Mun lähtökohta on siis täysi nolla. Vaikka salilla ramppaankin nostelemassa rautaa, en saa siltikään yhden ainoata leuanvetoa. Tulostin siis itelleni ohjeet, kuinka niitä harjoitellaan! Nyt vain ahkerasti ramppaan autotalissa ja unelmoin mun tulevista lihaksista... Niin mistä?
Sain muuten toissa viikolla jalkaprässissä 110 kiloa liikkeelle! Tai siis muutaman vedon tehtyä, heh. Silti oon leuhkinut tolla asialla ympäriinsä... :D Heti nousi kusi päähän.
Jos jatketaan sali jutuilla, aloitin tehotreenin joulukuuhun asti (siis yritän) tai aloitin jo tekemään sitä 3 viikkoa sitten 8) Eli siis simppeli: Paljon treeniä, ruokaa (terveellistä) ja lepoa.Tästä linkki aloituskuvaan kun en voi siirtää puhelimesta kuvia koneelle, niin tehdään näin. Kaksi viikkoa paahdin aivan hulluna menemään, viime viikon otin vähän rennommin kun oli syysloma. Tietoisesti annoin itselleni luvan käydä kaksi kertaa grillillä ja kerran pizzalla. Enkä niin räknännyt mitä suuhuni laitoin :b Mutta kyllä se hyvää tekeekin, lihakset, kroppa ja mieli kiittää ja aivan tulee ikävä terveellistä ruokavaliota ja treeniä. En enää oikeasti pystyisi elämään sellaista hälläväliä - tyyliä, että voisin syödä ihan mitä vain, tai sitä toista ääripäätä: olla syömättä ja oksentaa vähäisetkin ruuat ulos.
Tuostapa tulikin mieleen, että kuinka paljon on tullut kasvettua henkisesti ja ihmisenä. Ennen se morkkis oli aivan järkyttävä, jos sattui repsahtamaan lounaalla vaikkapa jälkiruokaan. Sitä ahdistuksen määrää. Kun peilikuva oli maailman kamalin olento, liian ruma ja läski. Nykyään, se jälkiruoka menee hyvällä omatunnolla alas, vaikka se ei ruokaohjelmassa luekkaan, mitä sitten? Ei se läskiksi jää, sen verran tulee liikuttua päivän aikana, eikä tässä olla _vielä_ainakaan_ menossa fitness kisoihin, että tarvisi noudattaa pilkun tarkasti kaikkea. Tänäänkin oon ollut toivottoman laiska, koulun jälkeen maannut sängyllä ja juonut kahvia ja syönyt äiteen tekemää ruokaa. Mutta, muutaman tunnin päästä alkaa yläaste ikäisten tyttöjen tanssitunti! Sen jälkeen teen lisää leuanveto harjoituksia ;)
Lisäksi se oma naama siellä peilissä ei aiheuta enää itkupotkuraivareita. Todella usein löydän kuitenkin itseni vertailemassa muihin ihmisiin, harmittelen aknea ja keltaisia hampaita. Mutta oon oppinut, että itsensä kanssa täytyy vain sopia. Sä oot kuka sä oot, that's it. Jos vertaileen itseään koko ajan muihin, ei huomaa kuinka ainutlaatuinen itse on. Täytyy olla rohkea. Täytyy rakastaa itseään, mutta ei olla itserakas. Jos ei rakasta itseään, ei osaa olla hyvä omalle parhaalle kaverillensa, itselleen. Ja se on totta kuin rotan potta, täytyy rakastaa ensin itseään, ennenkuin voi rakastaa muita. Tää teksti alkoi mennä todella syvälliseksi :DD Ei ollut tarkoitus, mutta näin kävi!
 |
| Pakko laittaa hiusheru tähän väliin, nuo kiekkurat oli niin kivat! Harmi kun en ite osaa kihartaa :( Älkää välittäny rintsikoiden olkaimista... |
Mutta meikäläinen muuten meinaa vähän vaihtaa uutta lookkia hiuksiin! Suurinpiirtein sama leikkaustyyli ollut jo 4-vuotta, vähän pituus vaihdellu ja väri, mutta täytyy ensin vähän kasvattaa hiuksia ;) Katsotaan sitten jonkun ajan kuluttua mitä oon keksinyt!
Ja voi pojat, tiedättekö kuinka rentoa on istua tässä sängyllä, villasukat jalassa, juoden sivistyneesti lemppari valkoviiniä ja viimeistellä tää postaus! Tää taitaa olla mun uus ilta rutiini... ;)
♥ Bakanami
