★ Uusi terveellinen minä - ja ojasta allikkoon

Kuinka moni teki uudenvuoden lupauksen, että aloittaa terveelliset elämäntavat, syö ja nukkuu hyvin ja treenaa itsellensä unelmien kropan?

Ei täydellisyyden tavoittelu, vaan hyvän huomaaminen. (Okei kuulin justiin youtuben mainoksesta)

Eletään taas jokavuotista sessiota, kun ihmisiä tulvii kuntosaleille ja ryhmäliikunta tunneille - kyllästyen juhannuksen jälkeen.

Mikä siinä sitten menee pieleen sen hetken innostuksen jälkeen?

Annan tässä vähän vinkkejä uusille liikkujille:

1. Kyse on pitkäaikaisesta elämäntapojen muutoksesta, ei vain hetken mielijohteesta.

Kukaan ei varmaan ainakaan myönnä kovin äkkiä, että on ajatellut tyyliin: "No mä vähä pumppaan pari kuukautta, sit voin taas elää miten sattuu"
Kyse on juuri siitä, että ne ruokailu - ja liikuntatottumukset muutetaan loppuelämäksi (tietysti vaihdellen) eikä vain ajatella, että parin kuukauden lenkkeilyn jälkeen ne jenkkakahvat pysyy vuoden piilossa. Usein varmaan siihen parin kuukauden salilla tai kahvakuulassa käymisen jälkeen ihmiset kyllästyy ja ajattelee, olipa tylsää elää terveellisesti. Rankkaa lähteä liikkumaan ja ruuasta tulee stressiä, kun ei voi mikropizzaakan syödä. Liikkumisen ei tarvitse olla tylsää ja kuivaa, eikä ruuasta tarvitse tehdä liian suurta numeroa. Kun teet itsesi kanssa sopimuksen terveellisestä elämästä, teet silloin pitkäaikaisen sopimuksen.

2. Liian nopea alku.

Tulviva innostus ja inspiraatio voi tehdä ensimmäisistä viikoista hyvän, mutta pidemmän päälle liian voimakas alkuponnistus voi olla todella kuluttavaa. Kerralla tupakoinnin lopettaminen (etenkin niille, jotka ovat monia vuosia poltelleet) yhtäkkinen ruokavalion muutos ja räjähdysmäinen liikunnan lisääminen voi saada kropan sekaisin ja kulutettua itsensä vain turhan nopeasti loppuun. Etene siis rauhassa. Vähennä tupakan polttoa viikko viikolta, lisää aina hieman lenkin pitutta ja pienin askelin alat treenaamaan useammin. Kaikki heti - asenne ei välttämättä toimi. Myös alkuinnostus painon putoamisesta antaa aluksi virtaa, kun nesteet katoavat kropasta ja paino saattaa tipahtaa hyvinkin nopeasti. Tämän jälkeen tuleekin yleensä vähän hitaampi kausi, kun rasva alkaa pikkuhiljaa palamaan ja lihakset kiinteytymään. Vatsalihakset ei tule yhdessä yössä.

3. Suunnittele etukäteen mitä syöt.

Ruokaa ei tarvitse punnita, niinkuin fitnesstähdet tekevät, vaan ihan maalaisjärkikin auttaa. Suunnittele vaikka sunnuntaina seuraavalle viikolle ruokalista. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Muista, että aineenvaihdunta toimii parhaiten, kun syö 3-4 tunnin välein sopivan kokoisia annoksia. Näin myös vältät turhan napostelun, kun nälkä ei pääse sokaisemaan. Ruuan ei tarvitse olla tylsää ja kuivaa. Syö monipuolisesti, vaihtele ruuanlaitto tapaa. Tee myös ruokaa etukäteen jääkaappiin valmiiksi. Aamupalalle odottamaan banaanilättyjen taikina, salaatti valmiiksi lämpöisille ruuille ja välipalaksi varaa hedelmiä, marjoja, rahkoja - mitä se sitten onkaan. Kokeile erillasia reseptejä ja pidä lautasmalli mielessä. Kun viikon ruuat ovat valmiina mielessä/jääkaapissa, pitäydyt paljon helpommin poissa roskaruuista.

4. Tee lyhyen aikavälin tavoitteita.

Jos tavoitteesi on laihtua -30kg, asteta matkan varrelle pieniä muita tavoitteita. Koska jaksoit hölkätä 5km? Montako punnerrusta? 50 kyykyn jälkeen annat itsellesi luvan ostaa uudet kengät. Pienillä motivaattoreilla saat mielenkiinnon pysymään.

5. Muista miksi aloitit.

Menetitkö eräänä iltana todella hermosi alleihisi ja roikkuviin persposkiisi? Kun arki on harmaata, eikä liikkumaan ainakaan jaksa lähteä, muista miksi aloitit. Onko nyt todella hyvä syy jäädä peiton alle suklaan kanssa? Kipeänä ei tarvitse tehdä mitään, mutta pitää oppia tunnistamaan laiskuus. Onnistuneen treenin tai suorituksen jälkeen on taatusti hyvä mieli. Eikä aina tarvitse tehdä niin täysillä - kun väsymys meinaa iskeä, käy vain vähän ulkoina jaloittelemassa. 15 min pieni treeni on tyhjää parempi. Näin saat myös lisäenergiaa. Muista mikä oli syy aloittamiselle.

6. Muista hemmotella ja tankata itseäsi.

Kerran viikossa on hyvä antaa kropalle lepoa ja mielellesi lempiherkkuja. Näin saat tyydytettyä makean - ja suolaisen himon ja tankkaat kroppaasi (vaikka suola, sokeri ja rasva ei kuulukkaan niihin parhaisiin aineisiin, ainakaan liiallisena). Itsekin saatan olla parikin päivää ihan hälläväliä ruokavaliolla, mutta hyvän treeniviikon jälkeen on turha pelätä ylimääräistä rasvaa. On kuitenkin turha huijata itseään, syömällä aina levyllisen suklaata pyöräilylenkin jälkeen monesti viikossa. Eriasia, jos ruokailu on venynyt ja verensokeri on laskenut, pari karkkia voi tehdä ihan hyvää, että verensokerin saa hetkellisesti nostettua. Etenkin ennen urheilusuoritusta on hyvä saada potkua alle.

7. Harjoittele monipuolisesti, tee mistä tykkäät.

Jos sali ei kiinnosta, voi kokeilla vaikka kahvakuulaa, uimista, pyöräilyä - ihan mitä vain. Pääasiasia, että tykkää. Jos kyllästyy edellisestä lajista, uuden kimppuun vain. Tylsiin ja raastaviin lajeihin ei kannata jäädä jumittamaan. Personal trainerilta voi aina kysyä apua ja muilta liikunnan ohjaajilta vinkkejä erillaisille tunneille.

8. Taistele.

Jokaiselle tulee vaihe, että tuntuu kuin mitään muutosta ei tapahtu kropassa. Silloin on hyvä kokeilla uusia ärsykkeitä. Älä kuitenkaan masennu tästä välivaiheesta, sillä se on vain hetkellistä. Ota se vinkkinä, että nyt on aika kokeilla uusia ärsykkeitä lihaksille. Yhtäkkiä huomaatkin peilistä, kuinka paljon olet edennyt! Kysy aina apua ammattilaiselta, jos homma tuntuu jääneen ihan paikoilleen. Kysyminen on ilmaista. Joskus voi olla hyvä jutella ja kokeilla uusia tyylejä - vaikka salilla eri treenimuotoja PT'n kanssa. Näin saat uutta näkökulmaan liikkumisellesi.

Nämä mulla tuli ekana mieleen, jos sulla on jotain mielessä niin heitä kommenttia! :)

Heihei ♥

★ Kuka keksi rakkauden?

Hei taas ja back to bisness! Viime yö meni vähän pitkäksi kaverini kihlajaisissa, mutta jotenkin kummasti ainakin mun toinen aivopuoliskosta toimii edelleen, ainakin toistaiseksi.

Mulla tuli sellanen fiilis, että olisin joskus kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, mutta en kai? En ainakaan täällä muistaakseni? Ja jos olisin, nyt otetaan uusiksi :'D

Luin tuossa pari kuukautta sitten Lindan askista lauseen joka meni näin: "Ihminen tarvitsee elääkseen vain toimivat sisäelimet" - viitaten siis rakkauselämään, joka saattaa aina välissä mennä penkin alle.
Eli siis suomeksi sanottuna, emme tarvitse täydellistä kanssa eläjää, seurustelukumppania, miestä tai naista, sitä omaa kultsipuppelia rinnalle elääksemme täysillä. Samaisessa tekstissä oli myös, kuinka vanhoissa saduissa ja kertomuksissa kerrotaan, että ihmisellä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa, mutta vain yksi sydän - sillä se toinen sydän täytyy löytää.
Niin kyyniseltä kuin se kuulostaakin, se on vain tarua. Vaikka minäkin uskon Joulupukkiin ja yksisarvisiin, totuushan on, että yhdelläkin sydämellä pärjää.

Vaikka sanonta kuuluu, että "yksin ei pärjää" ja tottahan se melkein on, mutta signeeraan tämän lauseen enemmänkin ystäville ja perheelle.

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole tuoda esiin, kuinka hohdokasta sinkkuelämä on, vaan kuinka on joskus hyvä olla vain itsensä kanssa.

Ikisinkkuna ja sitoutumiskammoisena ihmisenä, voin olla ehkä hiukan väärä henkilö kirjoittamaan tästä, mutta hyvin harva varmaan olisikaan se kaikkitietävä oikea persoona.

Jaksan aina yllättyä, kuinka joillakin ihmisille löytyy aina uusi seurustelukumppani joka nurkan takaa. Edellisestä suhteesta on vasta kaksi viikkoa, kun uusi höpönassu on jo kainalossa. Miten ihmeessä näille ihmisille löytyy sopivia pareja enemmän kuin hyttysiä kesäiltana?
"En osaa olla yksin" on maailman hirvein lause, koska silloinhan se tarkoittaa sitä, että luultavasti ihminen jää jumittamaan huonoon ja epäterveeseen suhteeseen, koska ei uskalla jäädä yksin. Tai sitten on pakko löytää uusi deitti heti paikalla, kriteereinä ainoastaan, ettei ole sarjamurhaaja tai pedofiili.

Kaikkiruokaisuus on hieno asia, mutta sellainen edes pienen riman pitäminen yllä on ihan tervettä, ettei vain poikkoile suhteesta toiseen.

On hieno asia, että pystyy elämään tavallansa yksin, ilman sitä kumppania. Koska elämässä tulee aika varmasti joskus sellainen tilanne, ettei välttämättä sitä kultsia olekkaan paikalla. Minä en usko siihen oikeaan. En usko, että on vain olemassa yksi ja ainut oikea. Uskon, että jokaiselle on olemassa monta oikeaa henkilöä. Sen täytyy vain tuntea nahoissaan, sekä teidän "elämät täytyy natsata yhteen".

On hölmöä jäädä vaikeaan tai onnettomaan suhteeseen, vain koska toinen muka olisi se oikea. Se oikea voikin olla nurkan takana, ei siinä vierellä. Samaan aikaan mietin, kuinka helposti ihmiset nykyään eroavat.

Asia on silloin fine, jos ei olla naimissa tai lapsia. Silloin on vielä paljon vapaampi kulkemaan ja elämä voi viedä ihmiset eri puolille, mutta siinä vaiheessa kun niitä lapsia aletaan viljelemään, olisi varmaan hyvä miettiä pidemmälle. Ei ensimmäisen 2 kuukauden jälkeen kun aletaan seurustelemaan, vaikka sekin voi toimia, jos siihen panostaa. Ja tällä panostamisella tarkoitan juuri sitä, että jos ollaan naimisissa ja on perhe, silloin panostetaan siihen omaan perheeseen ja avioliittoon, ei paikallisen pubin seinäruusuihin. Ja tämänkin takia kannatan sitä, että jokainen eläisi oman nuoruutensa vähintäänkin täysillä, koska silloin ei tarvitse vanhempana ottaa takapakkia sinne nuoruuteen, mikä jäi elämättä.

Se, mitä mä toivoisin, olisi se, että ihmiset nimenomaan eläisivät sitä omaa elämäänsä niinkuin he haluavat ja miten haluavat. Ilman paineta siitä, ettei ole kumppania. Tai paineita, että pakko olla jonkun kanssa. Jokainen pystyisi olla itsensä kanssa ja lakkaisi etsimästä sitä puuttuvaa sydämen paria.

Ennen vanhaan ihmiset alkoivat seurustelemaan nuorena ja lapsia alettiin hankkimaan jo heti 20 hujakoilla, mutta aivan mahtava asia on, että nykyään voi olla 30-vuotias ja sinkku, eikä edes ole vanha piika. Teiniäidit on sitten oma juttunsa, jätetään se vielä sivuun odottamaan parempia päiviä. Näin jo siellä ruudun takana ponnahtavan pari teiniäitiä ylös ja ottavan sotakirveen esiin, mutta ei nyt hätäillä.

Tämä teksti on aika sekamelska, mutta voin sanoa kaikille sinkuille ilouutisen: Ei teillä tarvitse olla ketään kainalossa, eikä teille ole vain sitä yhtä oikeaa, sillä niitä oikeita tyyppejä voi löytyä jo ensi viikolla parikin kappaletta. Ensin, ennenkuin aletaan harrastamaan tylsiä koti-iltoja honeyn kanssa, käydään heittämässä korkkarit kattoon! Eletään ensin itsellemme, sitten vasta muille. ♥

★ Hulinata

Nyt mä istahdan hetkesi sohvalle ja alan näpyttelemään. Tein juuri nettishoppailut valmiiksi meikkien ihanassa maailmassa, kaikkea kivaa taas tulossa postissa!
Nyt on kyllä ollut todellista hulinaa tässä viime viikot. Seinäjoelle muutin siis pari viikkoa sitten, siinä muutossa oli jo oma numeronsa. Uudet työt aloitin täällä viime viikolla ja sitä nyt sitten jatketaan! Ajattelin kyllä heitellä kuvia jossain vaiheessa tänne uudestä kämpästä, kunhan saan tämän tiptop kuntoon :) Huomenna aamulla käyn tsekkaamassa Easyfitin!

Härmä jäi siis taakse ja koira kainalossa tultiin Seinäjoelle kohti uusia haasteita. Kotiuduttu on hyvin, tykkään paljon kämpästä, työstä ja uusista kavereista :)

Tästä taitaa tulla epätoivoinen postaus, lätkittynä täyteen kuvia sieltä täältä. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta pieni tälläinen back to normal - kirjoitus.

Halusin näyttää tämän kuvan, koska Hessu on erittäin söpö ja likainen :3

Salilla oon yrittänyt päästä taas normaaliin rytmiin, mutta huonoin menestyksin. Jospa tästä pikkuhiljaa...

Tässä mun projekti, 5€ pöytä ja 10€ penkit. Suurinpiirtein hiottuina, vielä maalaus ja verhoilu tuoleihin, sekä lasipinta pöytään :)

Eepeen pikkujoulutkin oli tammikuussa, 20-luvun teemalla. Oma asu jäljitteli gangsteria siis.

Slimmixin kehonpuhdistukuuria myös kokeilin, ei mitään ihmeainetta, mutta kyllä tuo piristi aamuisin ihan hyvin kun hulautti sitä nassuunsa. Mitään heittoripulia en saanut, enkä myöskään uutta elämää.

Hessu on nyt alkanut päästä mukaan ratsastusreissuille!

Täällä kämpillä on ollut myös karvaisempia kavereita kylässä, pitämässä kunnon rallia yllä!

Ja tämän aamun terveiset Hessulta... pinkki patja ei vissiin ollutkaan hyvä juttu.

Syyllinen unohti vain hävittää todistusaineiston!

Jos sanoisin, että hermot ei ole mennyt kymmeneen kertaan tämän parin viikon aikana, valehtelisin. Jatkuva kiire ottaa kyllä pattiin, ihanaa kun nyt voi hetken istahtaa. Vaikkakin pitäisi jo kohta mennä nukkumaan... Blogista sen verran, että pidän tämän tälläisenä rentona harrastuksena. Kirjoittelen siis aina kun kerkeän tai kun on ideaa. Yritän kuitenkin saada parempaa otetta tähän kirjoittamiseen, nyt jos alkaisi vaikka se normaalimpi arki. Niin tylsältä kuin se kuullostaakin, tuntuu se aivan mahtavalta välissä!

Minä palailen, moro!