★ Arjen mukana kohti unelmia

Niin. Jokaisella meillä on tavoitteita ja unelmia. Pieniä ja isoja. Kun arki rullaa ja pitäisi tehdä jotakin sen eteen, että saavuttaisi tavoitteitansa, saattaa se olla huomattavasti hankalampaa, mitä osasi povata.
Otetaan esimerkki. Haluat kesäkuntoon. Olet jo pari päivää selaillut netistä unelmakropasta kuvia. Tollanen mun on pakko saada! Heti huomenna alan treenaamaan!
Heräät aamulla, kamala kiire. Nappaat suuhusi äkkiä jotain pientä suolaista, noniin. Siinä meni aamupala, päivän tärkein ruoka. Nyt on suuri vaara, että sorrut syömään herkkuja.
Suunnittelet, että menet suoraan töistä päin salille, mutta väsymys vie voiton ja kipität kotia nukkumaan.

Välillä tuntuu, että kun arki ja menot rullaavat niin vauhdikkaasti eteenpäin, että aivan unohtuu tehdä niitä asioita, mistä ihan oikeasti pitää. Ainakin mulla tahtoo käydä näin. Pakko tehdä nyt koulu loppuun, niin valmistun kevääksi, hevonen kaipaa hoitoa ja kavereita pitäisi joskus nähdä.
Salilla käyminen onnistuu, kun pääsen sinne heti töiden jälkeen, mutta ruokapuoli on aina ollut mulle se vaikempi juttu. Olin enne todella paha sokerihiiri, mutta nyt oon saanut paremmin sitä kuriin. En edes enää välttämättä aina pidä tankkauspäivää "karkkipäivänä" vaan saatan syödä ihan niinkuin kuuluukin. Toki joskus ruuan jälkeen saatan maistaa pari palaa suklaata, mutta se jää siihen.

Mulla riitti parin päivän ajan energiaa siihen, että iltaisin laitoin seuraavan päivän ruuat valmiiksi. Nyt vain aamulla keitän kaurapuuroa ja lisäksi syön banaania ja marjoja. Sitten syön töissä ja kotona kotiruokaa, mutta välissä kun on niin "kiire", ruokailuajat saattaa venyä ja sitten sinne väliin tulee syötyä jotain roskaa.
En kuitenkaan viitsi ottaa liikaa stressiä. Liikun kuitenkin niin paljon, että tuskin se läski kerkeää mihkään tarttumaan. Ensiksi olen töissä 7h jalkojen päällä, sitten salille (4 kertaa viikossa), maanantaisin ja tiistaisin pidän tanssia, ratsastamassa käyn n. 3-5 kertaa viikossa ja silloin tällöin käyn lenkillä. Ja poljen pyörällä joka päivä töihin :-) Silti saan omantunnon tuskia, kun laimilyön ruokaohjelmaa, vaikka yritän aina tsempata, ettei se suurta vahinkoa aiheuta, muttakun perfektionisti.

Mun ihanat uudet salihousut Husky Bananasta! Aivan huiput. 
Ja mun pikkuinen turvotus. Mä en tiedä mikä mua niin kovasti aina välissä turvottaa, vaikka oon vähentäny kahvin juomista ja en tietääkseni ole söynyt ainakaan paljoa mitään sellaista, mikä yleensä turvottaisi? :0

Nää mun eläinkuosit... Seepra ja leopardi :D

En puhu pelkästään nyt urheilusta ja lihasten kasvattamisesta, kun puhutaan unelmista. Kaksi isointa intohimoani tässä elämässä on musiikki ja tatuoinnit. Minne ne aina jää? Miksi aina yhtäkkiä tärkeämpää on bloggaus ja ratsastus? Miksei joskus toisinpäin. Aivan kuin mä odottelisin, että joku tulisi sanomaan: "Nyt sä voit soittaa kitaraa." Kuin venaisin tässä jotain ihmettä, että oppisin laulamaan täydellisesti tekemättä mitään. Tai että musta tulisi 3D tatuoija sillä, että katselen youtubesta videoita?

Miksen mä vaan tartu siihen kitaraan sen enempää miettimättä?

Miksi aina joku tekosyy?

Mulla loppuu 5 päivän päästä koulu ja sitten oon "valmis" kokki. Se vaan ei oo se, mitä mä haluan elämältä. Haluan olla urheilija, muusikko, tatuoija ja ratsastaja. Ne kaikki vaatii ihan sikana töitä, enkä voi kaikkeen keskittyä kerralla 110% prosenttisesti. Mun täytyisi nyt toden teolla ryhdistäytyä ja alkaa tekemään niska limassa duunia. Ja mitä mä nyt teen? Istun tietokoneella.

Osaan kyllä tehdä itsestäni loppuun palaneen, mutta mun arvojärjestys asioille on vähän vinksallaan. En hakenut mihinkään jatkokoulutukseen, koska ei mulla ole intoa koulunpenkille, enkä edes tiedä minne haluaisin. Musiikkilukio olisi ollut joskus mulle ihan ykkösasia, mutta jotenkin... ei. Mä haluan oppia nää asiat koulun ulkopuolella. Tässä alkaa vähän olla jo kohta kiire saada elämä rullaamaan. 

Yritin viikonlopun aikana harjoittella silmän ja 3D piirrosten tekemistä 8D Toi minionssi on ihan huippu idea, tosin mun pitää harjoitella tussausta paremmin... :D

  ♥ Bakanami

★ Saadaanko me maailmasta täydellistä?

Mä aloitan tämän kirjoituksen tosi kliseisti. Mulla on aivan älytön tarve kirjoittaa! Nytpä siis kirjoitan.
Tiedättekö täydellisen hetken? Sen hetken, kun kaikki vaan on natsaa kohdilleen. Mulla äsken tuli sellanen... hyvän olon aalto. Aloitin tekemään Powerpoint esitystä Italiasta, selasin kuvia reissulta ja join tässä samalla Jack Danielsia kokiksen kanssa, mikä on kyllä täydellinen combo. Ja en, en ole hiprakassa. Kunhan nautiskelen. Kuuntelin samaan aikaan youtubesta Krista Siegfrids - Can you see me - biisiä, mikä ei omalle soittolistalle oikeastaan kuulu, mutta se tuli mieleen, kun Emma kuunteli sitä meidän huoneessa joskus iltaisin. Siinä hetkessä tuli niin sellainen hyvän olon täyttymys. Melkein haistoin jo sen välimeren ilmaston hajun nenässä. Ja kyllä, mulla on ikävä.
En tiedä, onko mulla ikävä sitä paikkaa, vai sitä, kun sä voit vaan olla täysin nolla toleranssissa sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa ei tarvitse puhua sanaakaan, ja silti te tiedätte, mitä toinen ajattelee. Ja jotenkin mulla tuli nyt tosi voimakas olo, että Suomi ei ole mun paikkani. En oikeastaan tiedä miksi. Ehkä mulla on vain niin kova kaipuu ja kipinä maailmalle.

Anyway, kuten mulla on tapana tunkea nokkani joka paikkaan ja sanoa mielipiteeni kaikesta, arvatkaas, mistä mä kirjoitan seuraavaksi? Politiikasta! Koska eduskuntavaalit. Nojoo, en nyt tiedä osaanko oikeasti puhua itse politiikasta, mutta sinnepäin nyt pahasti mennään. Haluan nyt tuoda julki muutaman ajatuksen.
Yli puolet eduskunnassa olevista on miehiä. Haluan nimenomaan puhua nyt tasavertaisuudesta. Suomessa on ollut naispresidentti, hienoa! Jos nyt nykyhetkeä katsotaan, kuinka monta naispuolista ihmistä teille tulee mieleen, jotka olisivat todella korkeassa asemassa?
Niimpä.
Jos tuon pointtini suoraan esille, olen sitä mieltä, että maailma kaipaa lisää voimakkaita naispersoonia päättämään maailman menosta.
Jos maailmaa hallitsisivat naiset, meillä ei olisi sotia.

Pystyykö joku muukin samaistumaan tähän?

On hienoa, että maailmassa on viisaita miehiä tekemässä päätöksiä. Mutta maailman tilanne on vähän mennyt pusikkoon. Tämä maailma tarvitsee uusia näkökulmia. Maailman loppuun on niin pitkä aika vielä, että turha jäädä sitä odottelemaan.

Jos mieititään musiikin saralla, löytyy monia menestyneitä, viisaita ja varmoja naispersoonia. Sama pätee näyttelijöiden puolella. Ja kolumnistien. Nämä naiset ovat saaneet ihmisten mielet varmemmiksi seksuaalisuuden, itsensä, tulevaisuuden ja monen muun asian kantilta.
Mitä tapahtuisi, jos maailman huipulle heittettäisiin muutama tälläinen nainen?
Sellainen, jota kunnioitettaisiin ja kuunneltaisiin. Uskon, että asiat saisivat uusia näkökulmia.

Tiedättekö, mikä on naisten ongelma? 
Oletteko nähneet naisia, jotka tietävät mitä tekevät ja minne ovat menossa? Kyllä, se on hurjaa katseltavaa. Nainen, joka tietää määränpäänsä, on sama, kuin kymmenen leijonaa. Se tahto on voimakas, niin luja ja voimakas, että heikommat putoaa kyydistä. MUTTA, naiset harvemmit ottavat huipulle mukaan muita naistovereita. Kun reviirille tullaan, ollaan kynnet ja hampaat pitkällä. Samalle reviirille sopii harvemmin kaksi naarasta. Miehillä taas, on useimmiten vähän rennommat reviirit. Kun kaverilla on sama määränpää, otetaan se kainaloon matkamaan huipulle. Toki sitten pidetään myös omista, pienemmistä rajoista huoli. Oletteko huomanneet tämän ilmön, että naapurin ukko alkaa leikkaamaan nurmikkoa. Kohta puoliin teidän oma mies/isä on kanssa leikkaamassa nurmikkoa, koska EIHÄN MEILLÄ ole pitempi nurmikko kuin naapurilla. Mutta, miehet sanovat aika nopeasti suoraan toiselle miespuoliselle, mistä kiikastaa jos esimerkiksi syntyy riitaa. Miehet selvittävät välinsä heti. Naiset jäävät muhimaan ajatuksien kanssa, kuinka he kaatavat punaviinä toisten päälle, mutta kohdattaessa hymyillään ja puhutaan kauniisti. Ja sitä asiaa sitten mietitään piiiiiiitkään ja siitä ei hetkeen päästä yli, mutta ihan oikeasti, kyllä en minäkään en kaikille uskalla sanoa asioita suoraan. Miehille joo, mutta auta armias, kun meet avamaan turpasi väärään aikaan naiselle. Huomaan itsestäni tälläisiä piirteitä, mitkä yleensä pätevät miehiin, mutta ehkä mä olen vähän maskuliinisempi. Mä arvostan sitä, että asiat sanotaan suoraan. Jos asiassa on jotain korjattavaa, huomautan siitä. En käy käsiksi. Jos kinaamiseen lähdetään, minusta ainakin huomaa hyvin nopeasti, missä raja alkaa häilymään. Miehet ja naiset, mä ymmärrän, että naisten kanssa ei ole aina helppo elää. Mutta ei se ristus helppoa ole aina miestenkään kanssa!
Mutta voin samaistua tähän reviirin puolustus - tunteeseen naisena. Mullakin on omat määränpääni, ja joskus ottaa pattiin, kun joku meinaa kiriä edelle urallansa. "Voi että, kun tolta nyt katkeisi käsi, eikä pystyisi enää tekemään töitä."
Miksi me naiset teemme näin? Ehkä se on joku luonnon oma oikku meille, mutta mitäpä naiset, jos me lähdettäisiin yhdessä kohti huippua? Meidän tehtävä ei ole synnyttää ja hoitaa lapsia, meillä on samat oikeudet hallita maailmaa, kuin miehilläkin!
Ei odoteta parempaa huomista, tehdään se tänään.

Jos tämä läjä nyt tiivistetään muutamaan lauseeseen, niin naiset, menkää kohti huippua. Älkääkä tönikö niitä kaikkia naiskollegoja alas. Me oikeasti tarvitaan pari kaveria matkalle. Otetaan kaverit mukaan kyytiin, ja muutetaan maailmaa. Heti tänään.

So raise your glass if you are wrong,
In all the right ways
 

★ Viimeinen kirjoitus Italiasta.

Arki on taas lähtenyt rullaamaan kotona Suomessa normaalilla painolla. Työt, talli, sali, tanssi, yms. Maistuu taas tää harmaa arki vähän makeammalta pienen tauon jälkeen 8) Vieläkun tulisi yhtä lämpöistä tänne, kuin oli viime viikolla Italiassa!
Takaisin lennettiin 4.3 Munchenin kautta. Oli todella outoa taas, kun ymmärsi, mitä ihmiset puhuivat ympärillä. Eikä oikein meinannut onnistua hiljaa oleminen, kun ei voinut kommentoida mitään ääneen, kun kaikki ymmärsi mitä sä puhuit :D

Kaipuu maailmalle jäi. Olisi ihana muuttaa ulkomaille. Tai vaikka ensimmäiseksi kiertää maailman ympäri. On ihanaa, kun pystyy kommunikoimaan omalla äidinkielellään, mutta haluan myös oppia puhumaan niin hyvin englantia, että se sujuu luonnostaan. Ja haluan muuttaa vähän isommille vesille ensiksi täällä suomen sisällä, vähän etelämpään. Vaikka kotikunta ei nyt tunnukkaan enää omalta, musta tuntuu, että tuun silti aina sanomaan, että Härmästä mä oon kotoisin. Ja niinhän mä oon!

Viimeiset päivät oli vähän ristiriitaisia. Oli ihana palata kotia, mutta samalla tiesi, että tulee ikävä! Ja oli haikea hyvästellä ihmiset, kun tiesi, ettei välttämättä koskaan näe uudestaan.
Don't cry because it's over, smile because it happened.
Toisaalta, mä oon todella huono tuntemaan ikävää. Siis, kyllä mä jollain asteella osaan ikävöidä, mutta ei mulle tuu sellaista ikävää, että herkistyisin ja mahassa möyrisi - vahvaa ikävän tunnetta. Enkä kyllä tiedä miksi, koska lapsena ikävöin aina kaikkea :--D

25.2 käytiin Lucchetti'n viinitilalla, oli ihan kivan näköiset maisemat 8) Ja saatiin vähän maistella! Sitä ennen käytiin jossain vanhassa rakennuuksessa kiertelees, joo jep, älkää kyselkö niitä nimiä ;DD

Vähän karun näköistä, mutta kesällä kuulemma on kaunis näky :D Talvella ei nyt kauheasti mikään kuki.

Meillä oli kyllä mahtava työporukka, oli kivaa olla töissä! Toivottavasti nään nämä ihmiset uudestaan!♥

Ja Emmalle iso kiitos! Kaksi kuukautta kun asuu yhdessä ja on töissä samassa paikassa, ainot tauot toisistamme oli wc - ja suihkussa käynnit, niin siinä vähän puntaroidaan asioita uudestaan. Ei yhtään riitaa, tai mitään kränää, kun me molemmat ollaan niin tälläisiä, että asiat sanotaan suoraan ja sitten se oli siinä. Ja meillä molemmilla on niin idiootit jutut, että huono huumorisempi ihminen olisi jo tappanut ittensä :DD

Jos teillä, rakkaat lukijat, on vain mahdollisuus lähteä ulkomaille, niin tehkää se! En usko, että kadutte. Tää reissu opetti ainakin mulle tosi paljon ja avarsi silmiä. Aina reissussa sattuu ja tapahtuu, mutta hei, se on ok ja kuuluu asiaan. Reppu täyteen uteliaisuutta, maalaisjärkeä, iloa ja avarakatseisutta, niin kyllä se siitä! Mä oon nyt niin paljon pirteämpi, rohkeampi, itsenäisempi ja inspiroituneempi, mitä ennen reissua :) 

Leikkasin ja värjäsin uuden tukankin viikko sitten!

Mitäs tykkäätte? :3 

♥ Bakanami

★ Rooma

23-24 päivät oltiin Roomassa ja pienen seikkailun jälkeen me jopa päästiin Rooman terminaaliin asti... :D
Legendaarisesti ja hyvin klassikkomaisesti aamu alkoi sillä, että kello oli jo jossain vaiheessa 06:59 ja taksi oli soitettu hakemaan tasan 07:00 pihasta. Hienosti siinä tavarat lenteli laukkuun ja yhdellä loikalla portaat alas :D Onneksi oltiin yhtä aikaa taksin kanssa pihalla. Meillä oli asemalla n. 15-20m aikaa junan lähtemiseen ja mentiin siihen leimauskoneen luokse (ulkomailla junaliput täytyy leimata sellaisessa häkkyrässä) ja siinä sitten ruvettiin katsomaan meidän junalippuja, että katsos perhanaa, eihän meillä ole mukana menolippuja! Ainoastaan paluuliput seuraavalle päivälle. Äkkiä vain tiskille ostamaan uudet liput, ja tottakai myöhemmin sitten löydettiin ne alkuperäiset liput meidän vaatekaapista, lol :----D Tiskillä nainen sanoi, että juna lähtee raitelta 2. Mentiin sinne sitten venailee ja tuli kuulutus, että juna lähteekin raiteilta 3. Oikeaan aikaan juna saapuikin raitelle 3 ja sinne hypättiin. Hetken päästä konduktööri tuli kysymään lippuja, ja siinä sitten kävi ilmi, että ollaan väärässä junassa. Oikea juna olisi lähtenyt raiteilta 2, mutta se oli vain vähän myöhässä... Hypättiin seuraavalla asemalla pois, ostettiin seuraavaan junaan liput takaisin Senigalliaan. Käytiin sitten siinä välissä nostamassa rahaa ja tadaa, eiköhän juna juuri tullut sitten perille! Taas juoksujalkaa junaan. Senigalliassa vaihdettiin liput sitten seuraavaan junaan ja lipunmyyjä oli kyllä erityisen ärtynyt meihin :D Venailtiin siinä taas joku 20min ja sitten päästiin oikeaan junaan, mikä oli tosin puolet hitaampi mitä ensimmäinen juna. Mutta oli ainakin hienot maisemat, kun juna puksutti pitkin vuoristoja! Matka kesti n. 3h, sitten oli vaihto. Onneksi mentiin siinä vaiheessa oikeaan junaan 8) Perillä sitten alettiin ettimään meidän hotellia, joka oli ihan vastapäätä terminaalia. Oli kyllä ihanan romanttinen kämppä :'D Naurettiinkin Emman kanssa, että olikohan tää joku kuherruskuukausi - loma... :D

Lähettiin siitä sitten etsimään ruokaa ja ah voi pojat, syötiin niiiiiin hyvää pizza, että ei paremmasta väliä! Ohmy. Seikkailtiin ympäriinsä kävellen, metroa ei uskallettu käyttää :DDDDD moro. Nähtiin paljon nähtävyyksiä, ei vaan mitään hajua mitä nähtävyyksiä nähtiin. Myöhemmin googlettamalla löytyi jotain :D Maalaisjuntit. Italiassa on kyllä hyvä kasvattaa itsetuntoaan, varsinkin Roomassa, kun jokainen vastaantuleva mies kävelee ohi ja sanoo "hey baby, you are very beautiful", ihmiset tulee kehumaan hiuksia ja miehet huikkii perään. Toisaalta, on kyllä ihan kiva kuulla välissä hyvää palautetta ulkonäöstään, eikä aina samaa "ruma huora" rumbaa :D Tai no, siitä taitaa olla jo vuoden päivät aikaa, kun joku on viimeksi tullut päin naama haukkumaan, taikka sitten puhelimessa aukonut päätään, mutta anyway. Huorittelusta on saatu tarpeeksi :) Mutta meinasi kyllä mennä tuohon jatkuvasti perään huikkimiseenkin hermo :D

Ja mikä parasta, mun puhelimessa ei toiminut wifi, joten oli todella ajatuksia virkistävää olla pari päivää ilman puhelinta 8) Suosittelen kokeilemaan! Heittäkää hetkeksi puhelimet, tabletit ja tietokoneet mettään ja tehkää jotakin uutta ja jännää!

Tän mä tiedän! Colosseum :DD Olin tuolla alhaalla jonkun random Korealaisen kanssa selfietä ottamassa :D

Tiistaina lähdettiin samoilemaan uudestaan pitkin ja poikin ja pysähdyttiin syömään jäätelöä yhteen ihanaan kahvilaan. Tilattiin molemmat neljä palloa ja oli kyllä niin hyvää, ettei paremmasta väliä! Mutta, sittenkun lasku tuli... 32 euroa! 30 euroa 8 palloa jäätelöä ja kaksi euroa lisämaksua, koska syötiin kahvilan sisällä jäätelöt :----D Olipaha ainakin hyvää...

Aatteltiin sitten lähteä hyvissä ajoin hakemaan laukkuja hotellilta, että keritään rauhassa etsiä OIKEA juna, niin eipä meillä ollut sitten yhtään mitään hajua missä me oltiin! Kello oli 4 paikkoilla ja juna lähti 17.40. Noh, google maps päälle ja nopeasti katsottiin minne suuntaan meidän pitää lähteä. Lähdettiin sitten kävelemään ja kysyin vastaantulevilta miehiltä, että tietävätkö missä on terminaali. Katsottiin sitten kartasta ja joo, 2-3km päässä. Ei muutakuin tossua toisen eteen ja auts, mun molemmissa varpaissa oli rakot, kyllä vähän kirpaisi mennä puolijuoksua. Löydettiin vaan takaisin perille ja vielä oikeaan junaankin! Junassa muistettiin sitten se leimaaminen ja Emman kanssa juostiin pitkin asemaa leimaamaan liput, kun junakin lähti piakkoin :D Ja kerittiin!
Kyllä täytyy olla kiitollinen siitä, etten kärsi enää paniikkikohtauksista! Kyllä tollaisista tilanteista ei tulisi yhtään mitään. Ja ihan muutenkin.


Tänään oli viimeinen työpäivä Raggiazurrossa! Tj 3 ja takasin suomessa! Mä niin odotan sitä, että pääsen
A: Ratsastamaan
B: Ajamaan autoa
C: Treenaamaan uusilla ohjeilla! Tää renttuilu ja suklaan syöminen saa kyllä loppua :D Vaikka täälläkin käytiin se kuukausi salilla, haluan äkkiä takaisin treenaamaan! Mutta alkoholia ei olla juotu. Toivottavasti maksa kiittää! Yksi lasillinen viskiä ja kaksi lasillista viiniä - kahden kuukauden aikana! Hiphei! Tätähän voisi jatkaa suomessa - heti kun on kerran ensin päässyt nollaamaan, hehe....

♥ Bakanami

Queen Chips