★ Ystävyys on kultaakin arvokkaampaa

Ilman ystäviä meillä ei olisi mitään.

Kävin ystäväni kanssa keskustelua ystävyydestä yksi ilta mihin hän totesi "Ilman ystäviä meillä ei olisi mitään" mikä sai minut miettimään asioita pidemmälle.
Väite on täysin totta. Ilman ystävyyttä elämän rikkaus katoaisi. Ei olisi ketään, kenen kanssa jakaa ilot ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset. Kenelle soittaa yön pikkutunneilla sydänsuruista, tai analysoida kundien lähettämät tekstiviestit.

Olen ikuisesti kiitollinen omille ystävilleni. Ilman heitä en olisi tässä. Luojalle kiitos, minulla on aina ollut ystäviä, vieläpä ehkä vähän sekopäisi sellaisia ♥ Aina on tekemistä keksitty ja toisten puolia pidetty. Itse olen ainakin ollut niin hiljainen ja nössö, että ilman toisten tsemppausta ei olisi meikäläisestä kuulunut pihaustakaan.

Se mikä harmittaa, on se, että enää ei tule pidettyä yhtä paljon yhteyttä kuin aiemmin. Aina oltiin yökylässä jossakin ja kylällä pyörimässä. Nyt työt ja harrastukset ovat vieneet yhteistä aikaa. Onneksi kuitenkin ystävyys on ja pysyy välimatkoista huolimatta ♥ Haluaisin todella monesti palata ajassa taaksepäin kokemaan muistoja uudestaan - ja vielä enemmän haluaisin luoda enemmän uusia muistoja.

Pahoittelen kaikille, että olen välissä todella huono pitämään yhteyttä. Mulle saa kyllä aina soittaa tai laittaa viestiä, IHAN AINA! Olen todella huono näyttämään tunteitani aina välissä, mutta kiitos kaikille ihanille ihmisille, ketkä kulkevat mukana ♥

Onneksi kesä tulee pian ja tulee lämmintä ja valoisaa. Kaikki ketkä haluaa viettää mun kanssa kesän, huuttaa HEP ja suunnitellaan yhdessä jotain kivoja kesäreissuja, eikö vain?

Kiitos, että olette siinä ♥

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! ♥

★ Puolialastomat kuvat somessa, hot or not?

Ei ole kovin tavaton näky bongata ihmisten instagramista tai snapchatista kuvia joissa poseerataan alusvaatteilla, tai jos edes niilläkään. Kuvat herättävät yleensä ihmisissä kiinnostusta ja positiivisia, tai negatiivisia reaktioita. Itse on juurikaan harrastele tälläisiä vähissä vaatteissa kuvaamista, toki viime kesänä poseerasin Eevan kuvauksissa ilman paitaa - nahkatakilla ja niittirintsikoilla. Ja kävelin vielä tällä asulla Helsingin vilkkailla kaduilla, hehe! Ja olen suunnittellut uudet kuvaukset ensi kesäksi, missä en tule käyttämään ainakaan yhtään sen enempää kangasta päälläni. Kyse ei ole mistään alastonkuvista, vaan rock - henkisistä kuvista, missä mennään hyvin badass meiningillä. Eli turha innostua, että pääsette näkemään paljasta pintaa, HAH!

Kuitenkin, vähä pukeiset kuvat somessa voidaan mun mielestä jakaa kahteen osaan. Esimerkiksi yksi malli (ja hän teki työtään, vieläpä hyvin tekikin!) poseeraasi muutamissa kuvissa ilman paitaa, mutta kun kuvissa oli hyvä sanoma, tausta ja idea, ei kuvista huokonut mitään porno meininkiä, vaan kuvat olivat sensuelliset, kauniit ja päheet. Lisäksi sumennukset ja rekvisiitat tekivät kuvasta "hyväksyttävämmän".

Fitness puolella tuntuu olevan ihan fine kuvattavan joka kuvakulmasta, mitenkäpäin vain. Toki kun astelee pelkissä bikiineissä monien tuhansien silmäparien eteen, alusvaatekuva somessa ei tarjoa juuri sen enempää paljasta pintaa.

Mun mielestä alastonkuvat, tai alusvaate kuvat on siitä hienoja, että ne kertoo vapaudesta. Meillä on vapaus esitellä itsemme juuri niin kuin haluamme, eikä meidän tarvi häpeillen piilottaa itseämme. Valitettavan usein kuvat ovat pinnan kiillotusta. Harvoissa vähäpukeisissa kuvissa näkyy mustelmilla olevia sääriä, raskausarpia, selluliittiä tai roikkuva nahkaa. Me kaikki emme mahdu samaan muottiin. Some luo vääriä illuusioita.

Kysyin kyllä itseltäni muutaman kerran "miksi", kun löysin 16 vuotiaan tytön instagram tilin, missä lähes kaikki kuvat oli otettu alusvaatteilla. Viettelevissä asennoissa, mitään häpeilemättä. Ensinnäkin, minun mielestäni todella nuori (kukkahattutäti tässä terve) ja on surullista, että jos ihmisellä ei ole mitään muuta esiteltävää kuin paljas iho.

Tästä juuri päästäänkin aasinsillan kautta asian ytimeen. Yksi syy sille minkä takia en harrasta vähäpukseisia kuvia on se, että haluan ihmisten seuraavan minua somessa lähinnä sen takia, että minulla on ihan käypää asiaa ja toivon, että minulta löytyy paljon muutakin annettavaa kuin paljas pinta. Tissikuvia ei minulta ainakaan irtoa, kun en edes sellaisia omista :'D Tottakai varmasti jossain vaiheessa instagramiin ponnahtelee bikini kuvia, mutta katsotaan sitä sitten.

Vähäpukeisissa kuvissa ei ole minusta mitään väärää, jos ne ovat tehty vapaasta omasta tahdosta, töiden takia tai muuten vain nauttii itse kuvista. Jos kuvien tarkoitus on todistaa muille omaa arvoaan, kohottaa itsetuntoaan ja todistella omaa viehättävyyttä ja rakastettavuutta, miettisin uudestaan.

Kuten Sixx:A.M. laulaa Skin - kappaleessaan:

Let them find the real you
Buried deep within
Let them know with all you've got
That you are not your skin

~

'Cause they don't even know you
All they see is scars
They don't see the angel
Living in your heart

Hauskaa on välissä huomata, kuinka jotkut naisista parisuhteessa ollessaan esiintyvät kaikissa kuvissa hyvin arkisissa vaatteissa. Eron jälkeen profiilit täyttyy bikini kuvista: "Noniin kuumat kollit, olen täällä taas vapailla markkinoilla!"

Vaikka olenkin räväkkä persoona, en silti jaksa tuijotella pelkkää ihoa päivästä toiseen. Vaadin toiselta ihmiseltä älykkyyttä ja tunteita, en ihoa. Siksi en jaksa innostua aina innostua pinnallisista asioita. OKEI mä olen menossa pienissä bikiineissä lavalle ja haluan uudet kuvaukset, mutta molemmista löytyy pintaa syvempi totuus, jos vain malttaa etsiä ja katsoa.

Voit olla pinnallinen itsellesi, mutta et muille ♥

- Suvi

★ Nimen ja osoitteen muutos

Vaihdoin blogini nimen Suvinessiin ja osoitteen siinä samalla. Päädyin hylkäämään vanhan nimen ja vaihtamaan uuteen, kun vanhanliiton ernu nimi teki jo työnsä loppuun. Uusi kansikuva on nopeasti rustattu kasaan ja toivottavasti kohta saan vähän paremman aikaiseksi. Menkööt nyt tuolla hetken!


Tervetuloa siis Suvinessin pariin!


♥ Suvi

★ Dieetin puoliväli & koska olisi aika levätä?

Dieetti on edennyt jo melkeinpä puolenvälin yli ja mitäs ihmettä, tässähän on enää maagiset 69 päivää H-hetkeen! Tätä ei kyllä kukaan usko, mutta ihan huvikseni halusin laskea päivät ja sattui sopivasti tuollainen numeropari, en minä nyt sentään näin pervo ole!

Hauskaa tässä on se, että ensiksi mieli oli kuin tulta ja tappuraa, mutta kropassa nälkä tuntui. Nyt osat ovat vaihtuneet, kroppa sietää nälkää ja jaksaa uurtaa, mutta mieli himoaa ruisleivästä pepe - leivoksiin ja itsensä takasin aisoihin psyykkaaminen on tullut erittäin tutuksi. Ulkopuolisella olisi varmasti hauskaa seurattavaa mun keittiössä pyöriminen, kun ensiksi on saatava katsoa, onko kaapissa karkkia, keksiä tai pullaa. Kun kaapit on pengottu, otan käsiini sen löytyneen suklaalevyn, sanon itselleni "ei" ja pistän takaisin kaappiin. Tämä rumba saattaa toistua useasti päivässä, että pitelen käsissäni sitä suurta ja mahtavaa herkkupussia ja samalla komennan itseäni. Sama tapahtuu leivän kanssa, otan leivän pöydälle ja voipaketin kaapista, sitten pistän kaikki takaisin omalle paikalleen. Tänään tein salilla jalkapäivää ja siinä takareisiä pumpatessa mielessäni huusi ajatus: "SAISIMPA RUISLEIPÄÄ!"  Älkää kysykö mikä tämä mahdoton himo ruisleipään on, toisaalta kyllä en ole ikinä ennen elänyt näin tiukassa kurissa, ettei saisi edes sitä saa***** ruisleipää :'D
Kaverikin tuossa totesi, että voisi luula, että olen raskaana kun himoitsen mm. sinappia, suolakurkkuja ja juustoja. Mutta eikö ole hyvä, että on terveelliset mieliteot?!

Mulla vaihdettiin dieetti hiilarittomalle, eli enää kolmesti viikossa saa hiilaria, plussana tietysti iltapuuro. Tämä sen takia, että saadaan dieetti pysymään aikataulussa. Meikäläinen on todella hyvä keräämään ylimääräistä painoa! En edes tiedä uskallanko ajatella millaisella temmolla kerään massaa itselleni kisojen jälkeen :'D Jos joku haluaa naimisiin kanssani, avioehtoon on ehdottomasti kirjoitettava, että sulhasen on hyväksyttävä morsiammen tuleva ylipaino! Ei muuten välttämättä kanneta kynnyksen yli :D

Olisi totaallista paskaa väittää, ettei yhtään väsytä, tai välissä kiukuta. Kyllä väsyttää ja kiukuttaa välissä, MUTTA samaan hengenvetoon totean, että ihmeen helpolla on vielä päästy eteenpäin. Tiedä sitten, mitä loppuviikot tuo tullessaan, mutta nyt näin. Yön pikkutunneille musta ei saa seuraa, mutta ei ole ongelmia herätä aamuisin tai pysyä hereillä. Jos siis vain on tekemistä.

Ne, jotka seuraavat minua snapchatissa (bakanami) lukivat varmaan selostukseni siitä, että julkisesti ilmoitin, että huhtikuun jälkeen vedän käsijarrun ylös, lepään ja olen. En tee mitään muutakuin sellaisia juttuja, mihin oikeasti haluan tehdä ja mennä, makaan luvattoman paljon sohvalla netflixin äärellä ja lihotan itseni kesäkuntoon, eli sellainen +10kg. Hei c'moon, kylkiluissa ei ole mitään nähtävää! Sopivan pehmeä kroppa on kaikista seksikkäin. Kuitenkin, voisin melkein väittää että kulunut vuosi on ollut elämäni yksi rankimmista, myös opettavaisin. Ero, hevosen lopettaminen, omien kotisivujen avaaminen, työpaikkojen kanssa soutaminen ja tämä kisadieetti. Sanoi kuka mitä tahansa, meikä lepää. En väitä, että olisin täällä kuoleman kielissä väsymyksen kanssa, päinvastoin. Ideana on se, että jos jatkan tälläistä työtahtia loputtomiin, huikkii burnout ja Törnävä nurkan takana. Haluan löytää sen kultaisen keskitien mikä on hyvä työtahti, ruokavalio ja sun muut. Haluan tasapainottaa elämäni sopivaksi, sellaiseksi minkä mukana jaksan painaa tasaista tahtia eteenpäin. Se ei tarkoita, että passiiviisena makaan sängyllä päivästä toiseen. Se tarkoittaa, että hoidan asiani rajojeni sisällä ja nauttien, ehkä jopa kakun palan lomassa. Sikspäkki ei tuo onnellista elämää, eikä loputon paahtaminen 5 vaihde silmässä tuo seesteisyyttä elämään.

Maailman hienoin salipaita ikinä! Better bodies

Vaihdan tässä lähipäivinä blogini nimeä ja osoitetta. Bakanami on työnsä tehnyt ja aika vaihtaa nimeä, vaikka onhan tuo Bakanami nyt hemmetin persoonallinen ernun nimimerkki. Jos joku ei tajunnut, se on japania ja tarkoittaa suomeksi typerää aaltoa :DD Nimi vaan sopii suomalaisen suuhun hyvin ja nimimerkki kantaa juurensa yläasteen Japani faneilun aikaan (mitä teen edelleenkin, mutta en niin julkisesti :D), mutta valitettavasti fitness ja mentaalijutut eivät taida kohdata enää ernuilun kanssa.

Ja tällä viikolla Kamalan ihanan elämässä on aiheena pelot, joten käykääs myöhemmin viikosta kurkkimassa onko tullut uutta tekstiä!

♥ Suvi

★ Kuinka dieetti etenee? 11 viikkoa aikaa!

Kisat lähestyy pelottavan kovaa vauhtia ja viikkojen vähentyessä kunnonkin pitäisi alkaa rapistua kunnolla. Pieni stressi alkaa hiipimään siitä, kerkeääkö paino tippumaan ja rasva palamaan toivotussa ajassa. Vähän jälkijunassa kuljetaan vieläkin, mutta onneksi kirittävää ei ole järjettömästi.

Nälkä ja väsymys meinaa aika ajoittain jyrätä fokuksen yli ja tuntuu, että kuppi kaatuu nurin, mutta jotenkin hienosti sitä saa aina itsensä takaisin koottua. Onneksi omistan tsemppaavia ja innostavia ihmisiä ympärilläni ♥ Onneksi myös tässä tapahtui asioita, joiden voimalla jaksaa taas painaa uudella temmolla eteenpäin!

Nyt on dietattu reilu 2 kuukautta ja paino on tippunut vajaa 4 kiloa, mutta vielä on matkaa tavoitteeseen. Rinta rottingolla eteenpäin ja hei, enää 11 viikkoa! Se on ihan tajuttoman vähän!

Onko kaikki sitten sujunut kuin elokuvissa? No ei. Suurin ongelma on ne mielihalut. Tekisi sitä mieli ja tuota mieli. Etenkin RUISLEIPÄ on mulle se suurin ongelma. Välissä sitä avaa jääkaapin ja huomaa, ettei ole käynyt kaupassa ostamassa "sallittuja ruokia" ja erehtyy syömään jotain aivan muuta. Joku oli kirjoittanut, että kisadietti on 99% psyykkistä hommaa ja sitä se välissä todenteolla tuntuukin olevan. Selkärankaa kasvatetaan!

Painosta ei saisi ottaa stressiä, mutta kyllähän se aina välissä tuntuu puskevan mieleen hyvinkin tiheään tahtiin. Vielä minulla, joka on niin rennon letkeä oman painonsa suhteen, että hups vaan, sinne hujahti taas juustokakku! Kilpailutahto on kova ja halu nostaa lavalle paras versio itsestänsä on vielä kovempi. Kuitenkin, jos se aamu koittaa, että sinne lavalle saan oikeasti nousta, olen jo voittanut itseni ainakin kymmenen kertaisesti.

Ja hei! Muistakaas ottaa Kamalan ihana elämä seurantaanne! Joka viikko saatte lukea yhdestä aihealueesta meidän näkemyksenne ja voin luvata, ettei nämä kirjoitukset jätä kylmäksi! Käy tykkäämässä kamalan ihanan facebook sivusta ja laita seurantaan instagramissa nimimerkillä kamalanihanaelämä.

♥ Suvi

★ Miksi en suosittele kitudieettiä?

Näin vuoden vaihteen jälkeen moni on taas lupautunut laihduttamaan ja elämään terveellisemmin. Some hukkuu kyselyihin, kuinka voin laihduttaa, mistä saan motivaatiota ja mitä tulisi syödä?


Itse en suosittele mitään keittokuureja, laihdutusruoka/juoma kuureja tai mitään kitudieettiä missä kalorit ja hiilihydraatit leikataan minimiin. Miksi en?


Kannatan ajatusta, missä keskitytään sellaisiin valintoihin, mitä voit kantaa loppuelämäsi. Vaihda jatkuva herkuttelu kerran viikkoon, syö hyvää, puhdasta ja ravitsevaa ruokaa ja liiku sopivasti. Vähemmän on enemmän. Ja näissä ufodieeteissä piilee se vaara, että lihoaa kaiken pudottamansa takaisin. Kun olet juonut pelkkiä litkuja kuukausi tolkulla ja palaat taas normaaliin arkeen, lihoat takaisin. Siksi kannattaa heti tehdä suunnitelma, mitä pystyt noudattamaan kevyin mielen pitkän ajan. Elämästä kuuluu nauttia ja "en syö enää karkkia" - tyyliset lupaukset ajavat sinut vain entistä lähemmäksi repsahtamista. Turhanpäiväinen itsensä ruoskiminen päivästä toiseen ei välttämättä kanna pitkälle.


Se, että vältyttäisiin painon kanssa jojottelulta, myös se, että pystyt oikeasti sitoutumaan sellaiseen ruokavalioon ja liikunnan määrään, mikä ei tunnu mahdottomalta. Uudenvuoden lupaus, mikä pitää sisällään kuutena päivänä viikossa liikuntaa ja kaikkien herkkujen ehdoton kielto saa aloittelevan elämän tapa muuttujan nopeasti kiinnostuksen loppumaan ja turhan kiukun pintaan.


Mitäpä jos kokeilisit edetä vähän hitaammin? Oletko tottunut elämään roskaruualla ja herkuilla? Miltä tuntuisi ajatus, että kokeilisit ensiksi vaikka kolme päivää elää ilman herkkuja, kiinnität enemmän huomiota siihen, että syöt puhdasta ruokaa. Jos tunnet olosi energiseksi, voit käydä kävelylenkillä. Ihan vaikka vain 500 metriä. Lähtisikö joku kaverisi mukaan myös?


On hienoa, jos olet päättänyt muuttaa tapojasi, mutta liian isot lupaukset liian äkkiä tehtynä vievät vain ojasta allikkoon. Itsensä rankaiseminen ei tuota tulosta. Jos olet päästänyt itsesi repsahtamaan, on turha ruoskia itseänsä siitä, että päästit itsesi siihen jamaan. Voit valita, aloitatko uuden elämäntapasi negatiivisesti vai positiivisesti. Sinun tulee nauttia matkasta kohti parempaa minääsi, ja sinne voidaan myös sallia satunnaiset herkuttelut. Jos matka on täyttä paskaa ja menet silmät ummessa kohti päämääräsi, et löydä kultaa sateenkaaren päästä. Päinvastoin, siellä mahtaa odottaa ripakopallinen lisää paskaa.

Tänään - 3 kg aloituspainosta.

Mutta urheilun aloittaminen ja ruokavalion muuttaminen on niin raskasta ja haastavaa, että pakko olla vähän vihainen itselleen, että pääsee alkuun?
Juuri tämän takia pienistä padoista rakennetaan suuria jokia. Sen ei tarvitse olla niin raskasta ja haastavaa. Mitä jos lisäisit kasviksia ruokavalioosi? Tai vaikka jos nautit luonnosta liikkumisesta, käy pari kertaa viikossa kulkemassa metsässä? Sinun ei tarvitse olla maratoonari parin viikon jälkeen. Hiljaa hyvä tulee. Jos et tiedä miten toimia, osta joltain personal trainerilta ruoka - ja treeniohjelma. Näin saat juonesta kiinni, mitä sinun tulisi tehdä. Yksin ei tarvitse sokkona samoilla!

Kana on dieettiystävällisempää kuin nyhtökaura, sillä kanassa on rasvaa vähemmän.

On myös olemassa puhdistavia kuureja, missä juodaan/syödään sitä sun tätä, mutta niiden tarkoituksena on puhdistaa elimistöä, eikä ne ole tarkoitettu noudatettavaksi 3 vuodeksi eteenpäin. Ja tiedätkö mitä? Ei välttämättä tarvitse kärsiä nälästä laihtuakseen! Sopivan kokoisia annoksia 3-4 tunnin välein ja mahasi tuntuu täydeltä. Toki varmasti joudut hillitsemään himojasi juustokakun ja irtokarkkien kohdalla. Muista kuitenkin, että kaikki lähtee itsestäsi. Kukaan muu ei voi tehdä sitä sinun puolestasi, teet sen itsesi takia ja sinun on otettava vastuu omasta onnestasi.


Hyvää alkanutta vuotta kaikille ♥

♥ Baka

★ Vuosi 2017

Klassikko postaus, eli kelataan tämä vuosi uudestaan läpi! Mitäs on tapahtunut?


Tänä vuonna on tapahtunut upeita asioita, mutta päällimmäisenä mulla tulee mieleen muisto alkuvuodesta kun istuin teraupetin vastaanoton penkillä itkien valmiiksi jo tulevaa. Tiesin jo valmiiksi mitä tuleman pitää, mutta olin lähestulkoon varma, etten voi selvitä hengissä. Siltä se silloin tuntui. Tähän teraupettini sanoi: "Et voi pitää kaikkia naruja käsissäsi. On opittava päästämään irti. Nämä ovat elämän kovimmat, mutta myös opettavaisimmat hetket."
Ja niinhän tässä kävi, että jouduin hyvästelemään tärkeitä ihmisiä ja lopettamaan hevoseni. Mutta jotenkin kummasti tässä edelleen ollaan hengissä, täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Vaikka olinkin aluksi varma, että tästä ei voi selvitä eteenpäin. Kantaako elämä? Kantaa.


Facebookki muistutti iloisesti kahden vuoden takaisesta päivityksestä, missä Hessu makaa pentuna lattialla järsien luuta ja mulla oli oman vuokrakämpän avaimet kädessä. Niin rehevää muutin Härmästä Seinäjoelle, kunnes reilu puolenvuoden päästä tulin maitojunalla takaisin kotia, potkut töistä saaneena ja köyhänä kuin kirkonrotta :D


No miten tämä vuosi alkoi?


Viime uutena vuotena ei bileitä nähty, päinvastoin taisi  NHL pyöriä ruudusta ja muutaman raketin nähdä. Jätin silloinkun lupaukset tekemättä, kuten nytkin. (Tai en ainakaan muista). Maaliskuussa lähdettiin likkaporukalla Lontooseen ja olisin valmis milloin tahansa tekemään tuon reissun uudestaan! Reissun todellinen syy oli siis päästä näkemään X Japan livenä ja sehän me nähtiin ja voi sitä kyynelten määrää. Tytööt, koska mennään?!

Toukokuussa sain hienon päähänpiston remontoida huoneeni kotona uudestaan. Hermot, mutta hyvä siitä tuli!

Väsynyt remonttimies uuvahtanut kesken kaiken.

Tuli kierreltyä (taas) keikkojakin paljon tänä vuonna, Amaranthe tuli nähtyä kolme kertaan, In Flames kaksi kertaa, Five finger death punch toistamiseen (ensimmäisen kerran 2016), Arch Enemy, Battle Beast kaksi kertaa, Turmion kätilöt, Architects ja Raskasta Joulua konserttiin pääsin vihdoin ja viimein! ♥ Kerrassaan loistava setti ja ensi vuoden keikkalista näyttää suorastaan kutkuttavan hyvältä! Rakkaudesta lajiin ;)

Unohtamatta tietenkään provinssia ja farmarimessuja! :'D

Tyytyväiset messutytöt ja miniatyyrihevosten tietopankit :D

Provinssin bäkkärillä oli kaikista parhain meno!

Huomatkaa meidän saman väriset hiukset, sekä pohjetatuoinnit!

♥

Saatiin Eevan kanssa tehtyä muutamat kuvaukset Rock n Roll ja Rockabilly teemalla! Tätä kyllä kaipaisin lisää.

Elokuussa juostiin Väriestejuoksussa ja oli huippua! Uudestaan? Hei mä tiedän, että luette tätä jossain vaiheessa, eikö tehdä tämä uusiksi? :D

Kuukausi ja kaksi päivää sitten, jouduin luopumaan elämäni tärkeimmästä asiasta, eli hevosestani. Pale nukahti ikiuneen 29.11.2017 ja meidän kymmenen vuoden kavioliitto saatettiin finaaliin. Ikävä on suuri, mutta nyt herralla on hyvä olla ♥

Vuosi oli hyvä, mutta ehkä ensi vuosi on parempi. Ken tietää, siitä otetaan selvää. Ainakin tuli opiskeltua elämän korkeakoulua tämän vuoden aikana ja en, en tee niitä saamarin uudenvuoden lupauksia. Samalla temmolla hommat jatkuu 1.1 kuin tänäänkin. Ei se yksi yö ihmeitä tee. Sen sijaan voin luvata, että 4.1.18 tapahtuu jotain! Pysykää kuulolla! ;)

Hyvää uutta vuotta kaikille! ♥

Itseasiassa juuri kun olin painamassa tuota "julkaisu" nappia, päätänkin tehdä yhden lupauksen.

Muista elää.