Dieetti on edennyt jo melkeinpä puolenvälin yli ja mitäs ihmettä, tässähän on enää maagiset 69 päivää H-hetkeen! Tätä ei kyllä kukaan usko, mutta ihan huvikseni halusin laskea päivät ja sattui sopivasti tuollainen numeropari, en minä nyt sentään näin pervo ole!
Hauskaa tässä on se, että ensiksi mieli oli kuin tulta ja tappuraa, mutta kropassa nälkä tuntui. Nyt osat ovat vaihtuneet, kroppa sietää nälkää ja jaksaa uurtaa, mutta mieli himoaa ruisleivästä pepe - leivoksiin ja itsensä takasin aisoihin psyykkaaminen on tullut erittäin tutuksi. Ulkopuolisella olisi varmasti hauskaa seurattavaa mun keittiössä pyöriminen, kun ensiksi on saatava katsoa, onko kaapissa karkkia, keksiä tai pullaa. Kun kaapit on pengottu, otan käsiini sen löytyneen suklaalevyn, sanon itselleni "ei" ja pistän takaisin kaappiin. Tämä rumba saattaa toistua useasti päivässä, että pitelen käsissäni sitä suurta ja mahtavaa herkkupussia ja samalla komennan itseäni. Sama tapahtuu leivän kanssa, otan leivän pöydälle ja voipaketin kaapista, sitten pistän kaikki takaisin omalle paikalleen. Tänään tein salilla jalkapäivää ja siinä takareisiä pumpatessa mielessäni huusi ajatus: "SAISIMPA RUISLEIPÄÄ!" Älkää kysykö mikä tämä mahdoton himo ruisleipään on, toisaalta kyllä en ole ikinä ennen elänyt näin tiukassa kurissa, ettei saisi edes sitä saa***** ruisleipää :'D
Kaverikin tuossa totesi, että voisi luula, että olen raskaana kun himoitsen mm. sinappia, suolakurkkuja ja juustoja. Mutta eikö ole hyvä, että on terveelliset mieliteot?!
Mulla vaihdettiin dieetti hiilarittomalle, eli enää kolmesti viikossa saa hiilaria, plussana tietysti iltapuuro. Tämä sen takia, että saadaan dieetti pysymään aikataulussa. Meikäläinen on todella hyvä keräämään ylimääräistä painoa! En edes tiedä uskallanko ajatella millaisella temmolla kerään massaa itselleni kisojen jälkeen :'D Jos joku haluaa naimisiin kanssani, avioehtoon on ehdottomasti kirjoitettava, että sulhasen on hyväksyttävä morsiammen tuleva ylipaino! Ei muuten välttämättä kanneta kynnyksen yli :D
Olisi totaallista paskaa väittää, ettei yhtään väsytä, tai välissä kiukuta. Kyllä väsyttää ja kiukuttaa välissä, MUTTA samaan hengenvetoon totean, että ihmeen helpolla on vielä päästy eteenpäin. Tiedä sitten, mitä loppuviikot tuo tullessaan, mutta nyt näin. Yön pikkutunneille musta ei saa seuraa, mutta ei ole ongelmia herätä aamuisin tai pysyä hereillä. Jos siis vain on tekemistä.
Ne, jotka seuraavat minua snapchatissa (bakanami) lukivat varmaan selostukseni siitä, että julkisesti ilmoitin, että huhtikuun jälkeen vedän käsijarrun ylös, lepään ja olen. En tee mitään muutakuin sellaisia juttuja, mihin oikeasti haluan tehdä ja mennä, makaan luvattoman paljon sohvalla netflixin äärellä ja lihotan itseni kesäkuntoon, eli sellainen +10kg. Hei c'moon, kylkiluissa ei ole mitään nähtävää! Sopivan pehmeä kroppa on kaikista seksikkäin. Kuitenkin, voisin melkein väittää että kulunut vuosi on ollut elämäni yksi rankimmista, myös opettavaisin. Ero, hevosen lopettaminen, omien kotisivujen avaaminen, työpaikkojen kanssa soutaminen ja tämä kisadieetti. Sanoi kuka mitä tahansa, meikä lepää. En väitä, että olisin täällä kuoleman kielissä väsymyksen kanssa, päinvastoin. Ideana on se, että jos jatkan tälläistä työtahtia loputtomiin, huikkii burnout ja Törnävä nurkan takana. Haluan löytää sen kultaisen keskitien mikä on hyvä työtahti, ruokavalio ja sun muut. Haluan tasapainottaa elämäni sopivaksi, sellaiseksi minkä mukana jaksan painaa tasaista tahtia eteenpäin. Se ei tarkoita, että passiiviisena makaan sängyllä päivästä toiseen. Se tarkoittaa, että hoidan asiani rajojeni sisällä ja nauttien, ehkä jopa kakun palan lomassa. Sikspäkki ei tuo onnellista elämää, eikä loputon paahtaminen 5 vaihde silmässä tuo seesteisyyttä elämään.
 |
| Maailman hienoin salipaita ikinä! Better bodies |
Vaihdan tässä lähipäivinä blogini nimeä ja osoitetta. Bakanami on työnsä tehnyt ja aika vaihtaa nimeä, vaikka onhan tuo Bakanami nyt hemmetin persoonallinen ernun nimimerkki. Jos joku ei tajunnut, se on japania ja tarkoittaa suomeksi typerää aaltoa :DD Nimi vaan sopii suomalaisen suuhun hyvin ja nimimerkki kantaa juurensa yläasteen Japani faneilun aikaan (mitä teen edelleenkin, mutta en niin julkisesti :D), mutta valitettavasti fitness ja mentaalijutut eivät taida kohdata enää ernuilun kanssa.
Ja tällä viikolla Kamalan ihanan elämässä on aiheena pelot, joten käykääs myöhemmin viikosta kurkkimassa onko tullut uutta tekstiä!
♥ Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti