetään päässä. Pallo on mulla, kuinka hyvin huollatan itseäni ja pidän nivelistä huolta. Liikkeissä vältetään niveliä loppuun asti ja kaikki polvia "liian" rasittavat (lankkukyykky, etureisi painotteinen kyykky) jätetään pois. Ja siihen täytyy nyt varautua, että jos kroppa ei kestä, peli vihelletään poikki. Kuten juuri eileen puhuttiin, että mulla on liian monta tervettä elinvuotta hukattavana. Yksien kisojen takia en heitä loppuelämääni hukkaan, mutta silti, silti täytyy yrittää. En vain perkele vie suostu heti heittämään hanskoja tiskiin.

Dieetillä luultavasti homma ratkeaa, jatkuuko homma vai ei. Ei siinä sitten auta kuin keksiä muuta jos homma ei toimi (tai olenkin jo suunnittelut suunnitelma B'n), ei siinä itku auta markkinoilla. Jatketaan pään hakkaamista seinään, vaihdetaan vain tapetit välillä. Tässä on myös se paska puoli, että jos kropassa on tulehdusta, niin laihduttaminenkaan ei onnistu. Ei tullut voittoa geenipankissa, mutta ehkä jossain muussa pankissa tuli paremmat sijoitukset.

Myös se, että oma uskoni omaan tekemiseen on tällä hetkellä paljon vahvempi, mitä ulkopuolisten mielipiteet. Ja jos hullusti käy, omalla vastuulla. Ainakaan en voi tulevaisuudessa moittia itseäni, että en edes yrittänyt. Enempi katuu tekemättömiä asioita, kuin tehtyjä. Häntä pystyy ja kohti uusia pettymyksiä!

                                                                      ♥ Baka

★ Ennen ja jälkeen.

Nyt sitten, nyt tämä tyyppillinen, kliseinen "ennen ja jälkeen" postaus tulee, mikä on varmaan kaikille tuttua kauraa. Ei se mitään, nämä tälläiset ovat mun mielestä ihan kivoja, inspiraatiota antavia ja silmiä avaavia :)

Kun jäljelle jää vain totuus  - postauksessa kävin jo näitä syömis asioita läpi, mutta jos vielä kerran...

Jos kelataan aluksi 3 vuotta taaksepäin, kun olin 16-vuotias ja no, kaljaa oltiin jo vähän opeteltu juomaan ja olin kesän pikaruokalassa töissä. Joka päivä ruuaksi siis hampurilaisateria. Menin sen kesän jälkeen ammattikouluun kokki puolelle ja siellä tuli vähän herkuteltua, vaikka yritinkin olla syömättä kaikkea hyvää. Elin siis ikäänkuin riidoissa itseni kanssa - halusin laihtua, mutta söin silti kaikkea rasvaista ja makeaa. Olisin silloin halunnut olla ihan langan laiha, ennenkuin näin bussissa sairaanloisen laihan tytön ja tajusin, että en tahdo näyttää tikku-ukolta. Bulimia oli jo selätetty, mutta en kiellä, etteikö olisi tehnyt mieli välissä käydä oksentamassa. Olin jo päättänyt kesän lopussa, että alan elämään terveellisemmin, mutta eipä siitä kauheasti mitään tullut. Salilla aloin käymää silloin tällöin! Muuten harrastin ratsastusta, satunnaista lenkkeilyä ja aloitin tanssin amiksen ekalla.

Viikonloppuisin usein lähdettiin ryyppäämään. Tupakkia kului viikossa 1-3 askia. Ryyppäämiseen liittyi myös erittäin usein roskaruoka. Kalja ja roskaruoka kuului myös viikollakin ruokavalioon. Mutta ei mulla ole morkkista tästä vaiheesta, olin vain nuori (kuten edelleen) ja halusin kokeilla rajoja.

Olo oli tukala, kun en tuntenut oloani ulkoisesti, enkä sisäisesti hyväksi. Halusin tehdä asialle jotakin. Kun lähdin vanhempieni kanssa Vaasasta viikonloppu reissulta kotia ja kuulin radiosta Fitneksestä, innostuin heti. Tunnetusti alku on hankalaa ja niin myös tässä tapauksessa.

Tämä kuva on ennenkin täällä näkynyt, mutta siis tässä on kuva, kun minä 16 kesäisenä päätin alkaa tekemään jotain tälle pikaruoka kropalle:

En mä koskaan ole ollut mikään pullukka, edes sinnepäinkään mutta on tästä nyt vähän parannettu :D

Luulen, että ahdistus omasta kropasta johtui siitä, että olen rakenteeltani siro ja aika hentoinen ja olin ala-asteella todella hoikka, tai laiha ja yläasteellakin vielä hentoinen, niin yhtäkkinen lihoaminen ei sopinut minä - kuvaani. 

Kävin muutaman kerran viikossa (jos sitäkään) aluksi kuntosalilla, välillä lenkillä, tanssimassa kerran viikossa ja ratsastamassa useasti viikossa. Ruokavalio oli sitä samaa, alkoholi, pizza, suklaa jne kamaa.

Pidin aluksi fitness kisaajia hulluina ja pyörittelin silmiä bikineissä pyöriville ihmisille, joiden rusketus muistutti tummaa suklaata. Mielipide on saattanut muuttua vuosien aikana :D

17-vuotiaana tilasin ensimmäiset treeni - ja ruokaohjelmat Linda Manuellalta. Syyskuussa 2013 ja siitä sitten lähti. En edes jaksanut aluksi tehdä ohjelmia loppuun asti, kunto oli ihan paska. Taisi mennä reilu kuukausi, kun pääsin hehkuttamaan, että pystyin vetämään treenin alusta loppuun asti! Ensimmäinen ohjelma oli kiinteytystä, sekä siron lihaksikkaan kropan tavoittelua. Haha, voi että on tavoitteetkin vähän heitetty uudelle tasolle! 

Silloin tapahtui myös jotain ennenkuulumatonta: Oli perjantai ilta, puhelin soi koko ajan että nyt lähetään kaljalle. Mutta mitäs teinkään? Menin kuntosalille! Poljin kuntopyörällä ja jouduin puhelimessa selittään kahdelle ystävälle, että kaljat jää tänään välistä. Oli hassu fiilis, mutta hyvä :)

Vaikka mulla oli ruokaohjelma, herkuttelin silti koulussa. En päässyt eroon herkuista. Halusin pois koulusta. Vihasin koulua, vihasin kun en pystynyt syömään niinkuin halusin. Päänsisäinen ääni torjui koko ajan. 

Jos olet lukenut tuon "Kun jäljelle jää totuus" - postauksen, niin tiedät, että kärsiin masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista. Se ajoi minut hyvin usein vetämään pään täyteen alkoholia ja olin välissä todella voimaton käymään kuntosalilla. Pidin aina välissä muutaman viikon taukoja. Halusin kuitenkin saada unelmien kropan itselleni.

Jossain vaiheessa aloin heittämään lähinnä läppää, että voisi kokeilla kisaamista. Mitä enemmän asiaa mietti, sitä paremmalta se alkoi tuntua. Olen todella kilpailuhenkinen joissakin asioissa ja haluan aina haastaa itseni. 

Aloin todella suunnittelemaan, jos alkaisin kisamaan bikini fitneksessä. Kokeilla edes. 

Aloin seuraamaan somessa erillaisia fitnesskisaajia ja puntaroin eri vaihtoehtoja päässäni.

Lopullinen päätös tuli selväksi kuitenkin vasta tämän vuoden alussa. Juttelin Lindan kanssa viime tammikuussa ja tein päätöksen, että tähtään ensi keväänä Fitnessmalli - kisoihin. Kisasta tekee mielenkiintoisen se, että kropan lisäksi arvostellaan esiintyminen, kuvauksellisuus ja edustavuus. Ulkonäkö on iso osa, mutta ei kaikkea.

Kun tulin Italiasta suomeen, Linda teki mulle uudet ohjelmat. Eli siis tämän vuoden maaliskuussa. Tilanne näytti silloin tältä: 

 

Laatuja kaikille. En tiedä onko tää kuva ollut täällä aikaisemmin, mutta olen näköjään toukokuussa tehnyt tälläisen ennen ja jälkeen kuvan:

Isot retureidet, must have!

Treenasin niillä ohjelmilla kesäkuuhun asti ja sain uudet ohjelmat. 

Tämä oli sitten sen hetkinen tilanne. Nyt olen noilla ohjelmilla treenannut sen reilu 3 kuukautta ja tilanne näyttää tältä

Hehe, oli pakko matkia Zozofit'ä :'D

Vielä saa tehdä ihan possuna töitä, mutta aika huvittavaa, että tämä olisi ollut mun unelma kroppa, kun aloitin kuntosalilla käymään. Nyt tämä on sellaiset 1/3 siitä. Viihdyn kropassani, mutta lisää lihaksia, aamen. Nyt on iha hyvä draivi päälläkin. Olin sen 4kk juomatta, enkä ole kyllä vieläkään kuin vähän maistellut. Käyn neljä kertaa viikossa salilla, teen keskiraskasta työtä, ratsastan aina kun kerkeän (eli 2-4 krt viikossa), huomisesta lähtien alan pitämään taas tanssitunteja 2x viikko ja teen kaikkea pikku sälää, kuten harjoittelen kävelemään käsillä, teen kotijumppaa, kuntopiiriä yms. Lohduttavaa kuitenkin, että aikaa vielä on.

Ruokailun suhteen... olen vieläkin vähän toivoton. Olen niin sokerihiiri, että aivan suklaan palat vain karkaavat suuhuni. Olen jättänyt "karkkipäivät" pois, koska napostelu on edelleen paha tapani. Suositellaan, että yhtenä päivänä viikossa saa herkutella, jos muuten syö oikein. Mä olen hiukan oppinut siihen, että saatan ottaa kahvin kanssa vähän pullaa. Töissä saattaa kadota pizzan pala suuhun, jos toinenkin. Tai nugettia :D Yritän kyllä päästä tavasta eroon ja pitää aina kerran viikossa herkuttelu päivän.

En ala kirjoittelemaan erikseen mitään marttyyri tekstiä. Olen tyytyväinen, että olen päässyt tähän asti kivisestä tiestä huolimatta. Ja erityisen ylpeä, että olen hyvin päässyt tupakasta eroon! Suunta jatkuu ylöspäin. Minähän en ole mikään synnynäinen urheilija, mutta tykkään enemmän tälläisestä elämästä, kuin siitä päämäärättömästä kaljan lipittämisestä. Vaikka en tahdokkaan sulkea itseäni mihinkään kuplaan. Minulla on silti oikeus pitää hauskaa joskus ;)

Kiitos Hannalle taas kuvista ♥