Huomasin äsken tuossa, että lukijamäärä on kasvanut 200 lukijaan. Mitä ihmettä? Viime vuoden lopulla lukijamäärä huiteli 70-90 lukijan tienoilla, nyt jo noin paljon! Kiitos teille ihmiset.
Joskus silloin sata vuotta sitten, kun aloitin kirjoittamaan ensimmäistä blogia, lukijoita oli viikon aikana ehkä 5. Mutta olenkin aina kirjoittanut ihan omaksi ilokseni. Kirjoittamisesta on tullut joka päiväinen tarve. Siksi onkin kivaa ja tsemppaavaa, että on oikeasti olemassa ihmisiä, joita kiinnostaa lukea mun höpinät. Kiitos myös kannustavista kommenteista ja viesteistä ♥ Ootte kivoja :)
Aasinsillan kautta seuraavaan aiheeseen, mistä olen keskustellut aika paljonkin viime aikoina. Palautu taas mieleen, kun kiitin kehuista.
Muistatko koska olisit viimeksi kehunut ystävääsi? Tai siskoasi? Tai koska olet kehunut itseäsi?
Yksi päivä töissä, kun eräs personal trainer tuli ostamaan kahvia ja samalla kysyi, että mites treenit sujuvat, kysymys sai minut hyvälle tuulelle. Koska se ei ollut suora kysymys "miten menee", vaan kiinnostus siitä, eteneekö treenit? Vieläkö on intoa kisalavalle?
Jokainen meistä tarvitsee tsemppausta ja olalle taputusta, vaikka se joskus vähän "nolottaa". Välttämättä ei tarvita suoraa kehua, vaan ulkopuolisen kysymys voi tuoda jo iloa, sillä joku on kiinnostunut miten sulla menee.
Enkä kiellä, ettenkö olisi hymyillyt kuin tollo loppuillan, kun eräänä iltana bänditreenien jälkeen eräs humalainen mies kehui, että olen bändin paras soittaja. Vaikka en itse allekirjoita kyseistä asiaa ja mies oli humalassa, se oli ikään kuin sanallinen olalle taputus.
Minua ainakin joskus todenteolla tympäisee, kun ei vaan saa kiitosta. Välissä tuntuu, että on raatanut ihan niska limassa, eikä missään kuulu tai näy kiitosta. Se vie inspiraatiota. Vaikka itselleen töitä tehdäänkin, haluaa silti jonkun sanovan "kiitos", tai "olet tehnyt hyvää työtä".
Mun mielestä on ihan huippua, kun joku tulee sanomaan "susta näkee, että oot tehnyt töitä salilla". Niinhän mä olenkin! Ihanaa, että joku huomaa sen ja sanoo ääneen. Yleensä sen sanovat sellaiset ihmiset, jotka eivät näe minua joka päivä. Silloin eron huomaa paremmin. Eivät aina äiditkään huomaa niin lastensa kasvua, kuin ulkopuoliset.
Pieni kannutus tai kehu voi pelastaa monen päivän. Kuitenkaan perättömiä totuuksia on turha jaella. Jos jollakin on ruma paita päällä, miksi sanoa, että "ompa ihana paita sulla!" Sitähän ei tarvitse sanoa toiselle, että paita on ruma, vaan keksiä jotain muuta. "Voi vitsi sulla on ihanan väristä kynsilakkaa!"
Uskokaa pois, sen kyllä huomaa ihmisestä kun keksii perättömiä kehuja. "Ootpa nätti tänään!" ja toisen ilme on juuri sellainen, että näkee edessään linnunpelättimen.
Mutta kuitenkin, ottakaa kehut ja kiitokset hyvillä mielin vastaan. Niitä ei tule koskaan liikaa. Vaikka toinen näyttää valehtelevan, älä mieti liian kauan valehteleeko tyyppi vai ei. Käännä tilanne eduksesi ja ime kaikki positiivinen energia kehusta.
Selvennys koko härpäkkeeseen: Kun joku kehuu sinua, ota kehu kiitollisena vastaan. Jos haluat kehua toista, sano mieluiten sellainen kehu, mikä pitää oikeasti paikkansa. Silloin kehusta tulee aito. Jos ei ole mitään kehuttavaa, kysy, miten toisen harrastukset sujuvat. Esimerkkinä. Toisen kiinnostus on aina innostavaa.
Sitten seuraava asia. Tuli tuosta eilisestä postauksesta mieleen veden juonnin tärkeys ja riittävä uni. Eilen hoksasin yhden meikittömän kuvan itsestäni, missä näytän kamalalta. Kuva on otettu silloin, kun päätin kokeilla, mitä tapahtuu, kun juo 2 litraa vettä päivässä. Tulos on aika maaginen.
(Ja kyllä, multa löytyy kuvia joka tilanteesta ja joka projektin alusta, keskivaiheesta ja lopusta :DD)
Eli joo. Ylempi kuva on otettu Helmikuussa, kun join alle litran vettä päivässä (suuinpiirtein) ja alempi kuva, kun olen juonut reilu 6kk ajan n. 2 litraa vettä päivässä. Kummassakaan kuvassa mulla ei ole meikkivoidetta, alemassa kuvassa on ripsiväriä ja kulmat piirrettyinä.
Silmäpussit löytyy (kiitos aikasten herätysten), mutta kyllä sanoisin, että iho on kirkkaampi ja eloisampi. Okei, aknekin on helpottanut, mutta kiitän kyllä vettäkin osaltaan. Muistakaa juoda vettä! Muunkin takia kuin ihon. Auttaa palautumaan ja aineenvaihdunta pysyy päällä.
Nyt kun olen viljellyt näitä erittäin rumia naamakuviani ympäriinsä, on pakko laittaa perään kuva, jossa jopa näytän ihmiseltä:
Ah. Johan helpotti. Onneksi joku viisas on keksinyt meikit, antaa meille vähemmän luonnonkauniille ihmisille toivoa paremmasta huomisesta :D
Tuli muuten postissa mehevä paketti Fitnesstukulta viime maanantaina. Mä en ole aikaisemmin perehtynyt mihkään muuhun mömmöön kuin palautusjuomaan, mutta nyt päätin kokeilla!
Tuo pikkuinen purkki edessä, Amino BCAA on ainakin ihan huippu! Otan sitä ennen treeniä ja vaikka kuinka väsyttää, niin se antaa hyvin energiaa ja piristää. Tulee hyvä potku persuksille. Tuon Whey-80 tilasin Cookies and cream maulla ja se on todella hyvää. Maistuu ihan joltain suklaajäätelöltä. Voisin juoda sitä päivät pitkät. Sitten taas tuo Super-Gainer Pro on vähän vielä mysteeri. Otan sen treenin aikana, mutta en ole huomannut ainakaan yhtä suurta konkreettista eroa kuin tuon BCAA'n kanssa. Mutta en väitä turhaksi humpuukiksi.
Ottakaa lopuksi vielä eilinen masu kuva ja pale :----)
Teen tässä lähiaikoina kunnon postauksen kehityksestä, näätte kuvia mitä on tapahtunut kahden vuoden aikana. Heti kun saan uusia, hyviä kuvia!
Nyt mä hyökkään basson kimppuun, moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti