torstai 4. joulukuuta 2014

★ Sateenkaaren pää

Heippa!  Pohdiskelin, että mistähän tänne kirjoittelisi. Tekisi kovasti mieli tehdä jotain mielipide kirjoitusta. Mikä on ajankohtainen aihe? No tasa-arvoinen avioliittolaki tietysti! Ja tästä onkin ollu kovasti puheenaihetta myös itselläni. Netti tursuaa erillaisia mielipiteitä asiasta, mutta kirjoitampa silti omani.


Sisältää suoraa puhetta ja kirosanoja.


Heti alkuun sanon sen, että moni homo/lesbo eivät halua, että heidät juuri lokeroidaan johonkin tiettyyn lokeroon (että heitä sanotaan homoksi, lesboksi yms), vaan usein he sanovat itsestään, että eivät määrittele itseään. Rakkautta ei tarvitse lokeroida. Itse käytän nyt tässä kuitenkin homo - termiä, koska se tekee tekstistä ymmärrettävää. Ja homolla tarkoitan nyt myös naisparejakin.
Sanon vielä senkin, että jos joku ihmettelee, mitä helvettiä tuo niin sanottu "hetero" kirjoittelee onnessaan lesboista ja homoista, eihän se voi tietää mistään mitään kun itse vain bongailee miehiä ja kuuluu siihen suurempaan massaryhmään, niin sanon sen, että olen elänyt 13-vuotiaasta asti (tai silloin jengi lähti tulemaan kaapista ulos) homojen ja lesbojen keskellä ja melkeimpä 50% kavereistani luokittelee itsensä muuksi kuin heteroksi. Oon nähnyt ja elänyt näiden ihmisten kanssa, jutellut monet illat ja ollut samalla aaltopituudella heidän kanssaan.
Kun eduskunnassa meni läpi tämä, että homot saavat mennä naimisiin, olin todella TODELLA onnellinen! HYVÄ SUOMI! Tiedossa siis tuplasti ennemän häitä! Joskus siis tulevaisuudessa ;D Voin vain kuvitella näiden ihmisten iloa, jotka ovat löytäneet kumppaninsa ja ovat seurustelleet useita vuosia, mutta naimisiin ei ole ollut mahdollisuutta päästä. Nyt on! Ja jokainen ihminen, joka oli vastaan tätä päätöstä, miettikää: Jos sinulla on maailman upein poika/tyttöystävä ja yksi haaveistasi olisi päästä joskus tämän henkilön kanssa naimisiin, mutta sinulle naurettaisiin päin naamaa: "vitun runkku, et sä pääse koskaan naimisiin", kirkkoon ei olisi asiaa, eikä toivoa päästä vihille kotimaassasi, miltä tuntuisi? Oppisit elämään asian kanssa, mutta se haave ei jättäisi sinua rauhaan. Sulla olisi silti se palava liekki päästä vielä vihille.
Miettikää näiden ihmisten onnea.

Homous ei ole valinta. Heterouskaan ei ole valinta. Sä et voi mitään sille, ketä tai millaista ihmistä sä rakastat. Useissa maissa, jossa homous ei ole sallittua, homot ja lesbot joutuvat pakonomaisena menemään parisuhteeseen/naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Silloin on vain tungettava perse niin syvälle narniaan kuin vain ikinä menee. Ja yrittää saada jotain hyvää itselleen kumppanistaan. Ollaan onnellisia, että eletään suomessa, jossa ihmiset saavat olla juuri sitä mitä ovatkin.



Entäs sitten rasistisuus? Kukaan ei synny rasistina. Ei yksikään. Jokainen vastasyntynyt lapsi on maailmalle avoin. Jos oma lapsesi huutaa NEEKERI nähdessään tummaihoisen, tai YÖK jos kaksi miestä kävelee käsi käressä kaupungilla, vastaus saattaa löytyä omasta peilistä. Oletko itse rasistinen, joka on tartuttanut lapseenkin tämän saman asenteen? Jos et, vastaus saattaa löytyä ulkopuolelta. Lapset oppivat nopeasti ja tälläiset haukkuma sanat saattavat jäädä hyvin mieleen, mitä aletaan käyttämään sitten vanhempana, kun on aika vähän kovistella ja näyttää kuka on. Tämä lapsena opittu asenne jää sitten jylläämään aikuisenakin, ollaan kovaa jätkää baarissa huutelemassa naapuripöydän homoparille - ellei sitten ihminen itse tajuan omaa ahdasmielisyyttään, taikka sitten tule itse kaapista ulos. Jokainen kuitenkin kehittää omat mielipiteensä jossain vaiheessa elämää.

Homoparien lapsia kiusataan kouluissa. Tämä menee vähän samaan kastiin ylemmän tekstin kanssa, eli millaisen kasvatuksen lapsi on saanut JA SITTEN, jos nyt lähdetään purkamaan lankakerää, niin mitä ihmiset ajattelevat homoista 10 vuoden päästä? Luulen ja uskon, että homoparit ovat alkaneet olla jo aika normaalia massaa, mikä vaikuttaa myös siihen, että tyyliin ala-asteella joka viides oppilas on homoparin lapsi ja tämä on ihan normaali ilmiö kouluissa, mikä ynnää siihen, että kiusaajat jättävät nämä lapset rauhaan, koska se on jo ihan ok asia olla homoparin lapsi. AINA jotakin kiusataan koulussa, se ei vain lopu, mutta uhri ei ole välttämättä juuri se homoparin lapsi. Se saattaa olla jokun ihan muu, joku sellainen, jolla on isä ja äiti ja kissa, mutta ehkä hiukan hiljaisempi/ujompi/pyöreämpi yms. Itse olen kokenut kiusaamista, vaikka en ole sateenkaari perheestä, vaan olin vain erillainen. Gootti, vähän arka, jne.

Mitä jos oma lapsesi paljastuisi homoksi? Jokainen vanhempi toivoo kun lapsi syntyy, että lapsi on terve ja saa hyvän ja onnellisen elämän. Miksi asettuisit itse oman lapsesi onnen eteen? Jos et ole ennen puolustanut homoja, nyt on aika. Kaikista pahinta vihaa mitä lapsi voi kokea, on oman vanhempien viha. Älä toivo lapsellesi onnellista elämää, jos alat itse kylvämään epätoivoa lapsesi niskaan. Hyväksy lapsesi. Se on se sama lapsi, minkä olet saanut vuosia sitten, seksuaalisuus ei poista persoonaa. Jos lapsesi tekee sinulle joka aamu aamupalaa ja sitten ilmoittaa olevansa homo, aamupalan teko ei lopu siihen, ellet itse aiheuta vihaa lastasi kohtaan. Ja siitä paljon puhutusta raamatusta, sielläkin lukee - rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Pistä se sama viha omaan niskaasi ja kokeile, pysytkö pystyssä.

Nyt tämän lain hyväksymisen jälkeen, tulee närkästyneitä kysymyksiä, miksei vaikka moniavioliittoa hyväksytä? No mietippä. Olisiko kivaa olla naimissa kahden eri henkilön kanssa? Ehkä aluksi, mutta avioliitossa on kyse siitä, että rakastat yhtä ihmistä myötä ja alamäissä. Jos haluaisit moniavioliittoon, olisit samalla valmis myös "pettämään" omaa kumppanisia. Tämänkin tehtäisiin sillon kirkon ja raamatun nimeen - luvallisesti. Tasa-arvoisessa avioliitossa kyse on kuitenkin vain kahden ihmisen välisestä sopimuksesta. Jos olet sitä mieltä, että rakkauteen tarvitaan kolmea tai neljää osapuolta, miettisin uudestaan.

Voi huhhu, tulipahan avauduttua! Mutta siinä se on, mustaa valkoisella. Vihatkaa tai rakastaa, I don´t care :)



perjantai 21. marraskuuta 2014

★ Italiaan!

Ciao! Tässä tulee lupaamani postaus tulevasta Italian reissusta, nyt kun on jo suurinpiirtein kaikki selvillä (:

Eli siis, työharjoitteluun olisi tarkoitus lähteä tammikuun 7-10 päivän tienoilla, Senigalliaan! Paikka on suosittu lomakohde (vaan ei suomalaisille vielä) keski-italiassa ihan meren rannassa.


Tuolla noin näkyy punainen piste! Siis keittiölle 8 viikoksi töihin (huhhu) ja paikka on raggiazzurro - niminen A la carte ravintola :) Lentolippuja ei ole vielä, mutta luultavasti lennetään Roomaan ja sieltä sitten junalla määränpäähän. Niin ja tosiaan, asutaan tuo aika ravintolan yläkerran hotelissa - kaksiossa. Ainakin on maailman lyhin työmatka! ♥ 




(kuvat on kopioitu googlesta)

Matkaan lähden entisen luokkakaverini kanssa ja meidän olisi tarkoitus sitten valmistua reissun jälkeen :) Hitsi, kun näitä kuvia selaili, niin tuli niin kutkuttava fiilis, että FUU, kohta me ollaan tuolla!! Tosiaan, enää 8 viikkoa aikaa 8D Joudun jättämään heppani tänne lomalle siksi aikaa :( Noh, se on ainakin tyytyväinen...

Italiaa ollaan yritetty opiskella, mutta voi paskan marjat. EN_vain_tajua_kieltä. Se on vähän samallaista kuin saksa. Oikeasti, opin puhumaan Japaniakin nopeampaa kuin Italiaa. Luultavasti kuljen siellä sitten naama sanakirjassa kiinni... :D

Senigalliahan ei ole kovin iso paikka, pinta-alaltaan 115km ja vuonna 2004 on laskettu 44 000 asukasta. Eli pienempi kuin seinäjoki! Ja pinta-alaltaan pienempi kaupunki kuin Kauhava, mutta puolet enemmän asukkaita. Luojan kiitos ei tarvitse aamuisin juosta ruuhkassa bussiin 8)

8 viikon aikana olisi tarkoitus oppia tekemään kunnon A la carte ruokaa ja pilkkomaan kaikenmaailman mustekaloja sun muita mereneläviä! Vaikka kokin ammatti ei olekkaan mikä unelma mulle, mutta ootan kuitenkin innolla reissua ja tulee varmasti olemaan huippu kiva kokemus :D 

Blogia yritän päivitellä sieltä sitten sopivin väliajoin, kertoa kuulumisia ja Italialaisesta elämästä ~ 
En kyllä keksi tähän mitään muuta oikeastaan, kysykää ihmeessä jotain jos tulee mieleen :)

♥ Bakanami


lauantai 15. marraskuuta 2014

★ Välipala

Vähän nuosta edellisen photoshootin meikeistä, mitkä nyt olivat *köhköh* todella kämäisesti tehty :D Valkoisen ihomaalin kävin ostamassa Halpa-Hallin leluosastolta... kyllä :D Ja jälkikin on sen mukaista. Länttäsin naamaan kuitenkin vielä valkoista luomiväriä ja valkoisella kajaalilla suttailin.

Toisesa on pinky paradiselta tilattu piilolinssi, sama mitä olen aiemminkin käyttänyt 




Kuten näin läheltä katsottuna nyt huomaa, jälki ei ole ollenkaan niin tasaista miltä se näyttää kaukaa katsottuna. Mutta sen varaan vähän jätinkin :) Erillaisilla kajaaleilla piirsin kuviot (eri paksuudet), luomivärillä väritin nuo punaiset kohdat ja mustalla luomivärill tein silmät. Valkoista kajaalia laitoin alaluomille. Nenäkoru pilkistää kivasti mustasta nenästä :D



Jes, mulla on nyt vihdoinkin 10mm asti venytykset ♥ Siihen sitten jätänkin venyttämisen, ainakin toistaiseksi. Pidän henkilökohtaisesti enemmän siitä kun on korvassa useampi korvis, eikä vain yksi iso venytys :)
Niin ja vielä hampaiden valkaisusta - mikä ei onnistunut :D 


Ennen. Ihmeen valkoisilta näyttävät, vaikka todellisuudessa mun hampaat on kaikkea muutakuin valkoiset :D



Seksikkyyden huipentuma :DDD Mutta tuollaista pidettiin sussa 30-40min. Ensin laitettiin geeli muotteihin, dipattiin kiehuvaan/kuumaan veteen (muotit menivät helposti liian kuumaksi/alkoivat sulamaan) ja sitten suuhun, jolloin niistä muotoutuivat oikeanlaiseksi. Kulmahampaat jäivät vähän enemmän kellertäväksi kuin etuhampaat. Syynä voi olla myös se, että oma purenta ei ole täydellinen, jolloin muotitkaan eivät mukautuneet aivan oikeanlaiseksi.  

 Lopputulos:



Ei eroa. Pikemmin mun hampaat näyttää tässä vain enemmän keltaisilta :D Mutta syy löytyy ainakin itsestäni. Todellinen laimilyönti. Geeli pitäisi käyttää kahdessa viikossa, mulla taisi mennä kaksi kuukautta. Enemmänkin :D Hupsista... Laitoin vain kapulat suuhun kun jaksoi/muistin, joten turha itkeä! Ja tottakai tupakointi ja ainainen kahvin/mehun juominen kielii jotakin. 

Mulla on vielä Italia - postaus kesken, mutta julkaisen sen heti kun saan valmiiksi ;)

♥ Bakanami

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

★ Halloween

Ciao! Halloween kunniaksi Halloween aiheinen photoshoot! Sokeripääkallo ja hevonen... (?) Ja toki kuvia ilman hevosta. Tää oli huippu kiva toteuttaa, seuraava idea kutkuttaa jo mielessä :--) Kiitos taas Hannalle kuvauksesta ♥ Noista meikeistä laitan seuraavaan postaukseen vähän tarkemmin ja jotain muuta jutskua, mutta luultavasti kerkeen kirjoittamaan sen vasta ensi viikonloppuna :(
Lauantai aamuksi oli sopivasti tullut kuuraa, niin saatii upea maisema taustaksi :) Niin ja hei huomatkaa meikäläisen uudet hiukset! En sitten maltannut odottaa, että hiukset kasvaa, vaan kipitin viime perjantaina parturiin :)
By the way, jos joku ihmettelee, miksi lisäsin kuvia, missä mulla on silmät kiinni, niin mun mielestä se näytti kivalle, kun noissa meikeissä ei näykynyt silmiä ollenkaan :D U know.







Kieli
















Palen ilme kertoo jo kaiken.










Tosiaan, ensi viikko (taas) meinaa olla vähän kiireinen, kun maanantaina on tanssi, ti-ke oon stadissa, niin luultavasti kirjoittelen sitten viikonloppuna lisää! Nyt mun italian reissustakin on suurinpiirtein kaikki tiedossa, joten alan väkertämään siitä toivottua postausta! :)

♥ Bakanami

tiistai 21. lokakuuta 2014

★ Nothing else matter

Heippa! Arvatkaas mitä aloin treenaamaan eilen? Leuanvetoja! Ja tavoitteeksi otin, että saan 10 leukaa peräkkäin. Arvatkaa onko mun kädet kipeänä?! :D Mun treeni paikkana toimii autotalli, haha! Siellä on ollu jo yli kymmenen vuotta leuanveto tanko, joten miksei. Sain sinne treenikaverin, pieni hiiri luikerteli siellä eilen illalla ja vein sille juustoa. Raasulla oli varmaan kylmä :(
Mun lähtökohta on siis täysi nolla. Vaikka salilla ramppaankin nostelemassa rautaa, en saa siltikään yhden ainoata leuanvetoa. Tulostin siis itelleni ohjeet, kuinka niitä harjoitellaan! Nyt vain ahkerasti ramppaan autotalissa ja unelmoin mun tulevista lihaksista... Niin mistä?
Sain muuten toissa viikolla jalkaprässissä 110 kiloa liikkeelle! Tai siis muutaman vedon tehtyä, heh. Silti oon leuhkinut tolla asialla ympäriinsä... :D Heti nousi kusi päähän.

Jos jatketaan sali jutuilla, aloitin tehotreenin joulukuuhun asti (siis yritän) tai aloitin jo tekemään sitä 3 viikkoa sitten 8) Eli siis simppeli: Paljon treeniä, ruokaa (terveellistä) ja lepoa.Tästä linkki aloituskuvaan kun en voi siirtää puhelimesta kuvia koneelle, niin tehdään näin. Kaksi viikkoa paahdin aivan hulluna menemään, viime viikon otin vähän rennommin kun oli syysloma. Tietoisesti annoin itselleni luvan käydä kaksi kertaa grillillä ja kerran pizzalla. Enkä niin räknännyt mitä suuhuni laitoin :b Mutta kyllä se hyvää tekeekin, lihakset, kroppa ja mieli kiittää ja aivan tulee ikävä terveellistä ruokavaliota ja treeniä. En enää oikeasti pystyisi elämään sellaista hälläväliä - tyyliä, että voisin syödä ihan mitä vain, tai sitä toista ääripäätä: olla syömättä ja oksentaa vähäisetkin ruuat ulos.
Tuostapa tulikin mieleen, että kuinka paljon on tullut kasvettua henkisesti ja ihmisenä. Ennen se morkkis oli aivan järkyttävä, jos sattui repsahtamaan lounaalla vaikkapa jälkiruokaan. Sitä ahdistuksen määrää. Kun peilikuva oli maailman kamalin olento, liian ruma ja läski. Nykyään, se jälkiruoka  menee hyvällä omatunnolla alas, vaikka se ei ruokaohjelmassa luekkaan, mitä sitten? Ei se läskiksi jää, sen verran tulee liikuttua päivän aikana, eikä tässä olla _vielä_ainakaan_ menossa fitness kisoihin, että tarvisi noudattaa pilkun tarkasti kaikkea. Tänäänkin oon ollut toivottoman laiska, koulun jälkeen maannut sängyllä ja juonut kahvia ja syönyt äiteen tekemää ruokaa. Mutta, muutaman tunnin päästä alkaa yläaste ikäisten tyttöjen tanssitunti! Sen jälkeen teen lisää leuanveto harjoituksia ;)
Lisäksi se oma naama siellä peilissä ei aiheuta enää itkupotkuraivareita. Todella usein löydän kuitenkin itseni vertailemassa muihin ihmisiin, harmittelen aknea ja keltaisia hampaita. Mutta oon oppinut, että itsensä kanssa täytyy vain sopia. Sä oot kuka sä oot, that's it. Jos vertaileen itseään koko ajan muihin, ei huomaa kuinka ainutlaatuinen itse on. Täytyy olla rohkea. Täytyy rakastaa itseään, mutta ei olla itserakas. Jos ei rakasta itseään, ei osaa olla hyvä omalle parhaalle kaverillensa, itselleen. Ja se on totta kuin rotan potta, täytyy rakastaa ensin itseään, ennenkuin voi rakastaa muita. Tää teksti alkoi mennä todella syvälliseksi :DD Ei ollut tarkoitus, mutta näin kävi!

Pakko laittaa hiusheru tähän väliin, nuo kiekkurat oli niin kivat! Harmi kun en ite osaa kihartaa :( Älkää välittäny rintsikoiden olkaimista...


Mutta meikäläinen muuten meinaa vähän vaihtaa uutta lookkia hiuksiin! Suurinpiirtein sama leikkaustyyli ollut jo 4-vuotta, vähän pituus vaihdellu ja väri, mutta täytyy ensin vähän kasvattaa hiuksia ;) Katsotaan sitten jonkun ajan kuluttua mitä oon keksinyt!

Ja voi pojat, tiedättekö kuinka rentoa on istua tässä sängyllä, villasukat jalassa, juoden sivistyneesti lemppari valkoviiniä ja viimeistellä tää postaus! Tää taitaa olla mun uus ilta rutiini... ;)



♥ Bakanami

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

★ Photoshoot 27.9

Tässä tulee lupaamani postaus, eli eilinen photoshoot! Tarkoitus oli päästä pihallekkin kuvaamaan kauniissa syysmaisemassa, mutta kovan tuulen vuoksi jätettiin pihalla kuvaaminen vähemmälle ja otettiin sisällä kuvia.
Kuvien ja asuni idean otin The pretty recklessin photoshooteista, jos joku on yhtään seurannut bändiä niin huomaa kyllä asian. 
Asuni on aika rohkea ja kukkahattu tädit saattavat olla montaakin eri mieltä pukeutumisestani, mutta sanotaanko, että toteutan tässä vain suunnittelemaani photoshoottia, enkä mitään muuta ;)









Pakollinen








Nyt mä taas hukuttaudun omien kiireitteni pariin :--) Kirjoittelen taas joskus!

♥ Bakanami