★ Voiko fitnesskuplaan vajota?

Fitnesskuplaan vajoamisesta varoitti jo mun valmentajakin aikojen alussa, että sinne ei kuulu upota. Elämässä tulee olla muutakin. Ja tottahan se on. Mitä tuo kupla sitten meinaa, kuka sinne voi pudota ja mikä se edes on?

Olen kuunnellut vierestä ihmisiä, jotka ovat aivan täysin sokeita omalle syömiselle ja treenaamiselle. Mitään muuta ei voi tehdä, kaiken tulee olla täydellistä, ruoka tulee olla puhdasta ja kaikki rasvaiset ja makeat pitää pysyä pannassaan. Hyvä jos ulkona uskalletaan käydä peläten ylimääräisiä kaloreita. Olen myös puhunut tästä, että elämä ei voi olla yhtä treenaamista ja rasvaprosentin kyttäämistä.


Tässä piilee se suuri ongelma, että itse ei huomaa, koska "raja" on ylitetty. Jokainen määrittelee itse omat rajansa, mutta huomasin ennen joulua itsestäni, että jonnekkin kuplaan olen ajautunut. Kun on kyse 5x salitreenistä, 2x HIIT treenistä ja 4x juoksu/hölkkälenkistä viikkoa kohden, se tarkoittaa sitä, että aikaa kuluu paljon salilla ja lenkkipoluilla. Mun normaali arkipäivä menee niin, että meen aamusta salille, illaksi töihin ja töiden jälkeen lenkille. Tämän jälkeen kello onkin 22-23 huiteilla ja suihkun kautta nukkumaan. Kuitenkin herään aamuisin 7-9 välillä, että kerkeän treenata.


Sitten siihen, mitä tapahtui ennen joulua. Kuten ei varmaan yllätä ketään, että ennen jouluaattoa alkoi vallata kiire ja stressi kaikista jouluvalmisteluista. Olin 9 päivää putkeen töissä, joten hoidin kaikki joulujutut ennen tai jälkeen töiden. Muutamaa päivää ennen joulua, tajusin, että mun saatava paketit oikeisiin osoitteisiin ja tämä tarkoitti sitä, että ainakin yksi salitreeni oli jätettävä välistä. Tästähän syntyi sillisalaatti mun pääni sisällä!
Mietin kuumeisesti, että miten saan ahdettua sen yhden salitreenin kyseiselle viikolle. Mietiin voisiko joku muu viedä lahjani puolestani. Päässäni kuitenkin syttyi lamppu jonkun ajan päästä. Ei mun kuntoni katoa yhtään minnekkään, jos yksi treeni jää välistä pois. Ja se, että voin samalla lahjoja viedessä käydä mummallani kahvilla, ketä näen suht harvoin. Se, että hylkäisin jonkun läheisen näkemisen yhden salitreenin takia, on aivan utopista. Todellisuus katosi jonnekkin ja moni huippu-urheilijakin treenaa vain 4 kertaa viikossa. Halloota halloo, valoja Suvi päälle.


Ja kun on päätetty lähteä lenkille, niin sinne sitten myös lähdetään, säästä huolimatta!

Yksi isoimmista ongelmista on varmasti kisapaineet ja itsensä vertailu muihin. Toisilla liukee rasvat heti, toisilla on isommat olkapäät, toisilla isoimmat reidet. Sitten olet sinä, joka haluaisit olla lavalla se loistavin. Iik ja ääk! Miten sä saat ittestäsi tehtyä sen parhaimman? Tarvitaan lisää lihaksiä, vähemmän rasvaa ja parempia poseerauksia. Päähän kulkeutuu ajatus ruokien vähentämisestä, entistä kovemmista treeneistä ja tiukemmasta kurista. Jos vaikka treenaisi 8 kertaa viikossa?

Jossain vaiheessa on hyvä herätellä itsensä takaisin päivänvaloon. Tämän harrastuksen varjopuolena on se, että voit hoitaa kaiken valmistelun hyvin epäterveellisesti. On olemassa myös järkevämpiä vaihtoehtoja. On selvää, että viimeisillä viikoilla tullaan menemään todella koville, mutta kyse on vain muutamasta viikosta ja homma tehdään valvotusti.


Pitää yrittää kehittyä, olla motivoitunut ja tehdä paljon töitä, mutta sen voi tehdä unohtamatta ympärillään olevia ihmisiä, muuta elämäänsä ja terveyttänsä tuhoamatta. AINA on jotain parannettavaa, aina on jollakkin jotakin enemmän. Silti voi hoitaa oman hommansa kunnolla ja tunnollisesti, ilman ylilyöntejä.



♥ Baka