Kyllä, luitte oikein. Minä, joka yleensä riekun joka (no ei aivan, mutta melkein) viikonloppu tuhannen maan juovuksissa ja välissä keskiviikkoisin tai myös torstaisin, mietin tälläistä asiaa.
Syy, miksi mietin asiaa on se, että sain lääkkeitä aknen hoitoon, mitä ei todellakaan saisi mennä sekoittamaan alkoholin kanssa, kun ei mitään kevyitä lääkkeitä ole. Okei, ei antibioottikuurin aikana saisi ryypiskellä, silti 4 kuukauden aikana mitä söin antibiootteja, join aika reilusti. Joskus kun olen ollut kipeänä ja ottanut kolmiolääkkeitä tai jotain reseptilääkkeitä, sen jälkeen lähtenyt kaljalle, niin ei, ei kannata. Mulla ei ole yhtäkään hyvää kokemusta kerrottavana lääkkeiden ja alkoholin sekakäytöstä. Kiitoksena saatte hämäriä muistikuvia ja vuosisadan olotilan. Pahemmassa tapauksessa käy vielä tuplaten huonommin. Jos on pakko saada kaljaa, niin ei sotketa lääkkeitä mukaan. Tiedän kyllä henkilöitä, ketä tämä asia ei voisi vähempää kiinnostaa, yolo. Kunhan saa vain nupin sekaisin.
"Mä en enää ikinä juo!" on kuuluisin lause krapula-aamuna. Kuitenkin tämä lause yleensä kaadetaan kurkusta alas jo seuraavana viikonloppuna. Itse ajattelin seisoa nyt sanojeni takana, ainakin toistaiseksi. Pari viikkoa sitten juhlittiin kosteissa merkeissä kaverin syntymäpäivää ja oli kyllä hauskaakin! Ajattelin juoda muutaman, mutta en sitten tiedä missä vaiheessa se käsitys "muutama" sai uuden, paljon laajemman käsityksen :D Viime viikon torstaina mulla alkoi kesäloma, ja kippis ja kulaus! Taas mentiin. Ihan oikeasti, ajattelin torstaina, että tämän jälkeen saa juhliminen hetkeksi jäädä. Siinä sitten illan mittaan, olin yleisössä katsomassa Jujua ja kun ei nyt oikein musiikki napannut, aloin miettimään itsekseni, että en minä saa tästä humalassa olemisesta mitään irti. Tiedätte varmaan, että ihmiset reagoivat erilailla alkoholiin. Joillakin se lamaannuttaa, joistakin tulee energisiä, joistakin aggressiivisia. Musta tulee yleensä lamaantunut ja surullinen. Muistan kyllä, kun joskus mietiin, että yksi parhaista tunteista on se, että saa olla juovuksissa, omissa maailmoissa. Kaikki oli kivaa. Nykyään, kun olen oikein juovukissa, en jaksa tehdä mitään, itkettää, masentaa, tekisi mieli vain mennä nukkumaan. Vitsi mitä mummoilua. Koska eläke alkoikaan? :D
Ei vaan ihan oikeasti, miksi sitä ei voisi kokeilla elämää raittiina? Italiassa olon aikana en juonut kertaakaan "kunnolla", ainoastaan muutaman kerran pari lasillista. Eikä kaduttanut, vaikka ihmiset ihan silmät pyöreinä kysyvät: "Kuinka sä olit kaksi kuukautta juomatta? Eksä ees käynyt missään baarissa?"
Ihan ensimmäinen syy juomattomuudelle on lääkkeet. Toinen se, ettei tarvitse tuhlata yhtä päivää krapulassa maaten. Onhan se ihan rentouttavaa välissä vain maata koko päivän, mutta ei sovi mulle. Kolmanneksi, säästää rahaa. Paljon. Kuukaudessa säästyisisi sellainen satanen, ainakin. Enemmänkin. Miettikää paljonko sillä saa vaatteita? Lisäksi tulee tupakoitua vähemmän, koska pöhnässä sitä tulee normaalia enemmän sauhuteltua. En mä oikeastaan edes polta selvinpäin juuri ollenkaan. Ehkä noin. 3 tupakkaa
viikossa, mikä on hyvä vähennys siitä, että ennen meni normaalisti 5-7 tupakkaa
päivässä. Moni ketjupolttaja varmaan naurahti, eihän se ole paljoa mitään, mutta kyllä sekin vaan tuntuu, kun on luonnostaan heikot keuhkot! Ja vielä joskus olen täysin lopettanut.
Neljänneksi, tai oikeastaan viidenneksi hyvä syy on se, että treenaaminen ei kärsi. Viime viikolla tein tietoisesti kevyempää treeniä, koska lihakset ei meinannut kunnolla palautua, tai oikeastaan jalat, niin armahdin vähän itseäni ja lihaksia. Huomasin kyllä heti sitten ekana treenipäivänä, että kyllä se juhliminen vähän jossain vaikuttaa. Askelkyykyt meni ihan jees, mutta se hengästyminen ja ähkiminen ja tuntui, että kohta muuttuu siniseksi. Mutta mieli oli virkeänä, niin kyllä se treeninkin sujui loppuun asti kunnialla.
Valmistujaisissani en varmaan pelkän jaffan kanssa tule hillumaan, mutta kokeillaan tässä ensin puolitoista kuukautta, miltä tuntuu olla tipattomalla. Tosin, ihan lääkärinkin sanomana, yksi saunakalja tai yksi punaviini lasillinen ei tee haavaa ;)
En ala kenenkään alkoholin käyttöön puuttumaan, se on jokaisen oma valinta, mutta minä haastan itseni olemaan raittiina ja tulen myöhemmin avautumaan lisää fiiliksistä!
Tähän tissijupakkaan vielä liittyen, näin yksi yö unta, että olin joku 30-40 vuotias ja treenasin edelleen ja noudatin terveellisiä elämäntapoja, samaan aikaan kun mun kaverit (en tunnistanut henkilöitä unessa, tiesin vain siinä, että ne on mun ystäviä) söivät ja joivat mitä sattuu ja heillä oli terhakat ja isot tissit - ihan luomut kyllä. Sitten lähdin jonnekkin teille tuntemattomille ja palasin takaisin joskus n. 20 vuoden kuluttua ja menin moikkaamaan vanhoja tuttuja, niin nämä mun ystäväni siellä laskivat kilpaa omista rypyistään, ja yrittivät kerätä kasaan niitä tissejä -jotka olivat joskus olleet jokaisen povipommista haaveilleen naisen unelma -, lattialta takaisin kuosiin paidan alle, samalla kun minä esittelin säilyneitä olkapäitä, hauista, vatsalihaksia ja rintalihaksiani, joiden ansiosta tissini edelleen olivat suht. terhakat, mutta edelleen pienet, kuten aina ennekkin :))
Tällä mun unella saattoi olla ihan hyvä pointti...
Tosin jos on luonnostaan on iso rintavarustus, luonnollisesti kaikki me rupsahdetaan ajan saatossa ja silikonithan ei ala roikkumaan, (?) ainakaan samallalailla kuin luomut ja eikä siinä mitään, jos tykkää niin senkun laitattaa. On mullakin ollut huonoja hetkiä ja itsetunto laskenut mm. tissien takia, mutta voin kertoa pikku salaisuuden: kirjoitan tätä postausta ilman rintsikoita, eikä edes tee huonoa ;)
