★ Vuosi 2017

Klassikko postaus, eli kelataan tämä vuosi uudestaan läpi! Mitäs on tapahtunut?


Tänä vuonna on tapahtunut upeita asioita, mutta päällimmäisenä mulla tulee mieleen muisto alkuvuodesta kun istuin teraupetin vastaanoton penkillä itkien valmiiksi jo tulevaa. Tiesin jo valmiiksi mitä tuleman pitää, mutta olin lähestulkoon varma, etten voi selvitä hengissä. Siltä se silloin tuntui. Tähän teraupettini sanoi: "Et voi pitää kaikkia naruja käsissäsi. On opittava päästämään irti. Nämä ovat elämän kovimmat, mutta myös opettavaisimmat hetket."
Ja niinhän tässä kävi, että jouduin hyvästelemään tärkeitä ihmisiä ja lopettamaan hevoseni. Mutta jotenkin kummasti tässä edelleen ollaan hengissä, täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Vaikka olinkin aluksi varma, että tästä ei voi selvitä eteenpäin. Kantaako elämä? Kantaa.


Facebookki muistutti iloisesti kahden vuoden takaisesta päivityksestä, missä Hessu makaa pentuna lattialla järsien luuta ja mulla oli oman vuokrakämpän avaimet kädessä. Niin rehevää muutin Härmästä Seinäjoelle, kunnes reilu puolenvuoden päästä tulin maitojunalla takaisin kotia, potkut töistä saaneena ja köyhänä kuin kirkonrotta :D


No miten tämä vuosi alkoi?


Viime uutena vuotena ei bileitä nähty, päinvastoin taisi  NHL pyöriä ruudusta ja muutaman raketin nähdä. Jätin silloinkun lupaukset tekemättä, kuten nytkin. (Tai en ainakaan muista). Maaliskuussa lähdettiin likkaporukalla Lontooseen ja olisin valmis milloin tahansa tekemään tuon reissun uudestaan! Reissun todellinen syy oli siis päästä näkemään X Japan livenä ja sehän me nähtiin ja voi sitä kyynelten määrää. Tytööt, koska mennään?!

Toukokuussa sain hienon päähänpiston remontoida huoneeni kotona uudestaan. Hermot, mutta hyvä siitä tuli!

Väsynyt remonttimies uuvahtanut kesken kaiken.

Tuli kierreltyä (taas) keikkojakin paljon tänä vuonna, Amaranthe tuli nähtyä kolme kertaan, In Flames kaksi kertaa, Five finger death punch toistamiseen (ensimmäisen kerran 2016), Arch Enemy, Battle Beast kaksi kertaa, Turmion kätilöt, Architects ja Raskasta Joulua konserttiin pääsin vihdoin ja viimein! ♥ Kerrassaan loistava setti ja ensi vuoden keikkalista näyttää suorastaan kutkuttavan hyvältä! Rakkaudesta lajiin ;)

Unohtamatta tietenkään provinssia ja farmarimessuja! :'D

Tyytyväiset messutytöt ja miniatyyrihevosten tietopankit :D

Provinssin bäkkärillä oli kaikista parhain meno!

Huomatkaa meidän saman väriset hiukset, sekä pohjetatuoinnit!

♥

Saatiin Eevan kanssa tehtyä muutamat kuvaukset Rock n Roll ja Rockabilly teemalla! Tätä kyllä kaipaisin lisää.

Elokuussa juostiin Väriestejuoksussa ja oli huippua! Uudestaan? Hei mä tiedän, että luette tätä jossain vaiheessa, eikö tehdä tämä uusiksi? :D

Kuukausi ja kaksi päivää sitten, jouduin luopumaan elämäni tärkeimmästä asiasta, eli hevosestani. Pale nukahti ikiuneen 29.11.2017 ja meidän kymmenen vuoden kavioliitto saatettiin finaaliin. Ikävä on suuri, mutta nyt herralla on hyvä olla ♥

Vuosi oli hyvä, mutta ehkä ensi vuosi on parempi. Ken tietää, siitä otetaan selvää. Ainakin tuli opiskeltua elämän korkeakoulua tämän vuoden aikana ja en, en tee niitä saamarin uudenvuoden lupauksia. Samalla temmolla hommat jatkuu 1.1 kuin tänäänkin. Ei se yksi yö ihmeitä tee. Sen sijaan voin luvata, että 4.1.18 tapahtuu jotain! Pysykää kuulolla! ;)

Hyvää uutta vuotta kaikille! ♥

Itseasiassa juuri kun olin painamassa tuota "julkaisu" nappia, päätänkin tehdä yhden lupauksen.

Muista elää.



★ Voiko fitnesskuplaan vajota?

Fitnesskuplaan vajoamisesta varoitti jo mun valmentajakin aikojen alussa, että sinne ei kuulu upota. Elämässä tulee olla muutakin. Ja tottahan se on. Mitä tuo kupla sitten meinaa, kuka sinne voi pudota ja mikä se edes on?

Olen kuunnellut vierestä ihmisiä, jotka ovat aivan täysin sokeita omalle syömiselle ja treenaamiselle. Mitään muuta ei voi tehdä, kaiken tulee olla täydellistä, ruoka tulee olla puhdasta ja kaikki rasvaiset ja makeat pitää pysyä pannassaan. Hyvä jos ulkona uskalletaan käydä peläten ylimääräisiä kaloreita. Olen myös puhunut tästä, että elämä ei voi olla yhtä treenaamista ja rasvaprosentin kyttäämistä.


Tässä piilee se suuri ongelma, että itse ei huomaa, koska "raja" on ylitetty. Jokainen määrittelee itse omat rajansa, mutta huomasin ennen joulua itsestäni, että jonnekkin kuplaan olen ajautunut. Kun on kyse 5x salitreenistä, 2x HIIT treenistä ja 4x juoksu/hölkkälenkistä viikkoa kohden, se tarkoittaa sitä, että aikaa kuluu paljon salilla ja lenkkipoluilla. Mun normaali arkipäivä menee niin, että meen aamusta salille, illaksi töihin ja töiden jälkeen lenkille. Tämän jälkeen kello onkin 22-23 huiteilla ja suihkun kautta nukkumaan. Kuitenkin herään aamuisin 7-9 välillä, että kerkeän treenata.


Sitten siihen, mitä tapahtui ennen joulua. Kuten ei varmaan yllätä ketään, että ennen jouluaattoa alkoi vallata kiire ja stressi kaikista jouluvalmisteluista. Olin 9 päivää putkeen töissä, joten hoidin kaikki joulujutut ennen tai jälkeen töiden. Muutamaa päivää ennen joulua, tajusin, että mun saatava paketit oikeisiin osoitteisiin ja tämä tarkoitti sitä, että ainakin yksi salitreeni oli jätettävä välistä. Tästähän syntyi sillisalaatti mun pääni sisällä!
Mietin kuumeisesti, että miten saan ahdettua sen yhden salitreenin kyseiselle viikolle. Mietiin voisiko joku muu viedä lahjani puolestani. Päässäni kuitenkin syttyi lamppu jonkun ajan päästä. Ei mun kuntoni katoa yhtään minnekkään, jos yksi treeni jää välistä pois. Ja se, että voin samalla lahjoja viedessä käydä mummallani kahvilla, ketä näen suht harvoin. Se, että hylkäisin jonkun läheisen näkemisen yhden salitreenin takia, on aivan utopista. Todellisuus katosi jonnekkin ja moni huippu-urheilijakin treenaa vain 4 kertaa viikossa. Halloota halloo, valoja Suvi päälle.


Ja kun on päätetty lähteä lenkille, niin sinne sitten myös lähdetään, säästä huolimatta!

Yksi isoimmista ongelmista on varmasti kisapaineet ja itsensä vertailu muihin. Toisilla liukee rasvat heti, toisilla on isommat olkapäät, toisilla isoimmat reidet. Sitten olet sinä, joka haluaisit olla lavalla se loistavin. Iik ja ääk! Miten sä saat ittestäsi tehtyä sen parhaimman? Tarvitaan lisää lihaksiä, vähemmän rasvaa ja parempia poseerauksia. Päähän kulkeutuu ajatus ruokien vähentämisestä, entistä kovemmista treeneistä ja tiukemmasta kurista. Jos vaikka treenaisi 8 kertaa viikossa?

Jossain vaiheessa on hyvä herätellä itsensä takaisin päivänvaloon. Tämän harrastuksen varjopuolena on se, että voit hoitaa kaiken valmistelun hyvin epäterveellisesti. On olemassa myös järkevämpiä vaihtoehtoja. On selvää, että viimeisillä viikoilla tullaan menemään todella koville, mutta kyse on vain muutamasta viikosta ja homma tehdään valvotusti.


Pitää yrittää kehittyä, olla motivoitunut ja tehdä paljon töitä, mutta sen voi tehdä unohtamatta ympärillään olevia ihmisiä, muuta elämäänsä ja terveyttänsä tuhoamatta. AINA on jotain parannettavaa, aina on jollakkin jotakin enemmän. Silti voi hoitaa oman hommansa kunnolla ja tunnollisesti, ilman ylilyöntejä.



♥ Baka

★ Joulu ja kisadieetti?

Jouluun kuuluu normaalisti ylenpalttinen syöminen ja ähkyssä kieriminen päivästä toiseen. Mitäs sitten, kun kurinalaisesta ruokavaliosta ei ole juurikaan ulospääsyä?


Ensimmäisenä ajattelin sitä menetetyn suklaan määrää, mitä tänä vuonna jää nauttimatta. Kuitenkin suklaa osottautui murheista ja himoista pienimmäksi, kun jouluruoka oli viedä mennessään. Kyllähän mä kinkkua maistelin ja vähän laatikoitakin, en sitä kiellä. Kuitenkin jouluruuan määrä oli kituinen määrä, ja voi nam, maksalaatikkoa olisin voinut kiskoa naamaani vaikka uuteenvuoteen asti! Täytyy varmaan heti peräänkuuluttaa, ennen kuin joku kerkeää huutelemaan mun kasvisruokavaliosta, niin joo kyllä, syön silloin tällöin myös lihaakin. Ja jos joku tätä ihmettelee, niin saan niin valtavat vatsakivut, jos pitkän kasviruokavalion jälkeen erehdyn syömään lihaa, että vatsa menee kramppiin ja joudun asumaan vessassa. Tämän takia totesin, että syön sen verran lihaa, että maha sietää sitä, eikä tarvi pelätä suoliston räjähtämistä :D


Joulupäivänä oli kuitenkin palattava taas takaisin ruotuun. Tässä on taas muutama päivä menty ihan normaalisti syödessä ja treenatessa. Teki kyllä hyvääkin vähän maistella jouluaattona ruokia ja levätä, sillä rikoin eilen ennätykseni ja nostin 75kg maastavedossa kaksi kertaa!
Taisin kyllä toteda yhdessä vaiheessa, että "en varmasti dieettaa ensi jouluna!" kun olisi vain tehnyt mieli käpertyä viltin alle konvehtirasia kainalossa. No, nämä on niitä kuuluisia valintoja!


Vaaditaan kyllä paljon selkärankaa näin jouluna pysyä irti kaikista herkuista. Joka puolella pyörii leipomuksia, karkkeja, laatikoita ja vaikka mitä hyvää. Piti ikään kuin "sulkea" itsensä pois aina väliaikaisesti kaikkien houkutuksien tieltä. Tietysti tässä on puolensa ja puolensa, dieettaako kesällä vai talvella. Kesällä on kuitenkin festareita, juhlia jos toisiakin, missä voi helposti repsahtaa. Itse ainakin ajattelisin, että on helpompi hillitä itsensä jouluna, kuin monilla festareilla. Ken tietää, en ole kokeillut!

Näin vanhemmiten alkaa kuitenkin joulusta kadota fiilis materiaalia ja kaikke ylimääräistä kohtaan. Tottakai on kiva saada lahjoja, mutta ei se ole yhtä kutkuttavaa kuin lapsena ja sitä osaa nykyään enemmän arvostaa käytännöllisiä lahjoja, kuin jotain hilavitkutinta. Tärkeintä on, että saa läheisten kanssa viettää aikaa ja rentoutu, sekä hengittää joulun taikaa. Ei siihen tarvita ylimääräistä. Muistaa olla kiitollinen, että on koti ja perhe, missä voi viettää joulua rauhassa ♥

♥ Baka

★ Miltä dieetti tuntuu?

Ja kappas keppanaa, ylihuomenna tulee tasan kuukausi dieetin aloituksesta! Aika rientää suoranaisesti.


Jos nyt lähdetään painosta liikkeelle (mikä tietysti kiinnostaa kaikista eniten), niin lähtöpaino oli sen rapiat 60kg (ja pituus 169cm ja risat).
Ensimmäisen viikon jälkeen paino tipahti heti 59kg. Toisella viikolla 58kg. 5.12 puntari näytti 56,2kg, pari päivää sitten 60kg ja tänään taas 59,7kg. Otatko selvää? Hyvä, en minäkään! Sen ainakin tiedän, että keskivartalo on lähtenyt kutistumaan ja selkä alkaa menemään rapsakkaammaksi. Hyvä, eli siis joku ainakin menee oikein!


Mitä dieettiin kuuluu?


Olen käynyt 2x viikossa 45min lenkillä (usein pidemmälläkin) ja koiran kanssa tulee muutenkin extralenkkiä, 2x HIIT salilla ja 5x salitreeniä. Soijaa pukkaa! On myös ilo huomata, että aluksi Hiitti tuntui kuolettavan raskaalta. Nyt onneksi se alkaa sujumaan paljon paremmin, sekä huomaan muutenkin treenatessa hapenoton parantuneen. Olo on muutenkin ollut paljon energisempi mitä ennen ja nukahtaminen parantunut! Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Usein tuntuu jopa välissä, että liikaa. Toisinaan taas sitä haaveilee sipsipussista, kylmästä cokiksesta ja hamppari ateriasta. NAM! No, ne sitten taas aikanaan (lue: kesällä olen lihava).


Ottaa päähän ihan sikana, kun ne kuvat mitä otin dieetin ekana päivänä on ihan sairaan järkyttäviä, enkä kehtaa niitä lisätä tänne. Tänään yritin ottaa itselaukaisemella kuvia pienessä ja pimeässä huoneessa, eikä siitä mitään kaunista tullut. Tarvitsen oman henkilökohtaisen valokuvaajan! Sen sijaan näytän teille, mitä olen kahdessa vuodessa saanut aikaiseksi :'D

2015

30.11.17

13.12.17

Aivan upea laatu näissä kuvissa ja mun urheilushortsitkin on kadonneet! Niiden kanssa kehtaisi pyllistellä ja laittaa valokuviakin tänne, mutta minne hitto soikoon mun kaikki sukat, kauluhuivit ja housut katoaa? :D

Mun murheeni on olkapäät ja peppu. Ehkä jonkin verran myös etureidet. Tosiasia on, että niihin pitää saada lihasta vielä. Töitä tehdään! Katsotaan millainen kroppa tästä kuoriutuu! Aikaa ei oo enää loputtomiin ja saa alkaa kirimään, mutta parhaani yritän!

♥ Baka

★ Suomi 100

Linnanjuhlat pyörii taustalla ja sitä aiemmin TV'stä tuli katsottua perinteisesti Tuntematon sotilas! Mulla perinteiseen itsenäisyyspäivään kuuluu piparien leipominen, tuntemattoman sotilaan ja linnanjuhlien katsominen. Aina meinaan herkistyä tänä kyseisenä päivänä ja varsinkin tuntemattoman sotilaan pyöriessä teeveestä. Se kiitollisuus sotiemme veteraania kohtaan ja miettiä, millainen helvetti sota onkaan ollut. Mitä nöyrin kiitos veteraaneille vapaasta maasta, joka nyt täyttää sen hurjat 100 vuotta ♥


Mulla nousee ensimmäisenä kiitollisuuden tunne sananvapaudesta. Jos sitä ei olisi, olisi jo meikäläinen erittäin todennäköisesti teloitettu tai vangittu. Sen ansiosta saan kirjoittaa ja puhua juuri siitä mistä haluan, ilman pelkoa. Seuraava nousee mieleen ilmainen koulutus, viime aikoina on ollut puhetta ulkomaiden kalliista kurssimaksuista, mihin verrattuna Suomen opintolainat yms, ovat todella pientä. Ja kouluruoka! Aina on joku nurisemassa suomen veroista ja kelasta ja sosiaaliturvasta, mutta ei ne asiat ole niin huonosti. Täällä kuitenkin yritetään pitää yhtä ja meitä pinnalla. On työterveyttä, terveysasemia, psykiatreja, liittoja ja ties mitä kaikkea, mitkä yrittävät auttaa kansalaisia hädän tullen. Meillä todellakin on asiat täällä todella hyvin ja meidän kuuluu olla kiitollisia siitä!


Itse olen ainakin niin nöyränä, erityisesti tänä päivänä ja veteraanien tarinoita lukiessa nöyryys kasvaa. Olisiko musta ollut rintamalle taistelemaan? Ei välttämättä, mutta jos sota syttyisi nyt uudestaan, niin jossain muodossa ainakin haluaisin olla auttamassa. Toivotaan, että sellaista ei enää tule.

Onnea Suomi ja kiitos veteraanit ♥