★ Somen vankila

Meidän kaikkien tuntema rakas ja paha, sosiaalinen media.
Mitä tekisi ilman facebookkia, instagramia, bloggeria, snapchatia, ask.fm, tumblria, youtubea tai whatsappia? Tai Googlea?

Hyviä ja erittäin tarpeellisia asioitakin löytyy tarjonnasta, kuten esimerkiksi Google Maps, tai ylipäätään, että yhden hakukoneen kautta löytyy melkein mitä vain.

Asioita pystyy hoitamaan paljon nopeampaa kuin ennen, yhteydenpito on helpompaa ja tieto uusista asioista kulkee eteenpäin.
Ja kuten juuri äsken, jäin selaamaan Ask.fm vastauksia puhelimella, vaikka meinasin jatkaa tähän kirjoittamista.

Miksi meidän kaikkien rakastama some on sitten niin paha?

Kaikista paras lausauhdus, minkä olen kuullut on: "Some on eräänläinen ihmistesti."

Katsomme päivittäin tuhansien ihmisten kuvia. Vertailemme itseämme muihin. Voimme arvostella muiden ulkonäköä kaihtamatta - mitä teemme muutoinkin, mutta media vain ruokkii tätä pahaa tapaa.
Asetamme itsemme ikäänkuin tarjottimelle. Kaikki pystyvät näkemään, mitä teemme ja missä liikumme.
Jotkut ovat saaneet median kautta itselleen unelmien ammatin laulajana, mallina, vloggaana/bloggaana - mikä on kyllä hienoa asia, jos homma vain maistuu.

Moni nuori tavoittelee itsellensä paljon seuraajia. "Mulla on enemmän seuraajia kuin sulla" on hyvin yleinen kommentti yläaste ja siitä vielä paljon vanhemman ikäisillä ihmisillä. On varmasti ihan kivaa, kun tykkäyksiä satelee.

Miettikää, mitä tapahtuisi jos sosiaalinen media kaatuisi. Ei whatsappia? Ei facebookkia tai instagramia? Internet kaatuisi? Koko maailma vaipuisi sekasortoon. Niin tyhmiä me ollaan, että olemme vaipuneet elottoman tietovirran ansaan.

Ei, en todellakaan haluaisi että netti katoaisi. Se kuitenkin helpottaa elämää paljon. Mutta ovatko ne meidän haikailemat tykkäykset instagramissa tai facebookissa kullan arvoisia?
Kasvattavat itseluottamusta?

Kävelemme nenä kiinni puhelimessa, emmekä huomio ympärillä tapahtuvaa elämää. Sen sijaan ihailemme työkaverin lomakuvia toiselta puolen maapalloa. Puhelimen ääressä saattaa mennä monta tuntia päivässä. Jos puhelin unohtuu kotia kun lähtee ulos, paniikki.

Edelleen korostan sitä, että arvostan sitä, kuinka helppoa yhteyden pito on puheluiden ja viestien avulla, enkä itsekkään suostuisi jättämään näitä kahta pois.

Mitä jos kuulumisten kyseleminen menee siihen, että aina puhelimessa kysytään kuinka menee? Eikä enää nähdäkkään naamatusten?
Jos elämä menee niiden tykkäysten hakemiseen?
Jos et voi syödä, ettet näytä selfiessä lihavalta?

On surkuhupaisaa luettavaa, kun yksi toisensa jälkeen onnistuu pilaamaan tulevaisuutensa sillä, että kirjoitti nettiin jotai typerää/sopimatonta. Tai että alastonkuvien takia joutuu kiusaamisen uhriksi. Näissä asioissa haukkujien pitää mennä itseensä, mutta samalla uhrin on mietittävä, mikä meni pieleen.
On kannettava vastuu siitä, mitä nettiin laittaa.

Moni sanoo, ettei ikinä laittaisi nettiin mitään henkilökohtaista. Tässä vaiheessa itse voin vain kohauttaa olkia, tai sanoa, "että mulla nyt on paljon henkilökohtaisia asioita netissä." - Tarkottaen tätä blogia. Muualla mulla ei nyt olekkaan kuin kuvia itsestäni tai eläimistä :DD

Jos en sisäistäisi, mitä haluan tuoda julki ja mitä en, olisin ollut jo pitkään itseni kanssa kusessa. Avoimuus on kuitenkin ihan jees. Kaikki eivät halua, tai edes pidä haluta paljastaa itsestään faktoja. Ja siitäkin saa maksaa aina oman hintansa.

Ihan mielenkiinnosta lähetin seuraamispyyntöjä nuorille naisille (15-22 vuotiaita) instagramissa, joilla on paljastavia kuvia itsestään. Yllättävän moni osaa hoitaa asian tyylikäästi, ottamalla "romantisoivia" kuvia itsestään, eikä niinkuin jollain - piilottamalla vain strategisimmat kohdat ja ottaen itsestään rosoisia kuvia.
Jos henkilö on täysi-ikäinen, en yleensä piittaa sen kummemmin asiasta, mutta nämä 16 vuotiaat tyttelit jotka makaavat alasti sängyllä... antaisin pitkin korvia. Yleensä kun kuvat vielä herkästi joutuvat vääriin käsiin.

Netti ja some ovat hyviä siihen asti, kun ne ei hallitse liikaa elämää, se ei hallitse sinua, eikä vaikeuta elämää.

Katsoin hetki sitten videon, jossa nainen ajoi autolla - samalla tekstaten. Siinä tekstailun ohella nainen ajoi suojatien yli ja ajaen suoraan toisen naisen päälle. Nainen juoksi autosta ulos, meni shokkiin ja pyöri ympäriinsä. Ulkopuoliset tulivat hälyttämään apua.

Olen nyt tässä opiskellut koiran kasvatusta läjäpäin ja siinä samalla myös ihmisen eleitä - kuinka koira ne tulkitsee. Kun asiaa lähtee tarkemmin käsittelemään, se ei olekkaan mitään tähtitiedettä. Nykymedia vain piilottaa meidän esi-isiltä perittyjä taitoja ja vaistoja. Minulla ei ainakaan ole minkäänlaista suuntavaistoa. AINA navigaattori päälle. Ja taas - aloin vastailemaan whatsapp viesteihin kesken kirjoittamisen.

Nykypäivään kuuluu puhelin, mutta mun mielestä on mahtavaa jos voi käydä kavereiden kanssa ulkona syömässä - ilman, että kukaan rämplää puhelinta. Kuvien ottaminen on hyvä juttu, mutta facebook voi odottaa. Yllätys vierailut ovat kanssa aina yhtä mukavia ja se ei haittaa, vaikka kämppä olisi sotkuinen. Joskus on hauskaa, että tyypit ilmestyy ovelle kutsumatta tai ilmoittamatta.

Somessa tarvitaan myös omanlaista lukutaitoa. Pitää osata lukea rivien välistä, eikä kaikkea tarvitse uskoa. Iso osa sivuista on jotain ihan lööperiä. Myös usein otsikot johtavat harhaan ja asioita liioitellaan.

Jos seuraavan kerran, kun tapaamme kavereita tai lähdemme ulos, jätämme sen puhelimen ja sosiaalisen median takataskuun odottamaan parempaa aikaa :)

♥ Baka

★ Helsinki part 2

Juna kulkee vaan... On sillä matka kohti Helsinkiä! Ja taas suuntana oli Helsinki city ja Bring me the horizonin keikka. Marjukan kanssa lähdettiin sunnuntaina (15.11) kohti päämäärää ja Lönnrotinkadun Omenahotellia. Saatiin vähän mätäomena, sillä meidän huoneessa ja oli jääkaappi homeessa ja ikkuna pysyi ainoastaan kuulakärkikynän avulla kiinni, joka kuitenkin veti. Eikä saatu rahallista korvausta tietenkään, ainoastaan pahoittelut :D No eipä tuo nyt niin iso asia ollut, kun oli kyse kahdesta yöstä.

Meidän ensimmäinen tavoite oli löytää täydellinen pihviravintola (Oi kyllä, syön edelleen lihaa. Ja olen silti eläinrakas. Enkä pystyisi olemaan vegaani) ja löydettiinkin sellainen Kampista, BBQ house! Niiin hyvää, alkupalaksi etanoita ja pääruoaksi 200g lihaa, chorizoperunoilla ja BBQ kastikkeella. Nami!

Marjukan alkupala

Ja meikäläisen etanat ♥ 

Eipä me sitten kauheasti muuta tehtykään, kuin kastuttu sateessa :'D Maanantaina lähettiin shoppailemaan ja illalla oli bmth keikka Kaapelitehtaalla.

Käytiin syömässä Kiinalaisella ravintolassa lounasta, siihen ei voi ikinä kyllästyä ♥ Aasialainen ruoka on oikeasti kaikista parasta. Ikinä. 

Kun käveltiin takaisin hotellille, nähtii matkalla ihan kivan näköinen kauppa. Käytiin katsomassa ja voi apua. Mä aina valitan, kun ei mistään oikein löydy sellaista "mun näköistä" kauppaa, vaikka usein ostankin vaatteeni jostain H&M, tai Cubus ja Cybershopin aikakausi meni jo. Niin nyt, nyt se löytyi! Destiny oli aivan uusi tuttavuus, eikä mulla ole ollut mitään tietoa tuosta liikkeestä. Vaikka en ostanutkaan mitään, niin inspiraatio nousi 110%, etenkin sisustukseen liittyen. Tahtoisin vain paljon rahaa ja ostaa kaupan tyhjäksi.

Käytiin hotellilla valmistautumassa ja lähettiin Kaapelitehtaalle. Jono oli jäätävän pitkä, kun tultiin paikalle vähän ennen kuutta. Mutta ihmeellisen nopeasti se kulki eteenpäin! Lämppärinä toimi Beartooht ja PVRIS. Oli kyllä hyviä molemmat. Happi vaan loppui samantien siellä ihmismassan keskellä, argh. Piti siirtyä reunalle olemaan, kun ei siellä keskellä permantoa pystynyt olla. 

Puhelinlaatuiset keikkakuvat taas ajaa asiansa, mutta oli kyllä todella hyvä keikka! Ihanaa yllättyä positiivisesti, kuinka aina jokaisella esiintyjällä on oma tyylinsä ottaa yleisö mukaan. Nytkin näki taas jotain uutta. Keikan jälkeen narikalle pääseminen oli aika kaaosta, mutta siitäkin selvittiin. 

Tiistaina palailtiin sitten kotia. Käytiin moikkaamassa tuttuja ja lähdettin iltapäivällä junalla Seinäjoelle. Jälleen kerran sai kastua, kun taivaalta satoi vettä kuin esterin perseestä :'D

Keskiviikko olikin sitten surullisempi päivä... Mulla oli varauksessa Saksanpaimenkoira x husky narttupentu, joka olisi muuttanut meille huomenna. Tämä tyttö lähti viime viikon keskiviikkona koirien taivaaseen synnynäisen vian vuoksi ♥ Surullista katsoa tyhjää koiranpetiä, mikä lojuu nurkassa. Nyt olen kysellyt ympäri Suomea erillaisista pennuista eri kasvattajilta, saa nähdä tärppääkö joku...

Iines ♥ 

Ja sitten taas surullisuudesta iloisuuteen, sillä postista on tullut ihania juttuja! Tänä aamuna tuli pretty.fi tilaus. Vielä en kerennyt kokeilemaan näitä, mutta kyllä tässä pian pitää.

Contour Kit - NYX - Blush

Tuo alhaalla reunalla, Ardellin kulmakarva väripaletin ostin Kick'sistä, mutta nämä muut tilasin Pretystä. Piti sekin saada kuvaan mukaan :-) Eli erillaisia kasvojen korotus/varjostus värejä. 

Nellystä tuli uudet kengät, tämä oli täydellinen "se tunne" kun näkee jotkut kengät ja sun on vain pakko saada ne, vaikka maksaisi miljoona. Kengät, ah. Ei niitä voi olla liikaa. Mitään hyvää kuvaa en niistä ole ottanut, mutta yritän saada aikaseksi. 

Linkki

En malta odottaa, että pääsen koeajamaan nämä. Pitää kehitellä ihana outfit näiden rinnalle! 

♥ Bakanami

★ Take it easy

Ja taas minä rantaudun bloggerin ihmeelliseen maailmaan ja alan näpyttelemään jotain sekamelskaa tähän ruudulle. Inspiraatio lähti vähän syyslomailemaan, eikä se kyllä ole vielä kokonaan palannut takaisin, mutta eiköhän se taas tästä kun ottaa asiaksi.

Mulla rupesi heti otsikosta soimaan päässä: Relax, take it eeeeaaasyyy. Kaikkien tuntema biisi. Oli muuten heti pakko laittaa taustalle soimaan! Ja tähän ajattelinkin paneutua tällä kertaa.

Olla elossa ja elää elämäänsä. Onko mitään eroa? Kyllä on ja paljon.

Monesti ihmiset ihmettelevät ääneen minulle "Ompa sulla paljon tekemistä!" tai jotain muuta vastaavaa. Niin mulla onkin, aika paljon tekemistä. Joudun jatkuvasti tekemään aikatauluja valmiiksi päiville ja suunnittelemaan menoja jo pari viikkoa eteennpäin.

Kuulostaa varmasti monelle tosi tutulta. Hommat etenee, mutta onko jatkuva ravaaminen paikasta toiseen kaiken vaivan arvoista?
Jos vain heittäisi paperit taivaan tuuliin ja lähtisi bailaamaan?

On olemassa joku sanonta, että lasiseiniä ei saa heitellä kivillä, tai lasihuoneessa ei saa heitellä kiviä, oli nyt sitten ihan miten päin tahansa, tällä tarkoitetaan sitä, että omia heikkouksia ei kuulu kivittää.

Mä näköjään harrastan tätä omien lasiseinien kivittämistä, mutta ehkä se tekee lasista vahvempaa.

Törmäsin henkilökohtaisesti tälläiseen ongelmaan, kuin esimerkiksi: Menen kavereiden kanssa ajelemaan autolla ja alan ajattelemaan "Jos olen tässä vain tässä hetken mukana, sitten menen kotia jatkamaan muita juttuja."
Eli siis pakonomaisesti alan ajattelmaan tekemättömiä töitä ja mitä kaikkea pitäisi tehdä vielä.
Ylisuorittaja.

Onneksi olen pikkuhiljaa pääsemässä tästä tavasta eroon, vaikka se pieni kiusanhenki palaa aina uudestaan ja uudestaan olkapäälle ja muistuttaa kaikista tekemättömistä asioista.

Näen aivan tolkuttoman paljon unia ja eräässä unessa juttelin jonkun epämääräisen henkilön kanssa, joka tuli sanomaan minulle:
"Olet aivan liian kunnianhimoinen. Onko se kannattavaa?"

Ei, se ei ole kannattavaa. Täytyy olla aikaa myös lepäämiseen ja läheisille.

Olen nyt pikkuhiljaa alkanut karsimaan menoja pois kalenterista, tehden sinne tilaa. Samaan aikaan uudet tuulet puhaltavat, hyvällä tavalla. Mutta nekin tarvitsevat myös aikaa, mutta se ei haittaa, jos homma ei mene pakonomaiseksi suorittamiseksi.

Mä olen oikea touhusanna, mielummin teen jotain kun vain olen. Ainut vain se, että aikaa ei ole loputtomiin ja olisi helpompaa keskittyä vain muutamaan asiaan täydellä panoksella. Mutta katsotaan mitä tulee tapahtumaan :)

Minua ärsyttää kaksi ihmistyyppiä: Sellainen, joka ei saa mitään ikinä aikaiseksi, tai tee mitään ylipäätään. Pohjattoman laiska. Samaan aikaan mua myös ärsyttää ihmiset, jotka sinkoilevat sinne ja tänne 24/7, etenkin on surullista katsottavaa, jos joku perheellinen ihminen ei suo aikaa lapsilleen, vaan asuu mielummin työpaikalla, tai hoitaa työasioita yömyöhään.

Syylistyn eräällä tavalla jälkinmäiseen kuvaukseen (tosin mulla ei ole lapsia), mutta asioiden hoitaminen välissä venyy pitkälle ja muiden ihmisten huomioiminen kärsii.

Jos nyt jotakin yritän kertoa tällä niin, olkaa kunnianhimoisia, mutta muistakaa elää. Muistakaa nauttia, käydä ulkona, syödä, nukkua, levätä ja nauraa. Ja surra silloin kun sen aika on.

Jos joku sanoo minulle, ettei ole aikaa nähdä, tulkitsen sen, ettei halua nähdä. Koska jos oikeasti haluaa tavata, sitä aikaa kyllä löytyy. Liian kiire on tekosyy. Aina näkeminen ei onnistu, mutta jos tapaaminen on turhauttavan vaikeaa, annan olla.

Tärkeät asiat eivät saisi jäädä ajan ja kiiren jalkoihin. On tehtävä töitä, mutta täytyy myös muistaa, mikä on tärkeintä ja välissä pysähtyä.

Ja jokaiselle kunnianhimoiselle ihmiselle: Täydellisyys tarvitsee aikaa.