★ Sateenkaaren pää

Heippa!  Pohdiskelin, että mistähän tänne kirjoittelisi. Tekisi kovasti mieli tehdä jotain mielipide kirjoitusta. Mikä on ajankohtainen aihe? No tasa-arvoinen avioliittolaki tietysti! Ja tästä onkin ollu kovasti puheenaihetta myös itselläni. Netti tursuaa erillaisia mielipiteitä asiasta, mutta kirjoitampa silti omani.

Sisältää suoraa puhetta ja kirosanoja.

Heti alkuun sanon sen, että moni homo/lesbo eivät halua, että heidät juuri lokeroidaan johonkin tiettyyn lokeroon (että heitä sanotaan homoksi, lesboksi yms), vaan usein he sanovat itsestään, että eivät määrittele itseään. Rakkautta ei tarvitse lokeroida. Itse käytän nyt tässä kuitenkin homo - termiä, koska se tekee tekstistä ymmärrettävää. Ja homolla tarkoitan nyt myös naisparejakin.
Sanon vielä senkin, että jos joku ihmettelee, mitä helvettiä tuo niin sanottu "hetero" kirjoittelee onnessaan lesboista ja homoista, eihän se voi tietää mistään mitään kun itse vain bongailee miehiä ja kuuluu siihen suurempaan massaryhmään, niin sanon sen, että olen elänyt 13-vuotiaasta asti (tai silloin jengi lähti tulemaan kaapista ulos) homojen ja lesbojen keskellä ja melkeimpä 50% kavereistani luokittelee itsensä muuksi kuin heteroksi. Oon nähnyt ja elänyt näiden ihmisten kanssa, jutellut monet illat ja ollut samalla aaltopituudella heidän kanssaan.
Kun eduskunnassa meni läpi tämä, että homot saavat mennä naimisiin, olin todella TODELLA onnellinen! HYVÄ SUOMI! Tiedossa siis tuplasti ennemän häitä! Joskus siis tulevaisuudessa ;D Voin vain kuvitella näiden ihmisten iloa, jotka ovat löytäneet kumppaninsa ja ovat seurustelleet useita vuosia, mutta naimisiin ei ole ollut mahdollisuutta päästä. Nyt on! Ja jokainen ihminen, joka oli vastaan tätä päätöstä, miettikää: Jos sinulla on maailman upein poika/tyttöystävä ja yksi haaveistasi olisi päästä joskus tämän henkilön kanssa naimisiin, mutta sinulle naurettaisiin päin naamaa: "vitun runkku, et sä pääse koskaan naimisiin", kirkkoon ei olisi asiaa, eikä toivoa päästä vihille kotimaassasi, miltä tuntuisi? Oppisit elämään asian kanssa, mutta se haave ei jättäisi sinua rauhaan. Sulla olisi silti se palava liekki päästä vielä vihille.
Miettikää näiden ihmisten onnea.

Homous ei ole valinta. Heterouskaan ei ole valinta. Sä et voi mitään sille, ketä tai millaista ihmistä sä rakastat. Useissa maissa, jossa homous ei ole sallittua, homot ja lesbot joutuvat pakonomaisena menemään parisuhteeseen/naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Silloin on vain tungettava perse niin syvälle narniaan kuin vain ikinä menee. Ja yrittää saada jotain hyvää itselleen kumppanistaan. Ollaan onnellisia, että eletään suomessa, jossa ihmiset saavat olla juuri sitä mitä ovatkin.

Entäs sitten rasistisuus? Kukaan ei synny rasistina. Ei yksikään. Jokainen vastasyntynyt lapsi on maailmalle avoin. Jos oma lapsesi huutaa NEEKERI nähdessään tummaihoisen, tai YÖK jos kaksi miestä kävelee käsi käressä kaupungilla, vastaus saattaa löytyä omasta peilistä. Oletko itse rasistinen, joka on tartuttanut lapseenkin tämän saman asenteen? Jos et, vastaus saattaa löytyä ulkopuolelta. Lapset oppivat nopeasti ja tälläiset haukkuma sanat saattavat jäädä hyvin mieleen, mitä aletaan käyttämään sitten vanhempana, kun on aika vähän kovistella ja näyttää kuka on. Tämä lapsena opittu asenne jää sitten jylläämään aikuisenakin, ollaan kovaa jätkää baarissa huutelemassa naapuripöydän homoparille - ellei sitten ihminen itse tajuan omaa ahdasmielisyyttään, taikka sitten tule itse kaapista ulos. Jokainen kuitenkin kehittää omat mielipiteensä jossain vaiheessa elämää.

Homoparien lapsia kiusataan kouluissa. Tämä menee vähän samaan kastiin ylemmän tekstin kanssa, eli millaisen kasvatuksen lapsi on saanut JA SITTEN, jos nyt lähdetään purkamaan lankakerää, niin mitä ihmiset ajattelevat homoista 10 vuoden päästä? Luulen ja uskon, että homoparit ovat alkaneet olla jo aika normaalia massaa, mikä vaikuttaa myös siihen, että tyyliin ala-asteella joka viides oppilas on homoparin lapsi ja tämä on ihan normaali ilmiö kouluissa, mikä ynnää siihen, että kiusaajat jättävät nämä lapset rauhaan, koska se on jo ihan ok asia olla homoparin lapsi. AINA jotakin kiusataan koulussa, se ei vain lopu, mutta uhri ei ole välttämättä juuri se homoparin lapsi. Se saattaa olla jokun ihan muu, joku sellainen, jolla on isä ja äiti ja kissa, mutta ehkä hiukan hiljaisempi/ujompi/pyöreämpi yms. Itse olen kokenut kiusaamista, vaikka en ole sateenkaari perheestä, vaan olin vain erillainen. Gootti, vähän arka, jne.

Mitä jos oma lapsesi paljastuisi homoksi? Jokainen vanhempi toivoo kun lapsi syntyy, että lapsi on terve ja saa hyvän ja onnellisen elämän. Miksi asettuisit itse oman lapsesi onnen eteen? Jos et ole ennen puolustanut homoja, nyt on aika. Kaikista pahinta vihaa mitä lapsi voi kokea, on oman vanhempien viha. Älä toivo lapsellesi onnellista elämää, jos alat itse kylvämään epätoivoa lapsesi niskaan. Hyväksy lapsesi. Se on se sama lapsi, minkä olet saanut vuosia sitten, seksuaalisuus ei poista persoonaa. Jos lapsesi tekee sinulle joka aamu aamupalaa ja sitten ilmoittaa olevansa homo, aamupalan teko ei lopu siihen, ellet itse aiheuta vihaa lastasi kohtaan. Ja siitä paljon puhutusta raamatusta, sielläkin lukee - rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Pistä se sama viha omaan niskaasi ja kokeile, pysytkö pystyssä.

Nyt tämän lain hyväksymisen jälkeen, tulee närkästyneitä kysymyksiä, miksei vaikka moniavioliittoa hyväksytä? No mietippä. Olisiko kivaa olla naimissa kahden eri henkilön kanssa? Ehkä aluksi, mutta avioliitossa on kyse siitä, että rakastat yhtä ihmistä myötä ja alamäissä. Jos haluaisit moniavioliittoon, olisit samalla valmis myös "pettämään" omaa kumppanisia. Tämänkin tehtäisiin sillon kirkon ja raamatun nimeen - luvallisesti. Tasa-arvoisessa avioliitossa kyse on kuitenkin vain kahden ihmisen välisestä sopimuksesta. Jos olet sitä mieltä, että rakkauteen tarvitaan kolmea tai neljää osapuolta, miettisin uudestaan.

Voi huhhu, tulipahan avauduttua! Mutta siinä se on, mustaa valkoisella. Vihatkaa tai rakastaa, I don´t care :)