keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

★ Onko noloa olla oma itsensä?

Hei vaan, miten on kesä mennyt? Mä ainakin yhä odotan helteiden saapumista, vaikka sitten ne tulisi vasta elo - tai syyskuussa :D
On tullut muutaman kerran mieleen, että on ollu aika paska kesä. Mulla on ollut vain kerran shortsit jalassa! Kerran oon käynyt uimassa. Töissä ollut lähinnä. Vapaa ajalla oon nukkunut, käynyt salilla, tallilla ja bändiharkoissa. Mutta kuitenkin on ollut ihan jees kesä! On tehty yöajeluita, käyty leffassa, ratsastamassa, tienannut rahaa... festareillakin on tultu oltua. Ainoa, että ne kunnon helteet voisi saapua :--) Viime viikonloppuna tuli lähdettyä vähän extempore Solar soundiin. En tiedä, jos tulevana viikonloppuna eksyisi vauhtiajoihin. Tipatonta elämää on nyt takana 3 kuukautta, tosin oon aina välissä juonut muutaman, mutta ei tässä nyt ole perskännit soitelleet.




Ei tipatomassa elämässä ole mitään vikaan, mutta jos totta puhutaan, odotan sitä, että pääsee taas vähän juhlimaan. Kaikille niille rispektiä, jotka elävät monta vuotta juomatta, mutta en kyllä itse lähtisi siihen hommaan tältä istumalta. Ristiriitaista, yritän elää ikäänkuin fitness elämää, ja silti puhun juomisesta. Urheilu + alkoholi = ? Totuushan on, että liiallinen alkoholin käyttö heikentää treenin tulosta. Ensinnäkin, en tarkoita sitä, että sitten kun saan alkaa juomaan, joisin joka viikonloppu. Tai että joisin edes humalaan asti! Olen tässä viime aikoina syönytkin normaalia rennommin, mutta läskiä ei ole tullut yhtään enempää kroppaan, päinvastoin. Liikun melkein koko ajan, rasva palaa sitä mukaan mitä syön. Tällä yritän kertoa sitä, että hyvässä kunnossa voi olla, vaikka ei pilkun tarkasti noudattaisi ruokaohjelmaa. Eri asia sitten, kun aletaan hakemaan vaikkapa kisakuntoa. Sitten heitetään asia uusiksi. Mutta en kyllä kannusta ketään ravamaan grillillä tai alkossa, jos oikeasti haluaa laihtua/kiinteytyä. Maalaisjärki mukaan. Perusideana on se, että jos kuluttaa enemmän kuin syö, laihtuu. Helppoa.



Jos nyt mentäisiin itse aiheeseen, mistä ostikkokin jo jotain kielii. Tämä postaus on pyörinyt niin kauan julkaisemattomana, etten edes enää muista, koska aloitin kirjoittamaan tätä :--D

"No mä nyt oon vähä tälläne...", "Mä en ainakaan haluis erottuu massasta", "Ois tosi kivaa, mutta en mä vaan kehtaa!"

Kuulostaako tutulta? Kehut kaverisi vaatteita ja vastaus on: "No mä näytän läskiltä tämän paidan kanssa!"
No olkoon. Minun mielestä näytät nätiltä tuon paidan kanssa, enkä kyllä ollenkaan kiinnittänyt huomiota mahaasi.

Kuinka paljon ihmiset oikeasti häpeilevät omaa itseänsä? Kuinka moni oikeasti menee aamulla peilin eteen ja sanoo: "Tänään minä luotan itseeni!" Kuinka moni nainen katsoo omaa peilikuvaansa ja tuntee itsensä kauniiksi, tai kuinka moni mies tuntee itsensä komeaksi?
Kuinka moni ihminen pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin on?

Latinolaisilla naisilla on tutkitusti hyvä itseluottamus. Miksiköhän? Johtuukohan se geeneistä, kun hyvin monella latinolla näyttää olevan muhkea takapuoli ja kapea vyötärö luonnostaan?
Voisiko korvien välissä olla mitään?
Hyvää itseluottamusta ei taiota pelkän ulkonäön perusteella. Tarvitaan paljon muutakin.
Jos kirjoitan tähän nyt, että omasta mielestäni olen kaunis ja hyvä kroppainen nainen, moniko lukijoista lähtee aasinsillan kautta ajattelemaan, että tuo on varmasti itsekeskeinen mulkero? En minäkään pidä itsenäni kaunottarena kokin vaatteissa, mutta ainakin silloin, kun on vähän parempaa vaatetta niskassa ja naama kuosissa. En nyt sanoisi aivan suoraan, että en pidä meikittömästä naamastani, mutta omatunto nousee kyllä heti, kun saa pakkeloitua itsensä. Sehän tietysti kuvastaa huonoa itsetuntoa, jos ei pysty olemaan ilman meikkiä, mutta sekään ei ole minulle mikään ongelma. Parempi meikattuna :)

Kun jäljelle jää totuus - kirjoituksen jälkeen silmät ovat avautuneet ainakin kymmenen kertaa uudestaan ja uudestaan, useita ahaa - elämyksiä ja päätelmiä on sadellut pilvin pimein. Yksi niistä on, että en enää vain jaksa pitää itseäni rumana tai epäkelpoisena, koska sitä mä en ole. Olen oppinut pitämään peilikuvastani, vaikka sieltä löytyy paljon virheitä, mutta se on yksi asia, mikä tekee ihmisestä kauniin. Ja se, millainen matka vielä odottaa, ennenkuin olen se ihminen, kuka minä haluankin olla tulee olemaan mielenkiintoinen. Kropastani puuttuu lihaksia ja tatuointeja, mitä palavasti haluan, mutta on kiva ajatella, ettei kaikkea saa kerralla. Tarvitaan kovaa kuria ja työtä, että ulkoisesti olen tyytyväinen itseeni. Toinen asia on myös se, että osaa arvostaa luonnettansa. Jokaisella on omat vikansa. Itse olen hyvin tönkkö, kömpelö ja saatan suutahtaa hyvin pikaisesti. Välissä änkytän, välissä kuulostan R - vikaiselta. Mokaan ja teen virheitä jatkuvasti, mutta en jaksa enää kuin nauraa itselleni. Jos menen töissä kassalle ja rahat lentelee ja lautaset tippuu, hälläväliä. Näitä sattuu koko ajan. Jos pelkäisisi itsensä mokaamista, ei pystyisi elämään kunnolla.

On olemassa myös asioita, joita voi ehkä oikeasti sanoa noloksi. Yksi asia on se, että puet tahallasi liian pienet vaatteet päälle ja persreikä loistaa kilometrien säteellä. Älä yritä tunkea itseäsi S - kokoisiin vaatteisiin, jos olet M - kokoa. On paljon tyylikkäämpää olla oikean kokoisissa vaatteissa, kuin ahtaa itensä liian pieneen pakettiin. Mutta nyt ei puhuta mistään bikineistä tai napapaidoista. Jos tunnet olosi hyväksi rannalla bikineissä tai kaupungilla napapaidassa, anna mennä! Eräs asia on kyllä, mikä ei oikein nappaa: raskaana olevat naiset kulkevat napapaidoissa. On tullut muutaman kerran vastaan, että nainen on luultavasti ollut lähellä jo synnytystä ja sitten napapaita... Siinä menee ehkä jo jonkinlainen rajapyykki. Edelleen, kukin tyylillään - mutta ei jatkoon.

Jos näkisit jonkun juoksevan alasti kadulla, ajattelisitko, että tilanne on henkilölle erittäin nolo? Luultavasti. Mutta entäs jos tämä tyyppi on vaikka lyönyt vetoa ja lungisti lähtenyt liikeenteeseen alasti, ei tilanne välttämättä ole henkilölle erityisen nolo. Tosin siinä vaiheessa rikottaisiin jo jotain lakipykäliä itsensä paljastelusta, mutta kuitenkin.

Hyvin monesti on kuultu, että joku haluaisi tehdä jotain, mutta se on liian noloa. Mun mielestä ajattelutapa on erittäin väärä. Jos sä haluat lähtemään laulamaan karaokea, mutta se on "noloa", niin mietit vain turhaan, mitä muut susta ajattelee. Muistavatko katsojat oikeasti hetken päästä koko tilannetta? Tuskin. Kaverisi kyllä, mutta eivät tuntemattomat kaljan kittaajat.

Tässä on linkki Karla Niemisen kirjoitukseen, mikä kannattaa ehdottomasti lukea! Hyvää tekstiä, klikkaa linkki auki NYT. Liittyy aiheiseen.

Yksi asia, minkä moni on jättänyt tekemättä, koska se on "vähän noloa" on blogin pitäminen tai kirjoittaminen ylipäätään. Minua itseäni ei hävetä kirjoittaa avoimesti asioista, mutta yksi seikka on käynyt mielessä pariin otteeseen. Jos kävisi joskus niin hassusti, että alkaisin joskus seurustelemaan, mun olisi ainakin ihan pakko kysyä, että mitä mieltä tyyppi on siitä, että kirjoitan nettiin avoimesti asioista kaikkien luettavaksi, tai että iso osa elämästäni on nähtävissä internetissä? Jos tyyppi sanoisi, että aivan kamalaa, poista heti kaikki, niin kyllä näyttäisin tietä ulko-ovelle. Ei, en halua olla mikään instagram tai bloggaaja tyrkky, vaan silloin kieltäisisin itseltäni itseni toteuttamisen jos postaisin kaikki kirjoitukset ja valokuvat.

Jos mun muusikon ura lähtee koskaan eteenpäin, niin miettikää kuinka monesti tulee nolattua itsensä. Soittovirheitä, lavalta tippumisia yms. Toisaalta, jos on itsensä kanssa sujut, se nolo juttu ei välttämättä olekkaan nolo. Pystyy nauramaan itsellensä ja jatkamaan taas. Huonon itsetunnon omaava ei pysty siihen. Mitä muut ajattelevat, miltä näytin, olinko ihan punainen ynnämuuta - tälläiset ajatukset kiertävät kehää. Yleensä myös kerrotaan 10 hyvää syytä, miksi joku asia tapahtui, koska ei voida sanoa suoraan, että minä taisin mokata.

Kukaan ei päätä, että "huomenna omistan hyvän itsennuon" ja herää aamulla ja tuntee itsensä kuningattareksi. Kaikkea pystyy harjoitella, niin myös itsetuntoa. Pitää oppia tuntemaan itsensä läpikotoisin. Tietää vahvuudet ja heikkoudet ja hyväksyä ne. Tarttua heikkouksia niskasta kiinni ja tehdä asioille jotain. Vahvuuksia pitää nostaa esille ja rakentaa niitä vahvemmiksi. Ikäänkuin sinulla olisi iso vesipullo ja edessäsi olisi monta lasia, osa melkein tyhjiä ja osa melkein täynnä. Pyri täyttämään tyhjiä laseja ja lopulta saamaan kaikki lasit täyteen.

Tämän myötä, hyvää heinäkuuta kaikille! :)







perjantai 17. heinäkuuta 2015

★ Suomen sähäkin silmälasimalli

Heippa! Osallistuin siis Suomen sähäkin silmälasimalli 2015 kilpailuun, ja nyt tietysti tarvitsen ääniä!

                           Tämän linkin kautta pääset äänestämään! Kiitos jo etukäteen :--)
                       (jos kuva/äänestypalkki ei näy kunnolla, kirjoita hakuun Suvi-Maria niin löytyy!)