★ Voinko olla onnellinen?

Kuuluisa lause: "Sitten kun..." tulee lähinnä ensimmäisenä mieleen kun alan miettiä omaa onnellisuutta. "Sitten mä oon onnellinen, kun tilillä on kymppitonni ja penkistä nousee 70 kiloa."

Kyse on siis siitä, että ihmisen on vaikea olla onnellinen nykyhetkessä, koska onnellisuus on liitettynä johonkin tiettyyn muottiin, tai tavoitteeseen. Emme olekkaan välttämättä onnellisia omissa nahoissamme tai tilanteesamme. Haluamme enemmän ja enemmän, sekä paljon parempaa.

Ihminen tottuu nopeasti tilanteisiin ja ympäristöön ja kun olemme saaneet unelma automme, se on hetken kivaa, ja sitten tarvitaan taas jotain uutta. Ehkä vielä paremman auton ja taas ollaan lähtökuopissa.

Havahduin tänään siihen, etten anna itselleni lupaa olla autuas ja onnellinen, ennenkuin olen tehnyt tietyt asiat tietylle päivää ja to do - listaa kavennettua. Olen siis liittänyt onneni siihen, että asiat tulee tehtyä. Remontin aikana ajattelin, että "no sittenkun tämä remontti on ohi" ja nyt mieleeni tuli ajatus "no sitten kun juhannus on ohi." Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että elän elämäni roskikseen tätä menoa. Mistään ei kuulu nauttia, muutakuin vasta sitten joskus. Vuoren huipulla voi vähän hymyilyttää, mutta sielläkin tuulee liikaa.


On tärkeää leikkia ajatuksella, miltä minusta tuntuu kun unelmani toteutuvat. Mutta vielä tärkeämpää olisi nauttia matkasta, se tuomista iloista ja suruista. Onnellisuutta ja kiitollisuutta voi harjoitella pienillä ajatuksilla. Jos olisinkin kiitollinen, ettei työmatkalla satanut? Jos olisinkin kiitollinen, että aamulla kaapista löytyy kahvia? Opeteltaisiin olemaan onnellisia ja kiitollisia niistä pienistä ja arkisista asioista. Sitä mäkin alan opettelemaan! En ole rikas, mutta voisin olla kiitollinen, että mulla on tällä hetkellä varaa maksaa laskuni.

Koemme ahdistusta arjesta, koska olemme syöttäneet aivoilemme tiedon, millainen meidän unelma arki olisi. Ja kun niin ei tapahdu, ahdistaa. Täytyy siis muuttaa informaatiota, mitä syötämme aivoilemme. Täytyy muuttaa mielikuvaa enemmän todellisuuden kanssa läheisemmäksi, jotta saadaan ahdistus katoamaan. Tämä ei tarkoita, että rimaa täytyisi laskea, vaan oppia luomaan uusi vaikutelma nykyhetkestä.

On myös eräänlaisia välietappeja, mitkä ovat väliaikaisia ja ei niin mukavia. Esimerkiksi työ voi olla tällä hetkellä epämielyttävää/ahdistavaa ja odotat uutta työpaikkaa/koulun alkamista tai hakemista. Näissä tilanteissa on luotettava, että tilanne on vain hetkellinen ja uutta on tulossa. Mukauduttava hetken ahdinkoon. Kun tietää, minne on menossa ja mitä on tekemässä, on ahdinko huomattavasti helpompaa! Ja kun päämäärä on selvillä, on matkan varrella olevat ahdinkot helpompi selättää.

Jos rajoitamme onneamme jatkuvasti suurilla päämäärilla ja ajatuksilla mitä meillä ei ole, luisumme kohti onnettomuuden ja masennuksen syvää kuilua. Mitä enemmän kiinnitämme huomiota pieniin onnen jyväsiin, niistä kasvaa ajan saatossa suuria onnen kantamoisia.

Arkeen on hyvä lisätä asioita, joista saamme energiaa ja vie kohti haluttua lopputulosta. Pienellä teoilla olemme kokoajan lähempänä haluttua muutosta, sekä energisimpia ja onnellisempia normaalissa arjessa.

♥ Baka

★ Ero

Moni on ainakin lähipiiristäni kuullut tai arvannut, että parisuhteeni ajautui loppuun jo jokusen aikaa sitten. Ja kun kriisi koittaa, Suvi kirjoittaa. Tämän kirjoituksen luomiseen tarvitsi vain vähän normaalia enemmän aikaa, että pöly ja tunteet laskeutuivat tasaisemmiksi. Tarkoitukseni ei ole ketään loukata tällä, kuten olen jo aikaa sitten sanonut, että sotakirveeni on laskettu haudan lepoon.

Suhteeltaan toivoo jatkuvuutta ja kun niin ei tapahdukkaan, pettymys on suuri. Kun suhde oli vielä tasaisella pohjalla, mutta väliaikaisia kriisejä rantautui satamaan, tuli usein mieleen kysymys; miltä ero tuntuisi? Pahalta, koko kysymys sai olon huonoksi ja surun puseroon. Ei, ei niin voi tapahtua! Ja kun suhde jatkui, olo oli mitä mahtavin.
Mulla on eräänlainen kontrollifriikkeys hallita kaikkia osa-alueita ja pidellä kaikkia naruja käsissä. Suvi hoitaa, Suvi osaa ja Suvi tekee. Kun narut lähteekin kädestä luisumaan ja ote irtoaa, on hiertymien ja haavojen määrä suuri. Mikä meni vikaan? En minä osannutkaan.

Kun suhde oli kuilun reunalla, eikä irti voinut päästää, oli kovien oppituntien aika. On osattava rakastaa niin paljon, että osaa myös luopua. Pyörittelin päässäni eräänlaista helvettiä, rakkauden helvettiä. Ja kun heräsin keskeltä helvetin liekkien todellisuuteen, oli pakko myöntää itselleen ja toiselle, että tämä oli tässä.

Vaikka ero oli repivä, riitaisa ja sielulle myrkyllinen, jollain tapaa myös kaunis. Kaksi ihmistä kiitti toisiansa menneestä ajasta, tuesta, rakkaudesta, lämmöstä ja lohdusta mitä toisilleen olivat antaneet ja jatkoivat matkaansa. On osattava kunnioittaa toista osapuolta myös vaikeina aikoina.

Pahin ja ison ongelma oli vihasta eroon pääseminen. Vaikka se on kuinka turhaa ja energiaa kuluttavaa, sen voima nousi aina silloin tällöin pintaan. Se ikäänkuin jäi kiinni iholle. Eräs asia lohdutti kuitenkin paljon surun ja vihan keskellä, minkä oivalsin: En olisi pystynyt takaamaan toiselle sitä onnea, mitä toinen tarvitsi. En se ole minä, joka takaa tämän toisen onnen tulevaisuudessa. Kovin paikka oli varmaan se, että jouduin luopumaan kuningattareni paikasta toiselle. Kuin olisin antanut omaisuuteni tuntemattomalle ja jäänyt itse ryysyrannan Joosepiksi. Ja se naru kädestä. Yksi naru vähemmän. Mutta mitä vähemmän naruja, sen enemmän vapautta. 

Eron jälkeen joutuu kohtaamaan myös itsensä uudestaan. En minä ollutkaan se, kuka minä luulin olevani. Täydellisyyden perikuva olikin vain joku maalaistonttu liian isoissa saappaissa. Myös omien ongelmien kohtaaminen tapahtui uudesta näkökulmasta ja itsensä herättäminen todellisuuteen. Nyt on hyvä jatkaa niiden ongelmien korjaamista.

Vaikka emme olekkaan kyseisen herran kanssa enää tekemisissä, haluaisin silti kiittää kuluneesta ajasta, sen tuomasta onnesta ja rakkaudesta ja oppitunneista. Elämää ei opi kuin elämällä ja toivotan hyvää jatkoa ♥

Jotkut ihmiset ovat vain tarkoitettuja käymään elämässämme. Silti ne voivat jättää paljon muistoja meille, tai voivat olla eräänlaisia suuntaviivoja. Johdattelijoita. On ihan ok ikävöidä sellaista henkilöä, ketä et enää halua elämääsi. Se on puhdasta inhimillisyyttä.


Mietiin eron jälkeen paljon, että mikä minussa on vikana. Ja niitä vikoja löytyy paljon. Ohimenevästi kuulin olevani liian tunteellinen. Mutta onko se huono juttu? Ehkä olen mielummin se värikäs, tunteellinen ja epätäydellinen viuhahdus, kuin mustavalkoinen ja lasittunut. Ja meitä tulee rakastaa sellaisena kuin olemme :)

♥ Baka

★ Pientä pintaremonttia

Sain jokunen aika sitten, aika extempore päähänpiston alkaa remontoimaan omaa huonettani täällä vanhempieni luona, missä nyt väliaikaisesti majailen tämän kesän. Puutapetti oli mulle must have ja sen pohjalta lähdin koko ideaa rakentamaan. Puutapetin seuraksi halusin vaalean harmaata, pelkistettyä tapettia muualle seiniin ja enemmän vaaleaa kalustoa tasapainottamaan tummaa sävyä pienessä huoneessa.


Tämä oli siis lähtötilanne, mun ihana teiniluolani! Valokuvilla ja julisteilla kyllästetty koppi. Rakastan edelleen julisteita, mutta nyt oli aika tehdä jotain muutosta :'D

Tapetit lähti suht. nopealla temmolla irti seinistä kun tapetoija oli jo sovittuna, niin tahtikin oli sen mukainen... :D

Huomatkaa väsynyt apulainen

Koitti maanantai ja tapetit saatiin seinään kiinni, ja voi että tykkään tuosta puutapetista!

Hankiin ikeasta malmin lipaston, mikä sitten ei ollutkaan niin näppärä juttu. Ensiksi puutappi paukahti kannesta läpi, mutta onneksi sain takuuta vasten uuden kannen, mutta sekin oli saanut osumaa kotiinkuljetuksessa... :'D Onneksi sen verran huomaamattomat arvet, ettei haittaa näin tavallista tallaajaa. Pääasia, että on joku pöytä ja tila tavaroille!

Kyllä tässä kelpaa kesä möllötellä!

♥ Baka