Myönnätkö, että hoet tuota itsellesi tai oletko kuullut jonkun tuttavasi hokevan tuota lausetta meilkein joka päivä?
Meitä on kahdenlaisia ihmisiä: Niitä, jotka tekevät työtä rahoittaakseen elämänsä. Sitten on niitä, joiden elämä on työ - Tee työtä josta nautit ja nautit työstä jota teet.
Mä niin rakastan tätä nykypäivän menoa siinä mielessä, että on mahdollista vaihtaa ammattia ja opiskella uusia juttuja (vaikka onkin näitä opintotukeen liittyviä seikkoja yms.) jos siltä tuntuu ja äitiysloman ei tarvitse kestää miljoonaa vuotta, kun isätkin voivat jäädä lapsen kanssa kotia. Silti ihmisillä on joku ihme asennevamma jäädä töihin, joka ei nyt mitään herkkua ole, mutta saapahan rahaa elämiseen vaikka pomo on narsisti ja työvuorot pitempiä kuin nälkävuodet.
Tuohonkaan ei vaikuta muu kuin oma asenne, "mä oon vaan tällänen lihapulla" ei vie ketään eteenpäin. Osa on tietty vaatimattovampia ja yksinkertainen työ voi olla nannaa, mutta tärkeintähän on juuri se oma viihtyvyys ja se, että tietää tekevänsä arvokasta työtä - meitä kaikkia kun tarvitaan täällä - roskakuskeista ja kadunlakaisijoista alkaen. Eikä nekään turhia tai tarpeettomia ammatteja ole, päinvastoin - ei kukaan halua tukehtua aamulenkillä katupölyyn tai hukkua roskiin.
Mun tämän hetkinen tilanne on, että teen työtä elääkseni, eli että pystyn maksaan laskut, ruuat jne. Tiedä sitten millaisen kuvan seuraava lause minusta antaa, mutta kerrotaan se nyt julkisesti, että Hesburgerissa työnskentely ei ole mun unelmaduuni, yllätys yllätys. Mutta Hesessä on maailman parhaat työkaverit, mikä tekee työstä jo puolivoittoa :)
Todellisuudessahan pakko ei ole kuin kuolla, mutta ihan hieno juttu on saada katto pään päälle ja ruokaa nassuun, mikä edellyttää sitten vähän epämukaviakin työpäiviä. Miksi sitten joku ei tee unelma duuniaan?
Mä haaveilen ainakin 10 kertaa viikossa siitä, että heittäisit hanskat tiskiin ja lähtisin valloittamaan maailmaa musiikin ja tatuointien avulla, eli siis tekisin hittibiisejä ja pyörittäisin omaa tatskaliikettä. Asia ei nyt tietenkää hoidu sormia napsauttamalla, eli siis taakse kätkeytyy lukemattomia treenitunteja. Sitten kun meikäläinen on superhyvä, en enää ikinä tiskaa :)))
Joten tällä hain takaa sitä, että vaikka nykyinen duuni ei välttämättä olisikaan aivan loistava, sitä voi myös tehdä, kunhan muistaa vain tehdä töitä omien unelmien eteen. Kyllä mäkin mielelläni nukkuisin ainakin 4 päivää viikossa!
Sitä mä en vain jaksa ymmärtää, että miksi sinne paskaan työpaikkaan pitää jäädä 20 vuodeksi ja nurista siitä aamun ja illoin? Maailma on täynnä vaihtoehtoja, pitää vain osata olla avarakatseinen ja utelias, sekä rohkea. Kukaan ei tule kotoa hakemaan ja kotia pääsee aina takaisin.
Mäkin meen taas huamenna aamulla tekemään asiakaspalvelua - hymyssä suin. Vaikka unelmatyöpaikka ei ole vielä edessä huomenna, voi sen silti tehdä asenteella ja imeä tarpeellista tietoa itseensä. Yksi mun salainen tehtävä on tarkkaila johtoasemassa olevia ihmisiä - erityisesti yrittäjiä. Sillä silloin ku mä istun johtajan penkillä omassa yrityksessä, olen jo opiskellut muilta tarpeellisia taitoa - Opetella olemaan rehti ja suoraselkäinen, eikä narsistinen kusipää pomo. Koska tietty musta tulee paras pomo :-')
Tähän liittyy sekin asia, että maanantai olisi paska päivä. Mulla on maanantai yleensä vapaana - asenne ratkaisee. Jos joka maanantai on yhtä mustaa vaan jatkuvasti, voisi varmaan harkita joko oman asenteen muuttamista tai tehdä elämällensä muutoksia. Olemmehan kuitenkin oman elämämme herroja.
♥ Baka
