★ Ystävyys on kultaakin arvokkaampaa

Ilman ystäviä meillä ei olisi mitään.

Kävin ystäväni kanssa keskustelua ystävyydestä yksi ilta mihin hän totesi "Ilman ystäviä meillä ei olisi mitään" mikä sai minut miettimään asioita pidemmälle.
Väite on täysin totta. Ilman ystävyyttä elämän rikkaus katoaisi. Ei olisi ketään, kenen kanssa jakaa ilot ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset. Kenelle soittaa yön pikkutunneilla sydänsuruista, tai analysoida kundien lähettämät tekstiviestit.

Olen ikuisesti kiitollinen omille ystävilleni. Ilman heitä en olisi tässä. Luojalle kiitos, minulla on aina ollut ystäviä, vieläpä ehkä vähän sekopäisi sellaisia ♥ Aina on tekemistä keksitty ja toisten puolia pidetty. Itse olen ainakin ollut niin hiljainen ja nössö, että ilman toisten tsemppausta ei olisi meikäläisestä kuulunut pihaustakaan.

Se mikä harmittaa, on se, että enää ei tule pidettyä yhtä paljon yhteyttä kuin aiemmin. Aina oltiin yökylässä jossakin ja kylällä pyörimässä. Nyt työt ja harrastukset ovat vieneet yhteistä aikaa. Onneksi kuitenkin ystävyys on ja pysyy välimatkoista huolimatta ♥ Haluaisin todella monesti palata ajassa taaksepäin kokemaan muistoja uudestaan - ja vielä enemmän haluaisin luoda enemmän uusia muistoja.

Pahoittelen kaikille, että olen välissä todella huono pitämään yhteyttä. Mulle saa kyllä aina soittaa tai laittaa viestiä, IHAN AINA! Olen todella huono näyttämään tunteitani aina välissä, mutta kiitos kaikille ihanille ihmisille, ketkä kulkevat mukana ♥

Onneksi kesä tulee pian ja tulee lämmintä ja valoisaa. Kaikki ketkä haluaa viettää mun kanssa kesän, huuttaa HEP ja suunnitellaan yhdessä jotain kivoja kesäreissuja, eikö vain?

Kiitos, että olette siinä ♥

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! ♥

★ Puolialastomat kuvat somessa, hot or not?

Ei ole kovin tavaton näky bongata ihmisten instagramista tai snapchatista kuvia joissa poseerataan alusvaatteilla, tai jos edes niilläkään. Kuvat herättävät yleensä ihmisissä kiinnostusta ja positiivisia, tai negatiivisia reaktioita. Itse on juurikaan harrastele tälläisiä vähissä vaatteissa kuvaamista, toki viime kesänä poseerasin Eevan kuvauksissa ilman paitaa - nahkatakilla ja niittirintsikoilla. Ja kävelin vielä tällä asulla Helsingin vilkkailla kaduilla, hehe! Ja olen suunnittellut uudet kuvaukset ensi kesäksi, missä en tule käyttämään ainakaan yhtään sen enempää kangasta päälläni. Kyse ei ole mistään alastonkuvista, vaan rock - henkisistä kuvista, missä mennään hyvin badass meiningillä. Eli turha innostua, että pääsette näkemään paljasta pintaa, HAH!

Kuitenkin, vähä pukeiset kuvat somessa voidaan mun mielestä jakaa kahteen osaan. Esimerkiksi yksi malli (ja hän teki työtään, vieläpä hyvin tekikin!) poseeraasi muutamissa kuvissa ilman paitaa, mutta kun kuvissa oli hyvä sanoma, tausta ja idea, ei kuvista huokonut mitään porno meininkiä, vaan kuvat olivat sensuelliset, kauniit ja päheet. Lisäksi sumennukset ja rekvisiitat tekivät kuvasta "hyväksyttävämmän".

Fitness puolella tuntuu olevan ihan fine kuvattavan joka kuvakulmasta, mitenkäpäin vain. Toki kun astelee pelkissä bikiineissä monien tuhansien silmäparien eteen, alusvaatekuva somessa ei tarjoa juuri sen enempää paljasta pintaa.

Mun mielestä alastonkuvat, tai alusvaate kuvat on siitä hienoja, että ne kertoo vapaudesta. Meillä on vapaus esitellä itsemme juuri niin kuin haluamme, eikä meidän tarvi häpeillen piilottaa itseämme. Valitettavan usein kuvat ovat pinnan kiillotusta. Harvoissa vähäpukeisissa kuvissa näkyy mustelmilla olevia sääriä, raskausarpia, selluliittiä tai roikkuva nahkaa. Me kaikki emme mahdu samaan muottiin. Some luo vääriä illuusioita.

Kysyin kyllä itseltäni muutaman kerran "miksi", kun löysin 16 vuotiaan tytön instagram tilin, missä lähes kaikki kuvat oli otettu alusvaatteilla. Viettelevissä asennoissa, mitään häpeilemättä. Ensinnäkin, minun mielestäni todella nuori (kukkahattutäti tässä terve) ja on surullista, että jos ihmisellä ei ole mitään muuta esiteltävää kuin paljas iho.

Tästä juuri päästäänkin aasinsillan kautta asian ytimeen. Yksi syy sille minkä takia en harrasta vähäpukseisia kuvia on se, että haluan ihmisten seuraavan minua somessa lähinnä sen takia, että minulla on ihan käypää asiaa ja toivon, että minulta löytyy paljon muutakin annettavaa kuin paljas pinta. Tissikuvia ei minulta ainakaan irtoa, kun en edes sellaisia omista :'D Tottakai varmasti jossain vaiheessa instagramiin ponnahtelee bikini kuvia, mutta katsotaan sitä sitten.

Vähäpukeisissa kuvissa ei ole minusta mitään väärää, jos ne ovat tehty vapaasta omasta tahdosta, töiden takia tai muuten vain nauttii itse kuvista. Jos kuvien tarkoitus on todistaa muille omaa arvoaan, kohottaa itsetuntoaan ja todistella omaa viehättävyyttä ja rakastettavuutta, miettisin uudestaan.

Kuten Sixx:A.M. laulaa Skin - kappaleessaan:

Let them find the real you
Buried deep within
Let them know with all you've got
That you are not your skin

~

'Cause they don't even know you
All they see is scars
They don't see the angel
Living in your heart

Hauskaa on välissä huomata, kuinka jotkut naisista parisuhteessa ollessaan esiintyvät kaikissa kuvissa hyvin arkisissa vaatteissa. Eron jälkeen profiilit täyttyy bikini kuvista: "Noniin kuumat kollit, olen täällä taas vapailla markkinoilla!"

Vaikka olenkin räväkkä persoona, en silti jaksa tuijotella pelkkää ihoa päivästä toiseen. Vaadin toiselta ihmiseltä älykkyyttä ja tunteita, en ihoa. Siksi en jaksa innostua aina innostua pinnallisista asioita. OKEI mä olen menossa pienissä bikiineissä lavalle ja haluan uudet kuvaukset, mutta molemmista löytyy pintaa syvempi totuus, jos vain malttaa etsiä ja katsoa.

Voit olla pinnallinen itsellesi, mutta et muille ♥

- Suvi

★ Nimen ja osoitteen muutos

Vaihdoin blogini nimen Suvinessiin ja osoitteen siinä samalla. Päädyin hylkäämään vanhan nimen ja vaihtamaan uuteen, kun vanhanliiton ernu nimi teki jo työnsä loppuun. Uusi kansikuva on nopeasti rustattu kasaan ja toivottavasti kohta saan vähän paremman aikaiseksi. Menkööt nyt tuolla hetken!


Tervetuloa siis Suvinessin pariin!


♥ Suvi

★ Dieetin puoliväli & koska olisi aika levätä?

Dieetti on edennyt jo melkeinpä puolenvälin yli ja mitäs ihmettä, tässähän on enää maagiset 69 päivää H-hetkeen! Tätä ei kyllä kukaan usko, mutta ihan huvikseni halusin laskea päivät ja sattui sopivasti tuollainen numeropari, en minä nyt sentään näin pervo ole!

Hauskaa tässä on se, että ensiksi mieli oli kuin tulta ja tappuraa, mutta kropassa nälkä tuntui. Nyt osat ovat vaihtuneet, kroppa sietää nälkää ja jaksaa uurtaa, mutta mieli himoaa ruisleivästä pepe - leivoksiin ja itsensä takasin aisoihin psyykkaaminen on tullut erittäin tutuksi. Ulkopuolisella olisi varmasti hauskaa seurattavaa mun keittiössä pyöriminen, kun ensiksi on saatava katsoa, onko kaapissa karkkia, keksiä tai pullaa. Kun kaapit on pengottu, otan käsiini sen löytyneen suklaalevyn, sanon itselleni "ei" ja pistän takaisin kaappiin. Tämä rumba saattaa toistua useasti päivässä, että pitelen käsissäni sitä suurta ja mahtavaa herkkupussia ja samalla komennan itseäni. Sama tapahtuu leivän kanssa, otan leivän pöydälle ja voipaketin kaapista, sitten pistän kaikki takaisin omalle paikalleen. Tänään tein salilla jalkapäivää ja siinä takareisiä pumpatessa mielessäni huusi ajatus: "SAISIMPA RUISLEIPÄÄ!"  Älkää kysykö mikä tämä mahdoton himo ruisleipään on, toisaalta kyllä en ole ikinä ennen elänyt näin tiukassa kurissa, ettei saisi edes sitä saa***** ruisleipää :'D
Kaverikin tuossa totesi, että voisi luula, että olen raskaana kun himoitsen mm. sinappia, suolakurkkuja ja juustoja. Mutta eikö ole hyvä, että on terveelliset mieliteot?!

Mulla vaihdettiin dieetti hiilarittomalle, eli enää kolmesti viikossa saa hiilaria, plussana tietysti iltapuuro. Tämä sen takia, että saadaan dieetti pysymään aikataulussa. Meikäläinen on todella hyvä keräämään ylimääräistä painoa! En edes tiedä uskallanko ajatella millaisella temmolla kerään massaa itselleni kisojen jälkeen :'D Jos joku haluaa naimisiin kanssani, avioehtoon on ehdottomasti kirjoitettava, että sulhasen on hyväksyttävä morsiammen tuleva ylipaino! Ei muuten välttämättä kanneta kynnyksen yli :D

Olisi totaallista paskaa väittää, ettei yhtään väsytä, tai välissä kiukuta. Kyllä väsyttää ja kiukuttaa välissä, MUTTA samaan hengenvetoon totean, että ihmeen helpolla on vielä päästy eteenpäin. Tiedä sitten, mitä loppuviikot tuo tullessaan, mutta nyt näin. Yön pikkutunneille musta ei saa seuraa, mutta ei ole ongelmia herätä aamuisin tai pysyä hereillä. Jos siis vain on tekemistä.

Ne, jotka seuraavat minua snapchatissa (bakanami) lukivat varmaan selostukseni siitä, että julkisesti ilmoitin, että huhtikuun jälkeen vedän käsijarrun ylös, lepään ja olen. En tee mitään muutakuin sellaisia juttuja, mihin oikeasti haluan tehdä ja mennä, makaan luvattoman paljon sohvalla netflixin äärellä ja lihotan itseni kesäkuntoon, eli sellainen +10kg. Hei c'moon, kylkiluissa ei ole mitään nähtävää! Sopivan pehmeä kroppa on kaikista seksikkäin. Kuitenkin, voisin melkein väittää että kulunut vuosi on ollut elämäni yksi rankimmista, myös opettavaisin. Ero, hevosen lopettaminen, omien kotisivujen avaaminen, työpaikkojen kanssa soutaminen ja tämä kisadieetti. Sanoi kuka mitä tahansa, meikä lepää. En väitä, että olisin täällä kuoleman kielissä väsymyksen kanssa, päinvastoin. Ideana on se, että jos jatkan tälläistä työtahtia loputtomiin, huikkii burnout ja Törnävä nurkan takana. Haluan löytää sen kultaisen keskitien mikä on hyvä työtahti, ruokavalio ja sun muut. Haluan tasapainottaa elämäni sopivaksi, sellaiseksi minkä mukana jaksan painaa tasaista tahtia eteenpäin. Se ei tarkoita, että passiiviisena makaan sängyllä päivästä toiseen. Se tarkoittaa, että hoidan asiani rajojeni sisällä ja nauttien, ehkä jopa kakun palan lomassa. Sikspäkki ei tuo onnellista elämää, eikä loputon paahtaminen 5 vaihde silmässä tuo seesteisyyttä elämään.

Maailman hienoin salipaita ikinä! Better bodies

Vaihdan tässä lähipäivinä blogini nimeä ja osoitetta. Bakanami on työnsä tehnyt ja aika vaihtaa nimeä, vaikka onhan tuo Bakanami nyt hemmetin persoonallinen ernun nimimerkki. Jos joku ei tajunnut, se on japania ja tarkoittaa suomeksi typerää aaltoa :DD Nimi vaan sopii suomalaisen suuhun hyvin ja nimimerkki kantaa juurensa yläasteen Japani faneilun aikaan (mitä teen edelleenkin, mutta en niin julkisesti :D), mutta valitettavasti fitness ja mentaalijutut eivät taida kohdata enää ernuilun kanssa.

Ja tällä viikolla Kamalan ihanan elämässä on aiheena pelot, joten käykääs myöhemmin viikosta kurkkimassa onko tullut uutta tekstiä!

♥ Suvi