tiistai 31. toukokuuta 2016

★ Puhdasta ruokaa


Kiitos Armanin ohjelman, mun silmät aukesi jälleen kerran. Juuri tänään mietiin, että on oikeasti maailman helpointa syödä puhtaasti. Mun ruokavalio koostuu puurosta, hedelmistä, raejuustosta, kanasta, kalasta, jauhelihasta, perunasta, riisistä, makaroonista, salaatista ja kananmunista. Ei tähtitiedettä?

Kuitenkin nyt tuli pieni Haloo korvien väliin. Etenkin lähiruoka. Ostan aina suomalaista kyllä, mutta mites se kunnon lähiruoka? Pihalla kuin lumiukko. Sekä värit. Tomaattia löytyy lautaselta kahdenkin edestä, mutta en kyllä ole varmaan ikinä ostanut yrttejä sun muita. Jotenkin se "vihreä" osasto unohtuu.

Etenkin juuri nuo nokkoset, yrtit ja sen sellaiset kiinnostaisi. Se armanin ohjelmassa vieraillut mies voisi lähteä mun kanssa treffeille, jatkoilla voitaisiin tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa :''D  Myös on puhuttu PH-dietistä, eli pyritään pitämään kehon Ph-arvo tasapainossa. Joidenkin julkimoidenkin hehkuttama "salaisuus", eli juuri haetaan tätä puhdasta syömistä, eikä rasiteta itseä kaikella turhalla. Sekin on niin totta, että iso osa ihmisistä ei tiedä paremmasta olosta, joten eivät lähde tavoittelemaan sitä. Sokeri ja rasva tuottaa tarpeeksi tyydystä. Ja se terveellinen ruoka maistuu pahalle, kun roskaruoka maistuu paremmalta. Vaikka oikeasti näinhä se ei mene, terveellisestä ruuasta voi tehdä maukasta.



Mikä tässä menee ristiin, on se, että olen Hesburgerin työntekijä - vastaako sen ruoka näitä mun vaatimuksia? Salaatit ja smoothie kyllä joo, mutta muusta sitten en sanokkaan. Syyllistyn kyllä välipäivänä hesburgerin rasvaruokiin. Rasvaruuat ja einekset ovat loistavaa bisnestä - viedä rahat hyväuskoisilta, laiskoilta, sekä niiltä, kenellä ei ole varaa ostaa kunnon ruokaa. Suuret markkinoijat haluaa kahmia ihmisiltä suuret rahat.

Armanin ohjelmassa tuli hyvin selväksi, että lähiruoka/luomuruoka olisi halvempaa jos useampi sitä kannattaisi. Nyt joutuu itse olemaan etunenässä ostamaan kallista ruokaa, mutta ehkä tähän tulee muutos. Ehkä jokainen voi tutkailla, tuleeko pisto sydämeen.

Diabetes ja ylilihavuus ei ole kivoja juttuja. Tai liiallinen alipaino. Jos haluaa voida hyvin, tulee kuunnella itseään ja kroppaa. Omista valinnoista asiaa rakennetaan, eikä kukaan hae kotoa. Jatkuva sairastelu kertoo elimistön epätasapainosta. Väsymys, kuumeilu, kiukkuisuus jne. Ja omat ruokavaliot kannattaa tarkistaa ammattilaisen kanssa, siitä on apua. Ammattilainen osaa laatia jokaisen omalle elämäntilanteelle sopivan ruokavalion. Keittiöpsykologikin saattaa erehtyä.

Jokaisen omia valintoja, mutta jos ei mene niinkuin pitäisi, kannattaa miettiä mistä hiertää :)

Baka

Kattokaas tämä vielä loppuun! Öitä ;)



maanantai 30. toukokuuta 2016

★ Nesteille kyytiä - ja blogille myös

Mistä tietää, että kesä on tullut?

Oi aurinko paistaa ja on lämmin, haetaan pehmistä!
Oi ihanan lämmin, mennään terassille kaljalle!
Oi mun synttärit! Kakkua, kaljaa, sipsua ja skumppaa.
Oi mansikoita kermavaahdolla.
Oi jäämpäs ottamaan aurinkoa salin sijasta.

Ja sitten.....

Huhtikuu

Tää päivä

Siinä käyn näin, että ne vaivalla poistetut nesteet tulee takaisin. Okei olo on muutenkin pöheittyny viikonlopun 20w juhlista, etenkin noi silmäpussit kielii siitä :D Mutta oli kyllä hurja meno kropalla tässä pari viikkoa sitten. Aloitin Fitfarmin uusilla ohjeilla ja mun aloituspaino meni siinä 60kg - 61kg. Kahden viikon päästä paino oli 56kg ja kuukauden päästä 55kg, tosin mulla oli oksennustauti siinä välissä. Mun painollahan ei ole oikeastaan mitään väliä, kun ei ole yli/alipainoa, mutta yllättävän helposti lähti noinkin paljon. Kuitenkin viime talvena paino oli 63-64kg huiteilla. Nyt sitten paino pomppasi takaisin 57-58 tienoille, mutta eipä sillä nyt ole väliä. Suurin asia on se, mikä olo on ja mitä peili sanoo. Hyvä olosta ei lähdetä tinkimään. 

HIIT - treeni on hyvä tapa antaa nesteille kyytiä. 15 min tehokasta treeniä ja hiki valuu! Itse suosin juoksumattoa treenin lopuksi. Pari minuuttia hölkkää, minuutti täysillä, pari minuuttia hölkkää, minuutti täysillä jne. Joskus hiljaisina iltoina teen jonkinsortin pituushyppyjä kun olen koiran kanssa metsässä. Metsässä hyppiminen/juokseminen on siitä paljon raadollisempaa, että siinä väsyy todella nopeasti. Ainakin mä! Juoksumatto on siitä kiva, että jaksaa pitempään :'D 
Lisäksi mulla alkaa nyt pakollinen pyöräily sesonki.... auto hajosi, joten ainut millä pääsen duuniin on polkupyörä. Siinä räpäsähtää n. 3km per sivu. 6km päivässä. Osaan ainakin arvostaa autoa uudella tavalla, kun se tulee korjauksesta! :D

Metsien sotanorsu


Mä olen ideoinut tänne blogin puolelle tänään uusia juttuja sen verran, että unohdin laittaa kypärän päähän kun lähdin ratsastamaan! Uusi ulkoasu kokonaan kiitos, tosin tarvitsen siihen vähän viisamman apua, sillä koodien laittaminen ei oo mun vahvuus. Lisäksi ajattelin lajitella vähän tekstejä. Nyt olen lähinnä kirjoitellut urheilusta ja jotakin omia päänsisäisi ajatuksia. Mutta näiden lisäksi soitan bändissä, omistan koiran, jota yritän kouluttaa ja hevostelen vapaa-ajat. Joten miksen alkaisi kirjoittamaan myös niistä? Ja kaikki muut photoshoot hommelit jne. En tiedä tarkasti, mutta voisin kirjoitella omista urheiluvinkeistä (sekä ruoka), hevosiin ja koiriin liittyvistä jutuista, sekä jatkaa näitä "mietelmä" kirjoituksia ja mitä nyt olen aikaisemmin kirjoittanut. Noh, musiikki myös, mutta en tiedä paljonko siitä saan irroitettua tekstiä :D Suunnitelmat vähän auki, mutta yleensä ne yön aikana selkiintyy! Nyt kipitän ulkoiluttamaan koiran kun sää viileni. 





maanantai 23. toukokuuta 2016

★ Itsensä ruoskija ei huomaa onnistumisia

Kun puskee itseään eteenpäin kohti tavoitteita kuin höyryveturi, sen alle jää kaikki ne pienet onnistumiset, mitkä rakentaa sitä kokonaisuutta. Kun voisi olla tyytyväinen saavutuksista, mutta liikaa on edessä. Siis eteenpäin täysillä.

Havahdun aina silloin tällöin siihen, kuinka paljon on taas menty eteenpäin. Vuodessa on tapahtunut paljon. Silti aina miettii, että liian vähän, enemmän töitä.

Vuosi sitten kirjoitin tänne blogiini masennuksestani ja kuinka nyt lähtee uusi alku. Vuosi sitten olin vielä täysin rikki, pelokas, juuri aloittanut uudet työt ja koulu oli päätöksessä. Nyt olen ollut vuoden työelämässä, muuttanut omaan kotiin koiran kanssa, tavannut uusia ihmisiä, päässyt osasta peloista pois, päässyt kauemmaksi masennuksen syövereistä, oppinut syömään ja liikkumaan oikein, tavoittelen ensi vuoden fitnessmalli kisoja, kuvannut oman mallikansion ja tehnyt omia biisejä.

Iso saavutus, silti ne kaikki on jäänyt ruoskinnan jalkoihin. Tyypillinen suomalainen - mikään ei riitä ja kaikki ei voi olla hyvin.

Pitäisikö sitä aina sopivin väliajoin kiittää itseään, mitä on tehnyt? Pitäisikö joskus taputtaa olalle. Pitäisikö myös taputtaa kaverin olalle tuesta ja hänen tekemästään työstä?

Pitäisi. Suuruuden hullu jyrää kaiken ylitse, kun pelissä on kaikki tai ei mitään. Joku viisas on sanonut: "Ei se määränpää, vaan matka" - aika vinha perä asiassa. Jos ei pysty nauttimaan kuin päätöspisteessä, mitä teimme matkalla?

Lopussa kiitos seisoo. Kaikki se tuska ja hiki antaa lopulta armahduksen. Ja taas jatkuu. Jos ihmiset oppisivat nauttimaan siitä, mitä heillä on jo ja mitä he ovat saavuttaneet, olisi ihmiskunta onnellisempi. Muttakun mikään ei riitä.

Epäonnistumiset antavat vielä enemmän tarmoa. Jos kerran menee pieleen, luulee, että koko työ on mennyt täysin hukkaan ja on aloitettava alusta, vaikkei näin  ole. Itku kurkussa sitä taas aloittaa hommat, tai melkein jo antaa periksi, kun mikään ei riitä ja on tehtävä enemmän ja enemmän. Sitten vielä vertaillaan itseään jatkuvasti muihin, vaikka ainut kilpakumppani saisi olla oma itsesi. Yrittää olla parempi ihminen mitä eilen oli ja jättää muihin vertailu sikseen. Jokaisella voisi olla oma pieni motto "kilpailen ainoastaan itseni kanssa" tai kliseinen "do what you love, love what you do", eli nauttittais siitä omasta tekemisestä - mikä sitten onkaan. Työ, harrastus... jne. Nauttii, eikä vertaile itseään muihin. Se ei kitke kyllä sitä itsensä orjuuttamista pois. Mutta jos siihen lisättäis vielä, että oppii kiittämään itseään. "Kiitos itselleni, että jaksoin käydä töiden jälkeen lenkillä", eikä sen kummenpaa ydintiedettä.


Sekava teksti kaikessa lyhkäisyydessään :--)

perjantai 13. toukokuuta 2016

★ Iltavirkusta aamuvirkuksi?

olen niin aamu-uninen ihminen, vaikken tahtoisi. Olisi niin ihanaa herätä aamulla ja käydä ensin lenkillä, sitten salilla. Mutta ei. Vai voiko se olla mahdollista?

Oon useampana aamuna testannut, että montako tuntia unta tarvitsen, että herään pirteänä ja vastaus on 9h. 9 tuntia, sehän on ihan järjettömän paljon! Mutta olen mä useasti nukkunut yli 12 tuntiakin.

Mä ajattelin nyt vähän haastaa itseäni ja kokeilla, saisinko mä leivottua itsestäni yhtään aamuvirkun tapaista. Vaikka en enää nukukkaan iltapäivään asti, mutta toivoisin silti herääväni aiemmin kuin klo 11, mitä yleensä.

Mua yleensä alkaa väsyttämään 23-24 maissa, eli puolenyön aikoihin. Joten kokeilen nyt, että pääsisin nukkumaan kahdeltatoista, ehkä vähän aiemmin ja herätys olisi 9.00. Mun ilta venyy yleensä vain tietokoneen, puhelimen tai TV:n kanssa, joten menettettävää ei ole. Lisäksi iltavuoro töistä loppuu n. 22.30 joten sekään ei pitäisi olla iso este.



Jos tämä näyttää toimivan, että nukahdan puoleltaöin ja herään 9 maissa, kokeilen sitten vielä vähän aikaistaa, eli siirrän herätystä aina 15 min aiemmin. Jos tämä oikeasti toimii, niin toivoisin, että oppisin heräämään JOKA aamu 08.00-09.00. Sit menee hyvin!

Ja tietysti, eihän sen tarvi aina olla noin! Kyllä aina välissä voi valvoa viinilasin äärellä. Mutta ärsyttää herätä aina ihan sika myöhään ja nyt haluan muutoksen siihen, katsotaan miten käy!



Melatoniini on hyvä apu nukahtamiseen, itse käytän sitä usein. Saa apteekista ilman reseptiä. Jos on nukahtamisen kans ongelmia, niin kandee kokeilla! :)

Nukkumatti on mun toinen nimi, mutta let's mennään! Kohti varempia aamuja ;)

tiistai 10. toukokuuta 2016

★ Mun koti

Vihdoin innostuin kuvaamaan tätä kämppää (siirtämään rojuja pois), joten nyt voin näyttää, millases kopperossa asun tällä hetkellä.

Kyseessä on siis mun eka oma kämppä Seinäjoella ja muutin tänne Helmikuun alussa. Tosin tää mun asuminen on ollut vähän siellä suun täällä :D Tää on tosi kiva ja iso (kolmio), sopii hyvin elämään vaikka isomalla porukalla! 68 neliötä löytyy, joten on koirallekkin hyvin tilaa - tai siis tosi paljon. Rivitalon päätykämppä siis kyseessä ja oma takapiha löytyy, mutta se menee todennäköisesti uuteen uskoon viikonloppuna, joten en kuvannut sitä vielä :)

Olohuone













Mistään kuvastosta tämä mun huusholli ei ole tehty, pikemminkin aika klassinen rock-tyyppinen on tämä mun olohuone :D Sohva on ihan huippu, saa levitettyä sängyksi ja ajaa asiansa! Musta pöytä taas on kirpparilöytö, mikä on vain maalattu ja hiottu. Pinkki matto mulla oli heti alusta asti PAKKO saada ja sen sain! Tv on pysynyt samana, itse katson sen verran vähän töllöä, etten tarvi isompaa :) Tv-tasosta löytyy sopivasti säilytystilaa tavaroille.


Keittiö





Keittiöstä löytyy enemmän säilytystilaa, kuin on edes tavaroita, mutta ehkä hyvä niin (silti ne kaikki lojuu aina pöydillä) ja kuten huomaatte, tuoleja multa löytyy kans yks miljoona :D Täältä ei ainakaan lopu istumatila kesken. Olkkarista menee suoraan keittiöön, siitä kodinhoitohuoneeseen ja suihkuun.


Kodinhoitohuone, suihku & sauna






Ovesta pääsee siis takapihalle, mikä on aidattu niin saa Hessu vapaasti kulkea siellä. On ihan jees omistaa oma sauna, jos tekeekin mieli päästä saunomaan keskellä yötä ;)

Mun pikkuruinen WC:




Makuuhuone:








Rivitalo on rakennettu -89, minkä huomaa hyvin tästä makuuhuoneesta. Ei oo mun valitsemat tapetit! :D Vaatekomero löytyy ja mun kristallikattokruunu on vähän vinossa, kun se ei oikein tahdo pysyä suorassa. Tyhmä. Tuonne on vielä tulossa meikkipöytä ja peili! Mattokin olisi kyllä kiva.

Makuuhuone numero 2, eli "Hessun huone"




Tämä "ylimääräinen" huone on siitä aivan loistava, että saan koiran tonne työpäivän ajaksi. Ei tarvi murehtia että mitähän se tuhoaa siellä. Ja kaikille, jotka voivottelee, että ompas pieni tila, niin se on oikeasti koiralle ja erityisesti koiranpennulle paljon parempi, että oma tila on aika pieni. Silloin sillä on pienempi reviiri vartioitavana ja luo turvallisuuden tunnetta. Yleensä tuo on kyllä keppiä ja luita täynnä, mutta kuvia varten vähän siistiin. Sillä on myös oma patja vaatekomerossa, haha!



Tälläinen luukku. Kyllä täällä kelpaa chillata! Vaikkei uutuuden karhea olekkaan. Koti kuitenkin!

♥ Baka

tiistai 3. toukokuuta 2016

★ Mielensäpahoittajat - missä maalaisjärki?

Meinasin kirjoittaa aluksi sellaisesta aiheesta, kuin kehon pH, pH - dieetti - miksi sitten sitä haluaakaan kutsua. Aihe on kuitenkin sen verran vieras, että lähdin etsimään lisätietoa, mutta mihinkän törmäsinkään?
Lauma mielensäpahoittajiin.

Tämä mielensä pahoittaja - termi on pyörinyt mediassa hullunlailla, eikä kyllä ihme. Teet tai sanot mitä vaan, lauma mielensäpahoittajia ja kukkahattutätejä vilisee ympärillä enemmän kuin muurahaisia niiden pesässä.

Tuossa kun selasin noita kehon pH juttuja, löysin läjän tekstiä, missä aihe oli lytätty mm. personal trainerien rahatusideana, vaikka kyse on siitä, että syödään puhtaasti, pidetään se kehon pH tasaisena ja näin ollen pysytään terveempänä. Syö terveellisesti - elät terveempänä. Loogista? Vaikka tilaisit itsellesi maailman parhaimman personal trainerin, hänkin varmasti suosittelisi juuri tätä puhtaasti syömistä. Eli siis kyseessä ei ole mikään markkinointi kikka (tai toki siitä varmaan jotkut ovat tehneet), mutta elätkö terveenä pelkän pekonin avulla? Et. Tämäkin on jännä, kuinka joukossa aina tyhmyys tiivistyy. Kun joku sanoo jotain, seuraava liittyy samaan kuoroon tietämättä asiasta enempää.

Kaikista parasta on, kun joku erikseen ilmoittaa asian olevan trolli ja 100 hengen lauma lyttää trollaajan ja koko ihmiskunnan siinä vaiheessa, vaikka kyseessä oli vitsi - ja sekin ilmoitettiin ennakkoon.

Kenellä oikeasti riittää aika ja into joka päiväiseen mollaamiseen ja mielensäpahoittamiseen? Tietysti joskus on hyvä olla vähän poikkiteloin, mutta jos elämä on jatkuvaa mielensäpahoittamista. Ihan oikeasti, jos sulla on elämässä selkeet määränpäät ja tekemiset, ei sun aika ja energia riitä sellaiseen. Kyllä mäkin olen monesti arvostellut ja mieleni pahoittanut. Mutta sopiva kiire omien projektien kanssa jättää turhat ärhentelyt sikseen.



Toki omia mielipiteitä pitää olla. Oikein "hohhhoijaa" esimerkki on se, kun äityleistä on tullut kamalaa huutoa siitä, kun Petri Nygård ja Sanni ovat tehneet biisejä, missä käytetään rivoja sanoja, sekä kiroillaan. Nyt ne pienet kullamussukat kuulevat pahoja sanoja. Radion voi aina sammuttaa? Toiset painaa duunia ja toiset itkee niiden töiden tuloksista. Ikään ei hyvin.

Medianlukutaito on kyllä kova juttu. Sen kun oppii, oppii lukemaan aivan uudella tavalla uutisia ja rivien välistä. Voisiko ihmiskunta keskittyä vaikka siihen, että kerätään niitä hyviä juttuja kokoon, eikä heti juosta paikalle kärttyilemään? Tai no, jos on kyse opiskelijoiden tukien vähentämisestä ja viljeliöiden ahdingosta, on mielensäpahoittaminen aiheellinen. Oppia ikä kaikki :-) Voisikohan tästä tekstistä jo sanoa: "Mielensäpahoittaja mielensäpahoittajista?"

Lukekaa tämä vielä! Hyvä ja napakka teksti:

http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/paha-pastori-saarnaa-suomalaiset-mielensapahoittajia

♥ Baka