★ Kehonhuolto

Heipä hei ihmiset! Mulla vähän jäi keskeneräiset tekstit lojumaan tänne, kun jotenkin on ollut tässä ylimääräistä härdelliä... :D Kuten pari viikkoa sitten perjantaina, kun lähdin juhlimaan ensimmäistä kertaa tosiaan sitten reilu 5kk ja hyvityksenä siitä mun puhelin, ajokortti ja pankkikortti varastettiin. Mutta nyt ne on takaisin mulla, happy end! Oon vakaasti sitä mieltä, että tämä oli jonkun ylemmän tahon vinkki siitä, että mun tulisi pysyä erossa alkoholista :D Vaikka en edes ollut mitenkään kännissä, enkä edes kärsinyt krapulasta.

Onneksi kynnet oli edes hyvin.

Viime viikko oli huonoin treeniviikko sitten... yhden ikuisuuden. No kesäkuussa pidin kaksi viikkoa taukoa, kun jalat oli jumissa. Mä en edes tiedä miksi viime viikko oli niin laiskanpulskea. Tein kaksi pikaista treeniä jaloille ja olkapäille, mutta ensiksi olin kaksi viikkoa sitten perjantaina mäkissä ja hesessä, lauantaina oli karkkipäivä, sitten viime viikolla vedin suklaata ja donitsia, sekä kävin syömässä rollsissa ja grillillä. Kärsiin myös puolitoista viikkoa päänsärystä ja lääkäri luokitteli sen migreeniksi, joten olen joutunut vähän elämään sen mukaan, miten pää kestää - kirjaimellisesti. Onneksi särkylääkeet tehoaa.

Kuitenkin, vaikka tälläiset ylensyömiset ei kuulu omaan ajatusmaailmaan, saati tapoihin, se saattaa joskus olla ihan ok. Kun voi vaan irrouttautua kaikesta siitä terveellisyydestä ja olla vain. Tällä viikolla oli jo aivan uudenlainen inspiraatio päällä, lähdin maanantaina aamupuuron jälkeen salille kyykkäämään ja salilta päin menin täydentämään ruokavarastot kanalla, riisikakuilla, banaanilla, rahkoilla ja vihanneksilla. Nyt kun taas eilen ja tänään olen syönyt oikein, käynyt salilla, ratsastamassa ja tanssissa, keho toimii aivan uudella tavalla. Turvotus ja tunkkainen olo lähti heti pois. 

Kaikista tärkein asia ihan missä tahansa, on oman kehon kuunteleminen ja sen hoitaminen. Kehon toiminta vaikuttaa myös pääkoppaan. Kenelläkään ei ole varmasti paras mahdollinen päivä, jos mahaan on sattunut jo heti aamusta alkaen.

Kun keho on kondiksessa, on paljon helpompi myös hymyillä ja nauttia!

Oman kehon kuunteleminen ja sen ymmärtäminen on tärkeää, sillä jokaisen keho toimii eritavalla ja reagoi omalla tavallaan. Siksi on hyvä oppia tunnistamaan, mitä mikäkin tarkoittaa.

Esimerkiksi ruokavalio on usein hyvin yksilöllistä. Moni sanoo saaneensa täydellisen tasapainon kasvisruokavalion avulla, osa taas ei. 

Perusidea on kuitenkin se, että syö 3-4 tunnin välein sopivan kokoisia annoksia ja näin saadaan pidettyä verensokerit tasapainossa. Ei kerralla liikaa, mutta ei saa kitua nälässäkään.

Liian suuri yhtäkkinen muutos voi olla kropalle ja mielelle kuormittavaa. On hyvä aloittaa pienistä askelista ja pistää tavoitteet konkreettiseksi. 

Mulla oli melkein vuoden tauko hieronnasta ja kiitoksena sain jumiutuneen lantion. Ihan kivikova puupökkylä. Luulin kivun johtuvan jostain selän ongelmista, kuten skolioosista tai välilevyn liika liikkuvuudesta. Ihmettelin vain, kun en pystynytkään enää kyykkäämään normaalisti, vaan jäin heti alaselästä jumiin. Hieronassa ongelma selvisi ja nyt olen taas käynyt säännöllisesti hierottavana, että saan tuon lantion auki ja pysyy paikat muutenkin paremmin kunnossa. Myös ranteeseen tuli outoja kipuja, mikä johtui ihan siitä, että ranteet oli jumissa.

On hyvä oppia tietämään mikä on "hyvää", eli niin sanottua "makeaa kipua" ja mikä on huonoa. Mulla on nyt tämä lantio, mikä jonkin verran haittaa normaalia arkea. Esimerkiksi makuuasennot ovat joskus aika tukalia. Liikkeessä olen oppinut tunnistamaan, mikä on sitä makeaa kipua, eli kipu siitä, että lihakset joutuvat tekemään töitä ja mikä on sellaista kipua, että nyt täytyy lopettaa.

Miten sen sitten oppii tunnistamaan? Rasitus/lihaskipu on tervettä, mutta nivelistä tuleva kipu on aina huomioitava. Teetkö liikkeen väärin?  Mulla ainakin toimii se, että kokeillaan ensin. Kun on polvi ja selkä vikainen ihminen, sitä alkaa usein nössöilemään, kun alkaa pelkäämään kipua. Sittenkun sitä kokeilee ja tajuaa, että hei, eihän tää sattunutkaan niin voi hyvin mielin jatkaa. Kipu on kuitenkin aina kipu. Hyvän treenin jälkeen lihakset ovat kipeinä, mutta siihen auttaa venyttely. Alkulämmittely ja loppuverryttele on ehdoton. Ennenkuin aletaan rääkkäämän itseämme, pitää lihaksia lämmitellä ja venytellä. Lopuksi myös pitää saada maitohappoja liikkeelle. Myöhemmin on hyvä vielä venytellä. Pakko venytykset toimii ainakin mulla, eli joku toinen venyttää sua vaikkapa jaloista. 

Venyttely on usein sellanen, mikä vain unohtuu. Siihen voi rutinoitua. Kun vahtaat teeveetä, voit vaikka lattialla tai sängyn päällä venytellä samalla. Niska ja hartia lihasjumiudet voi johtaa jatkuvaan päänsärkyyn. Siksi on hyvä venytellä yläkroppaa. 

Hyviä venytysliikkeittä löytyy ihan googletamalla ja kaikki perus venyttely liikkeet toimii aina. 

Liikunta lisää hyvää oloa ja jos en pitäisi itsestäni huolta, olisin paljon syvemmällä suossa mielenterveyteni suhteen. Liikunta ei korjaa vanhoja haavoja, mutta se auttaa saamaan lisää energiaa ja voimia päiviin. Sanotaan, että ulkonäkö on huono motivaatio, mutta kyllä se jossain vaiheissa toimii erinoimaisena inspiraationa. Liikunan myötä olen saanut kadonneen itsetuntoni takaisin. Tanssissa on vain pakkoa vahdata itseään peilistä ja saada näyttämään liikkeet hyvältä. Ratsastuksessa on pakko kantaa itseään ryhdikkäänä hevosen selässä. Sali on auttanut muokkaamaan kropastani sellaisen, millaisen haluankin sen näyttävän. 

Joten, jos haluat näyttää hyvältä ja tuntea olosi hyväksi, lähde liikkumaan. Yksi ehkä vähän hassu asia - mikä toimii myös inspiraationa on se, että saan eräänlaista tyydystä siitä, että pystyn nostelemaan "isoja" painoja (jotka eivät ole vielä painavia) ja rikkomaan ikäänkuin naisellisuuden rajoja. Mä olen oikeastaan aina ollut jotenkin maskuliininen ja enemmän tai vähemmän poikamainen, joten on ikäänkuin miehekästä pumpata kovilla painoilla ja haista pahalta. En tiedä, moni naisellinen nainen varmaan kauhistuu tälläisestä :D 

Tämä ei nyt aivan mennyt kehonhuolto kategoriaan, mutta palataan takaisin aiheeseen. Kovan treeniviikon jälkeen on hyvä käydä vaikka kevyellä lenkillä, että saadaan lihaksille verikylpyä. Mulla ainakin hieroja on välissä todennut, että maitohapot ovat jääneet jalkoihin. Hupsista, kuka unohti venytellä?

Moni ajattelee väärin, ettei tälläiset venyttelyt ja palauttelut keholle ole mitään, vaikka ne juuri ovat ne kulmakivet. Älä kerskaile sillä, ettet pysty istumaan jalkapäivän jälkeen, kerskaile siillä, että saat tehtyä spagaatin.

Lepopäivät tulevat tarpeeseen kaikille, joten pidä niitä ainakin yksi viikossa. Herkuttele, kulje pyjamassa koko päivä jos mahdollista ja lepää paljon 

Mulla on itselläni henkilökohtainen ongelma, että olen niin mestari ruoskimaan itseäni eteenpäin, etten tajua lopettaa ajoissa. Vasta sitten kun mennään pöpelikköön muutaman voltin kera. Samalla tavalla, kun autoon tulee joku vika, niin pistetään musiikkia kovemmalle ettei epämääräistä kolinaa kuulu. Itsensä kanssa sama juttu, kun kroppa alkaa huutamaan lepoa, pistetään vähän pökköä pesään, niin kyllä se möly hiljenee.

Tosin nyt kyllä lupasin itselleni, että tämän viikon jälkeen otetaan ainakin viikko vähän iisimmin, jos toinenkin. Ei lähdetä rikkomaan paikkoja :)

Mulla ei ole mitään onnistuneita kuvia siitä kun valkaisin hampaatl Zentalin valkaisuliuskoilla, mutta voin kertoa että tomii! Kaikista parhaimmat liuskat mitä olen kokeillut ja valkoinen hymy on must have - listalla. Fatkahan on, että jos haluaa kaikista parhaimman lopputuloksen niin pitää kaivaa kuvetta ja mennä ammattilaisen luo valkaisemaan. Nämä liuskat ja muotit ovat ehkä hiukan hifistelyä, mutta toimivat kuitenkin.

Hyvää syksyä kaikille ♥ 

★ Ennen ja jälkeen.

Nyt sitten, nyt tämä tyyppillinen, kliseinen "ennen ja jälkeen" postaus tulee, mikä on varmaan kaikille tuttua kauraa. Ei se mitään, nämä tälläiset ovat mun mielestä ihan kivoja, inspiraatiota antavia ja silmiä avaavia :)

Kun jäljelle jää vain totuus  - postauksessa kävin jo näitä syömis asioita läpi, mutta jos vielä kerran...

Jos kelataan aluksi 3 vuotta taaksepäin, kun olin 16-vuotias ja no, kaljaa oltiin jo vähän opeteltu juomaan ja olin kesän pikaruokalassa töissä. Joka päivä ruuaksi siis hampurilaisateria. Menin sen kesän jälkeen ammattikouluun kokki puolelle ja siellä tuli vähän herkuteltua, vaikka yritinkin olla syömättä kaikkea hyvää. Elin siis ikäänkuin riidoissa itseni kanssa - halusin laihtua, mutta söin silti kaikkea rasvaista ja makeaa. Olisin silloin halunnut olla ihan langan laiha, ennenkuin näin bussissa sairaanloisen laihan tytön ja tajusin, että en tahdo näyttää tikku-ukolta. Bulimia oli jo selätetty, mutta en kiellä, etteikö olisi tehnyt mieli välissä käydä oksentamassa. Olin jo päättänyt kesän lopussa, että alan elämään terveellisemmin, mutta eipä siitä kauheasti mitään tullut. Salilla aloin käymää silloin tällöin! Muuten harrastin ratsastusta, satunnaista lenkkeilyä ja aloitin tanssin amiksen ekalla.

Viikonloppuisin usein lähdettiin ryyppäämään. Tupakkia kului viikossa 1-3 askia. Ryyppäämiseen liittyi myös erittäin usein roskaruoka. Kalja ja roskaruoka kuului myös viikollakin ruokavalioon. Mutta ei mulla ole morkkista tästä vaiheesta, olin vain nuori (kuten edelleen) ja halusin kokeilla rajoja.

Olo oli tukala, kun en tuntenut oloani ulkoisesti, enkä sisäisesti hyväksi. Halusin tehdä asialle jotakin. Kun lähdin vanhempieni kanssa Vaasasta viikonloppu reissulta kotia ja kuulin radiosta Fitneksestä, innostuin heti. Tunnetusti alku on hankalaa ja niin myös tässä tapauksessa.

Tämä kuva on ennenkin täällä näkynyt, mutta siis tässä on kuva, kun minä 16 kesäisenä päätin alkaa tekemään jotain tälle pikaruoka kropalle:

En mä koskaan ole ollut mikään pullukka, edes sinnepäinkään mutta on tästä nyt vähän parannettu :D

Luulen, että ahdistus omasta kropasta johtui siitä, että olen rakenteeltani siro ja aika hentoinen ja olin ala-asteella todella hoikka, tai laiha ja yläasteellakin vielä hentoinen, niin yhtäkkinen lihoaminen ei sopinut minä - kuvaani. 

Kävin muutaman kerran viikossa (jos sitäkään) aluksi kuntosalilla, välillä lenkillä, tanssimassa kerran viikossa ja ratsastamassa useasti viikossa. Ruokavalio oli sitä samaa, alkoholi, pizza, suklaa jne kamaa.

Pidin aluksi fitness kisaajia hulluina ja pyörittelin silmiä bikineissä pyöriville ihmisille, joiden rusketus muistutti tummaa suklaata. Mielipide on saattanut muuttua vuosien aikana :D

17-vuotiaana tilasin ensimmäiset treeni - ja ruokaohjelmat Linda Manuellalta. Syyskuussa 2013 ja siitä sitten lähti. En edes jaksanut aluksi tehdä ohjelmia loppuun asti, kunto oli ihan paska. Taisi mennä reilu kuukausi, kun pääsin hehkuttamaan, että pystyin vetämään treenin alusta loppuun asti! Ensimmäinen ohjelma oli kiinteytystä, sekä siron lihaksikkaan kropan tavoittelua. Haha, voi että on tavoitteetkin vähän heitetty uudelle tasolle! 

Silloin tapahtui myös jotain ennenkuulumatonta: Oli perjantai ilta, puhelin soi koko ajan että nyt lähetään kaljalle. Mutta mitäs teinkään? Menin kuntosalille! Poljin kuntopyörällä ja jouduin puhelimessa selittään kahdelle ystävälle, että kaljat jää tänään välistä. Oli hassu fiilis, mutta hyvä :)

Vaikka mulla oli ruokaohjelma, herkuttelin silti koulussa. En päässyt eroon herkuista. Halusin pois koulusta. Vihasin koulua, vihasin kun en pystynyt syömään niinkuin halusin. Päänsisäinen ääni torjui koko ajan. 

Jos olet lukenut tuon "Kun jäljelle jää totuus" - postauksen, niin tiedät, että kärsiin masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista. Se ajoi minut hyvin usein vetämään pään täyteen alkoholia ja olin välissä todella voimaton käymään kuntosalilla. Pidin aina välissä muutaman viikon taukoja. Halusin kuitenkin saada unelmien kropan itselleni.

Jossain vaiheessa aloin heittämään lähinnä läppää, että voisi kokeilla kisaamista. Mitä enemmän asiaa mietti, sitä paremmalta se alkoi tuntua. Olen todella kilpailuhenkinen joissakin asioissa ja haluan aina haastaa itseni. 

Aloin todella suunnittelemaan, jos alkaisin kisamaan bikini fitneksessä. Kokeilla edes. 

Aloin seuraamaan somessa erillaisia fitnesskisaajia ja puntaroin eri vaihtoehtoja päässäni.

Lopullinen päätös tuli selväksi kuitenkin vasta tämän vuoden alussa. Juttelin Lindan kanssa viime tammikuussa ja tein päätöksen, että tähtään ensi keväänä Fitnessmalli - kisoihin. Kisasta tekee mielenkiintoisen se, että kropan lisäksi arvostellaan esiintyminen, kuvauksellisuus ja edustavuus. Ulkonäkö on iso osa, mutta ei kaikkea.

Kun tulin Italiasta suomeen, Linda teki mulle uudet ohjelmat. Eli siis tämän vuoden maaliskuussa. Tilanne näytti silloin tältä: 

 

Laatuja kaikille. En tiedä onko tää kuva ollut täällä aikaisemmin, mutta olen näköjään toukokuussa tehnyt tälläisen ennen ja jälkeen kuvan:

Isot retureidet, must have!

Treenasin niillä ohjelmilla kesäkuuhun asti ja sain uudet ohjelmat. 

Tämä oli sitten sen hetkinen tilanne. Nyt olen noilla ohjelmilla treenannut sen reilu 3 kuukautta ja tilanne näyttää tältä

Hehe, oli pakko matkia Zozofit'ä :'D

Vielä saa tehdä ihan possuna töitä, mutta aika huvittavaa, että tämä olisi ollut mun unelma kroppa, kun aloitin kuntosalilla käymään. Nyt tämä on sellaiset 1/3 siitä. Viihdyn kropassani, mutta lisää lihaksia, aamen. Nyt on iha hyvä draivi päälläkin. Olin sen 4kk juomatta, enkä ole kyllä vieläkään kuin vähän maistellut. Käyn neljä kertaa viikossa salilla, teen keskiraskasta työtä, ratsastan aina kun kerkeän (eli 2-4 krt viikossa), huomisesta lähtien alan pitämään taas tanssitunteja 2x viikko ja teen kaikkea pikku sälää, kuten harjoittelen kävelemään käsillä, teen kotijumppaa, kuntopiiriä yms. Lohduttavaa kuitenkin, että aikaa vielä on.

Ruokailun suhteen... olen vieläkin vähän toivoton. Olen niin sokerihiiri, että aivan suklaan palat vain karkaavat suuhuni. Olen jättänyt "karkkipäivät" pois, koska napostelu on edelleen paha tapani. Suositellaan, että yhtenä päivänä viikossa saa herkutella, jos muuten syö oikein. Mä olen hiukan oppinut siihen, että saatan ottaa kahvin kanssa vähän pullaa. Töissä saattaa kadota pizzan pala suuhun, jos toinenkin. Tai nugettia :D Yritän kyllä päästä tavasta eroon ja pitää aina kerran viikossa herkuttelu päivän.

En ala kirjoittelemaan erikseen mitään marttyyri tekstiä. Olen tyytyväinen, että olen päässyt tähän asti kivisestä tiestä huolimatta. Ja erityisen ylpeä, että olen hyvin päässyt tupakasta eroon! Suunta jatkuu ylöspäin. Minähän en ole mikään synnynäinen urheilija, mutta tykkään enemmän tälläisestä elämästä, kuin siitä päämäärättömästä kaljan lipittämisestä. Vaikka en tahdokkaan sulkea itseäni mihinkään kuplaan. Minulla on silti oikeus pitää hauskaa joskus ;)

Kiitos Hannalle taas kuvista ♥

★ Kehuminen ja kiitos

Terve taas, mä palasin näin nopeasti näppäimistön ääreen! Tulin tulostamaan tabulatuureja ja päätin samalla alkaa sitten kirjoittamaan!

Huomasin äsken tuossa, että lukijamäärä on kasvanut 200 lukijaan. Mitä ihmettä? Viime vuoden lopulla lukijamäärä huiteli 70-90 lukijan tienoilla, nyt jo noin paljon! Kiitos teille ihmiset.
Joskus silloin sata vuotta sitten, kun aloitin kirjoittamaan ensimmäistä blogia, lukijoita oli viikon aikana ehkä 5. Mutta olenkin aina kirjoittanut ihan omaksi ilokseni. Kirjoittamisesta on tullut joka päiväinen tarve. Siksi onkin kivaa ja tsemppaavaa, että on oikeasti olemassa ihmisiä, joita kiinnostaa lukea mun höpinät. Kiitos myös kannustavista kommenteista ja viesteistä ♥ Ootte kivoja :)

Aasinsillan kautta seuraavaan aiheeseen, mistä olen keskustellut aika paljonkin viime aikoina. Palautu taas mieleen, kun kiitin kehuista.
Muistatko koska olisit viimeksi kehunut ystävääsi? Tai siskoasi? Tai koska olet kehunut itseäsi?

Yksi päivä töissä, kun eräs personal trainer tuli ostamaan kahvia ja samalla kysyi, että mites treenit sujuvat, kysymys sai minut hyvälle tuulelle. Koska se ei ollut suora kysymys "miten menee", vaan kiinnostus siitä, eteneekö treenit? Vieläkö on intoa kisalavalle?
Jokainen meistä tarvitsee tsemppausta ja olalle taputusta, vaikka se joskus vähän "nolottaa". Välttämättä ei tarvita suoraa kehua, vaan ulkopuolisen kysymys voi tuoda jo iloa, sillä joku on kiinnostunut miten sulla menee.
Enkä kiellä, ettenkö olisi hymyillyt kuin tollo loppuillan, kun eräänä iltana bänditreenien jälkeen eräs humalainen mies kehui, että olen bändin paras soittaja. Vaikka en itse allekirjoita kyseistä asiaa ja mies oli humalassa, se oli ikään kuin sanallinen olalle taputus.

Minua ainakin joskus todenteolla tympäisee, kun ei vaan saa kiitosta. Välissä tuntuu, että on raatanut ihan niska limassa, eikä missään kuulu tai näy kiitosta. Se vie inspiraatiota. Vaikka itselleen töitä tehdäänkin, haluaa silti jonkun sanovan "kiitos", tai "olet tehnyt hyvää työtä".

Mun mielestä on ihan huippua, kun joku tulee sanomaan "susta näkee, että oot tehnyt töitä salilla". Niinhän mä olenkin! Ihanaa, että joku huomaa sen ja sanoo ääneen. Yleensä sen sanovat sellaiset ihmiset, jotka eivät näe minua joka päivä. Silloin eron huomaa paremmin. Eivät aina äiditkään huomaa niin lastensa kasvua, kuin ulkopuoliset.

Pieni kannutus tai kehu voi pelastaa monen päivän. Kuitenkaan perättömiä totuuksia on turha jaella. Jos jollakin on ruma paita päällä, miksi sanoa, että "ompa ihana paita sulla!" Sitähän ei tarvitse sanoa toiselle, että paita on ruma, vaan keksiä jotain muuta. "Voi vitsi sulla on ihanan väristä kynsilakkaa!"
Uskokaa pois, sen kyllä huomaa ihmisestä kun keksii perättömiä kehuja. "Ootpa nätti tänään!" ja toisen ilme on juuri sellainen, että näkee edessään linnunpelättimen.

Mutta kuitenkin, ottakaa kehut ja kiitokset hyvillä mielin vastaan. Niitä ei tule koskaan liikaa. Vaikka toinen näyttää valehtelevan, älä mieti liian kauan valehteleeko tyyppi vai ei. Käännä tilanne eduksesi ja ime kaikki positiivinen energia kehusta.

Selvennys koko härpäkkeeseen: Kun joku kehuu sinua, ota kehu kiitollisena vastaan. Jos haluat kehua toista, sano mieluiten sellainen kehu, mikä pitää oikeasti paikkansa. Silloin kehusta tulee aito. Jos ei ole mitään kehuttavaa, kysy, miten toisen harrastukset sujuvat. Esimerkkinä. Toisen kiinnostus on aina innostavaa.

Sitten seuraava asia. Tuli tuosta eilisestä postauksesta mieleen veden juonnin tärkeys ja riittävä uni. Eilen hoksasin yhden meikittömän kuvan itsestäni, missä näytän kamalalta. Kuva on otettu silloin, kun päätin kokeilla, mitä tapahtuu, kun juo 2 litraa vettä päivässä. Tulos on aika maaginen.
(Ja kyllä, multa löytyy kuvia joka tilanteesta ja joka projektin alusta, keskivaiheesta ja lopusta :DD)

Eli joo. Ylempi kuva on otettu Helmikuussa, kun join alle litran vettä päivässä (suuinpiirtein) ja alempi kuva, kun olen juonut reilu 6kk ajan n. 2 litraa vettä päivässä. Kummassakaan kuvassa mulla ei ole meikkivoidetta, alemassa kuvassa on ripsiväriä ja kulmat piirrettyinä.

Silmäpussit löytyy (kiitos aikasten herätysten), mutta kyllä sanoisin, että iho on kirkkaampi ja eloisampi. Okei, aknekin on helpottanut, mutta kiitän kyllä vettäkin osaltaan. Muistakaa juoda vettä! Muunkin takia kuin ihon. Auttaa palautumaan ja aineenvaihdunta pysyy päällä.

Nyt kun olen viljellyt näitä erittäin rumia naamakuviani ympäriinsä, on pakko laittaa perään kuva, jossa jopa näytän ihmiseltä:

Ah. Johan helpotti. Onneksi joku viisas on keksinyt meikit, antaa meille vähemmän luonnonkauniille ihmisille toivoa paremmasta huomisesta :D

Tuli muuten postissa mehevä paketti Fitnesstukulta viime maanantaina. Mä en ole aikaisemmin perehtynyt mihkään muuhun mömmöön kuin palautusjuomaan, mutta nyt päätin kokeilla!

Tuo pikkuinen purkki edessä, Amino BCAA on ainakin ihan huippu! Otan sitä ennen treeniä ja vaikka kuinka väsyttää, niin se antaa hyvin energiaa ja piristää. Tulee hyvä potku persuksille. Tuon Whey-80 tilasin Cookies and cream maulla ja se on todella hyvää. Maistuu ihan joltain suklaajäätelöltä. Voisin juoda sitä päivät pitkät. Sitten taas tuo Super-Gainer Pro on vähän vielä mysteeri. Otan sen treenin aikana, mutta en ole huomannut ainakaan yhtä suurta konkreettista eroa kuin tuon BCAA'n kanssa. Mutta en väitä turhaksi humpuukiksi.

Ottakaa lopuksi vielä eilinen masu kuva ja pale :----)

Teen tässä lähiaikoina kunnon postauksen kehityksestä, näätte kuvia mitä on tapahtunut kahden vuoden aikana. Heti kun saan uusia, hyviä kuvia! 

Nyt mä hyökkään basson kimppuun, moro!

★ Nassu kuntoon! Puhdas totuus aknesta

Hei taas! Mulla on tarjolla tällä kertaa aika yökki matskua, nimittäin lähikuvaa aknesta. Kyllä, oi nam. Vaan ei todellakaan.
Postaus sisältää erittäin rumia pärstäkuvia. 

Mulla puhkesi akne ylä-asteella, joskus siinä 14 vuoden hujakoilla. Pikkuhiljaa pahentuen. Rippikuvissa mun iho ei ainakaan vielä näytä kovin pahalta, mutta myöhemmin iho huononi kokoajan. Kokeilin aluksi Basironea kotona, mikä vähän hillitsi näppyjen ja finnien leviämistä. Kävin amiksen ensimmäisenä vuonna näyttämässä lääkärille naamaani, eli 16 vuotiaana. Totesi, että nämä finnit ja mustapäät lähtevät kyllä ajan kuluessa. Oli muuten harvinaisen väärässä.

Sain kuitenkin silloin reseptin lääkkeeseen, jonka nimeä en muista, mutta se oli nestemäinen ja sitä hierottiin ihon ongelmakohtiin. Sekin auttoi, hetken. Annoin ihon olla ja toivoin, että finnit ja mustapäät lähtisivät pois. Niitä oli myös niskassa, harteissa ja selässä. Rintakehässä oli paljon mustapäitä. Kokeilin syväpuhdistavia hoitojakin, mutta ei niistäkään ollut hirveästi apua loppupeleissä. Yritin olla ilman meikkivoidetta, itseasiassa olin n. puolivuotta käyttämättä sen kummemmin meikkivoidetta juuri siinä 16-17 vuoden hujakoilla. Että mua inhotti oma ihoni.

Viime vuoden lopulla äiti (kiitti muuten) varasi mulle ajan yksityiselle ihotautilääkärille Seinäjoelle ja kipitin vastaanotolle. Tuomio oli aika karu: Akne oli arpeutuvaa, eli jos en hoitaisi sitä pois, kasvoihin jäisi elinikäiset arvet. Miettikää, jos olisin uskonut ensimmäistä lääkäriä. Odottaisin ja odottaisin, kunnes mun kasvot ja selkä olisi ollut täynnä arpia. Joo kiitos ei. Onneksi asia selvisi siinä vaiheessa.
Sain aluksi antibiootit tulehduksen hoitoon. Se oli ennen Italian reissua, joten sovittiin, että syön kuurin loppuun ja tulen uudestaan vastaanotolle jos antibiootit ei toimi.

Ja se, miltä mun iho näytti, kun menin ensimmäistä kertaa vastaanotolle, oli kamala:

Kuvat on otettu 14.10, eli melkein vuosi sitten. Vuoden operaatio saada iho kuntoon. Ja vieläkään se ei ole niin hyvä. Mutta katsokaa nyt herranjumala. Oikea perunapelto. Nyt kun katsoin nämä kuvat uudestaan pitkästä aikaa, tuli se kipu ja arkuus heti mieleen. Nuo pahimmat alueet oli tosi arat, ihme kun ei ole mikään hälytyskello soinut päässä. Kai sitä on ollut sitten niin hyvänuskoinen ja ajatellut, että kyllä nämä parantuu.

Antibiootit loppuivat tammikuun loppupuolella, ilmeisesti 22.1 jos on kuvien ottopäivään uskominen. Sen jälkeen iho näytti tältä:

Ei suurta eroa. Vähän ehkä himmannut, mutta joo. Ei valunut onnen kyyneleet vielä tässä vaiheessa. Yksi asia tuli opittua kantapään kautta: Antibiootit ja rennie ei sovi yhteen. Kokeilin, ja tulin erittäin huonovointiseksi ja meinasin menettää tajun 3x kertaa. Ei kiitos toisten :-)

Suomeen palattua menin uudestaan vastaanotolle ja sain vähän tujumpaa lääkettä: Isotretinoin ratiopharm jota söin pari satsia. Vihdoin lääke, joka auttoi! Aluksi mulle tuli ihottumaa käsiin, kyynärvarresta ylöspäin ja silmien, sekä huulien kuivuminen. Pienensin annosta ja ihottuma loppui, mutta lopulta jouduin piilari kieltoon kuivien silmien takia, sekä mun suupielet repesivät ja huulet olivat ihan rikki. Vaikka käyttikin 100 kiloa huulirasvaa. Onneksi se on ohi! Myös lonkkia särki välissä normaalia enemmän, mutta sen pistän osaksi mun lantion piikkiin, mikä on ihan kivikova ja jumissa. Kipu siis säitelee siitä lonkkiin. Tämän lääkkeen takia olin myös 4kk käyttämättä alkoholia. 

Iho näytti sen jälkeen tältä:

Ei se ole vieläkään täydellisen tasainen, mutta huomattavasti parempi :) Lisäksi iho on jatkanut parantumista kuurin lopummisen jälkeenkin. Rintakehä on täysin puhdas, sekä hartiat. Vähän kyllä näkyy arpia.

Huomatkaa toki se, että nämä kuvat on otettu ihan linssi naamassa kiinni. Kun katsotaan metrin päästä + meikkivoide, iho ei näytä läheskään yhtä huonolta. Olen kyllä todella tyytyväinen, että voin sanoa hyvästit aknelle! Se syö itsetuntoakin ihan sikana. Pystyy taas tuntemaan itsensä paljon kauniimmiksi, kun kasvot on kirkkaammat ja iho tasaisempi :)

Melkein kaikille tulee murkkuiässä jotain finnejä tai mustapäita ihoon. Kuitenkin suosittelen lääkärissä käyntiä, jos itseä alkaa epäilyttämään, onko kyseessä muutakin kuin vain normaalit epäpuhtaudet. Tämä mun akne oli siis tulehdusperäinen, joten lääkekuurit oli ihan "pakolliset". Ellei tosiaan olisi halunnut niitä arpia kasvoihin. No, niitä nyt jäi vielä ihoon, mutta vähän olen kelannut ajatusta laserhoidosta. Joo tiedetään, kallista, mutta uskoisin, että se on joka sentin arvoista. Ainakin lääkäreiden mukaan.

Ja vielä lopuksi, mulla alkoi taas hampaiden valkaisu :D Kolmas kerta toden sanoo, eikös?

Oli pakko saada äkkiä jotain tehtyä hampaille. Viime vaalennuksesta on aikaa ja nyt kun olen lopettanut tupakoinnin, niin ei pääse hampaat kellastumaan yhtä nopeasti!

Kyllä, minä olen lopettanut tupakoinnin. Piste. Ei enää, nyt se on loppu. Suosittelen kaikille muillekkin! 

Tilasin zentalista valkaisuliuskat ja kynän. Mulla oli viimeksi myös nuo hampaidevalkaisu liuskat, mutta ShineWhitelta. Nämä zentalin liuskat vievät voiton! Liuskat ovat vahvempia, joten ne on helpompi laittaa hampaisiin, eivätkä vain veny ja vanu. Kynällä saa vielä tehtyä loppusilauksen. Katsotaan reilu viikon päästä, kuinka kävi :)

Huom! Yksikään postaus ei ole sponsoroitu. Kaikki mitä kokeilen tai olen ostanut, on ihan omasta tahdosta hankittua ja kokeiltua. 

Jos haluatte esimakua seuraavista postauksista, niin voin kertoa että olen kirjoittamassa kehonhuollosta, kehityksestä urheilun saralla sekä masennuksesta. Eriasia koska ne on valmiita, hehe. Yritän pistää tuulemaan :-)