★ Psykologinen Vyöhyketerapia

Ensimmäinen kysymys on yleensä "mikä oli?" kun alan puhumaan psykiatrisesta vyöhyketerapiasta, missä itse käyn säännöllisesti. Mistä siis on kysymys?

Psykologinen vyöhyketerapia pohjautuu moderniin vyöhyketerapiaan ja elämänkaariterapiaan.
Tarkoituksena on avata kehoa, esim. tunnelukkoja ja lukot kehollamme aiheuttavat ajan kanssa pahaa oloa ja erillaisia sairauksia. Siinä käydään syntymästä asti tähän päivään koettuja torjuttuja tunnekokemuksia, jotka jäävät tukkimaan kehomme energiavirtausta. Jos emme pura ahdistavia tunnekokemuksiamme, ne jäävät kehomme tunnemuistiin ja näin ollen palautuvat aina uudestaan ja uudestaan - niin kauan, että kohtaamme omat traumamme.

Mulle ei aluksi sanonut yhtään mitään koko asia. Kokeilin silti ja nyt olen käynyt puolitoista vuotta säännöllisesti hoidossa. Parasta tässä hoidossa minulle on olleet unet - usein hoidon jälkeen näkee unia, kun alitajunta alkaa käsittelemään puhuttuja asioita läpi. Olen käynyt unissa vuorokeskusteluita toisten ihmisten kanssa ja nähnyt "vihjaavia" unia omasta elämästä.
Toki hoito toimii myös muutenkin. Kiput hälvenevät kehosta ja mieli toimii paremmin. Esimerkiksi sain migreenikohtaukset loppumaan tämän avulla, sekä helpotettua paljon selkäkipuja. Moni käykin pelkässä vyöhyketerapiassa, sillä haluataan välttää kemiallisia ja tukahduttavia hoitomuotoja.

Lähtöajatuksena on kehon vyöhykkeiden hoito, esim. jalkateristä löytyy heijaste kaikille kehon osimmelle, kuten esim. sisäelimille, tukirangalle ja aivoille. Vyöhyketerapiassa stimuloidaan iholla olevia heijasteita myös muista kehon osista mm. sääristä, korvalehdistä, selästä, päästä ja käsistä.

Itse kuitenkin haluan nimenomaan käydä psykologisessa vyöhyketerapiassa, koska siinä keskitytään tunnetraumojen purkamiseen. Saan siinä samalla ratkaisuja omiin päänsisäisiin ongelmiin. Ja juuri tämä psykiatrinen vyöhyketerapia on saanut masennuksen, paniiki - ja ahdistuskohtaukset kuriin. Ilman tätä hoitoa olisin varmaan ihan tillintallin ja kärsisin fyysisistä kivuista. Hoito on auttanut tulkitsemaan omia tunteita ja olotiloja paremmin. Aluksi hoitoja tehtiin parin viikon välein, sitten kuukauden välein ja nyt olen varaillut aikoja sitten kun siltä tuntuu.

Hoidon aikana kysellään kysymyksiä ja samalla hierotaan kipupisteitä, tai muuten kipeitä paikkoja. Ensiksi pää, kädet, jalat, hartiat ja niska, lopuksi selkä ja korvat. Hoidon jälkeen on usein kevyempi olo, mitä tullessa oli. Samalla saa myös hyviä neuvoja ja vinkkejä omien tunteiden selvittelyyn ja käydään läpi, mikä ikä heijastuu kehoon tällä hetkellä. Itse kun olen 20 - vuotias, niin keho käy 2- vuotiaana koettuja läpi uudestaan kehonmuistin avulla. 18 - vuotiaana keho alkaa käymään elämän ensimmäisiä tunteita läpi ja jatkuu näin aina eteenpäin. 19 - vuotiaana keho muistaa 1 - vuotiaana koetut tunteet, 20 - vuotiaana 2 vuotiaan jne. Siksi tukahdetut tunteetkin myös palaavat kehoomme uudestaan ja uudestaan.

Viime hoitokerralla tähän vyöhyketerapiaan yhdistettiin myös tunnetaide maalaus. Sain silmät kiinni ottaa 4 eri väriä ja myös silmät ummessa maalata isolle paperille "tunteiden vallassa". Kun avasi silmät ja kävi maalausta läpi, väreilleja ja "kuvien järjestykselle" paljastui looginen selitys. Ylhäällä oli synkimmät ajatukset ja loppua kohden asiat piristyivät ja selkiintyivät.

Kaunista, eikö?

Nämä hoidot eivät ole pelkästään hullujen hommaa, vaan sopivat ihan kenelle tahansa. Olipa sitten fyysistä kipua, tunnelukkoja, traumoja, pelkoja tai haluaa selvittää mistä omat tunteet ja ajatukset tulee. Ilmaista se ei ole, mutta joka sentin väärti! Oma mieli ja keho ovat sen verran arvokkaita juttuja, että niistä kannattaa pitää hyvää huolta ♥

★ Bring me the horizon & viikko menossa

Viime tiistaina Bring me the horizon esiintyi Helsingin Jäähallissa lämppäreinään Basement ja While she sleeps. Lähdettiin aamulla bussilla Eetun kanssa kohti Helsinkiä ja kerettiin jopa pari tuntia jonottamaan, ihanan kylmässä. Mutta ehkä se kannatti, kun pääsin toiseen riviin ja edessä oli minusta puolet lyhyempiä ihmisiä, niin ei ollut näkökentässä esteitä :D Jätkillä oli hienot efektit lavalla ja eikä keikassa mitään moitittavaa ollutkaan. Jäähalli on kyllä huomattavasti parempi keikkapaikka kuin Kaapelitehdas, tai sieltä ei ainakaan happi loppunut kesken.

Ainakin on viime aikoina tullut treenattua, jos ei muuta :D Ihan kiva kyllä taas palata tuttuun ja turvalliseen arkeen takaisin, hah. Aamulla taas 5 jälkeen saa pomppia ylös ja lenkille. Olen siis tällä hetkellä vanhainkodin keittiöllä töissä väliaikaisesti ja duunit alkaa 7.00 aamuisin. Tällä viikolla oli nyt vähän pitempi vapaapätkä, mutta nyt saa taas alkaa paahtamaan. Tulihan nyt tässä tämän viikon aikana käytyä Ruovedellä ja Helsingissä ja Tuurissa! Ja taas on vähän kenkä kokoelmaa lisätty ♥ 

Mutta nyt äkkiä taas peiton alle, öitä ♥ 

★ Kiireisen meikkaajan helpotus

Mun normaali arkimeikin meikkaaminen on aina aamuisin hirveetä sekamelskaa. "Okei mä kerkeen vielä laittaa ripsarin, mulla on kaksi minuuttia aikaa!"
Ja mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin se, että et löydä sitä tiettyä kulmapalettia tai sutia loputtomasta maija poppasen meikkipussista, missä ei ole pohjaa ja ne kaikki tärkeimmät sudit ja meikit on jossain. Lisäksi sitten kun penkoo sitä pussukkaa, kaikki lentää lattialle ja pahimassa tapauksessa vessan pönttöön. (Tämän takia WC pöntön kansi pidetään kiinni, muuten siellä lilluu koko omaisuus!)

Mä olen haaveillut meikeille omaa telinettä ja löysinkin sitten halvan made in china kappaleen wishiltä. Taisi maksaa 10€ tai 12€ postikuluineen. Tämä ei ole niin iso kuin haluaisin, mutta pienestä on hyvä aloittaa... :--)

Mulla on vaan vähän ongelmia kameran kanssa, tai tarkemmin ottaen tarkennus ei toimi niinkuin pitäisi, murrr. Joten huonolaatuisia kuvia satelee, kun tarkennus ei ole... missään.

Tää on kivan nätti ja pieni, ei vie yhtään juuri tilaa ja hyvin saa tavaraa sopimaan!

Tosta saa nyt kävetävästi napattua kaiken mitä tarvii, ilman hirveää etsimistä. Taas yksi pieni murhe vähemmän! Ja uusi rakkauskin saapui tänään postissa ♥ 

En kyllä kokeillut vielä, mutta luotan tähän. Its will be good. 

♥ Baka

★ Tunteiden näyttäminen - noloa?

Sanotaanko, että musta on tullut viime aikoina aika värikäs tunteiden näyttäjä, hyvässä kuin pahassa. Tai ehkä olen ollut aina, mutta nykyään vielä enemmän, kun en enää paljoa pidättele, vaan annan kaiken tulla kerralla ulos ja unohdan sen jälkeen asian.
Yksi asia kuitenkin tulee aina pinnalle - ei hitsi, nyt hävettää.

Rupesin miettimään, mikä siinä niin on noloa sitten? Mun henkilökohtainen nolottamisen aihe on itku - maailman luonnollisin asia.
Kuitenkin, itken niin surusta kuin ilosta ja kaikelle siitä väliltä. Se on vain normaali tunnereaktio suurinpiirtein kaikelle. Mikä siitä sitten tekee kiusallisen, on ehkä se että voi olla vähän häiritsevää, kun toinen itkee ruokapöydässä rikkoutuneelle kahvikupille. Tai saatan naurun sekaan alkaa myös itkemään, mikä kanssa voi aiheuttaa aika paljonkin hämmennystä, varsinkin kun useimmat ihmiset ottavat sen "huonona" merkkinä, eli siis asiat olisivat muka huonosti, vaikka oikeasti ei ole mitään hätää. Ja itkun jälkeen pitää melkein mennä kaikilta pyytämään kädestä pitäen anteeksi.

Vastapainona nauruskelen itsekseni vaikka töissä jutulle, mikä tapahtui 3 vuotta sitten kesällä. Siinä kun muut katselevat kulmat koholla itsekseen nauruskelevaa tyttöä, ei kehtaa edes selittää että nauraa jollekkin sata vuotta tapahtuneelle asialle.

Miksi niitä tunteita pitää sitten säilöä? Mitä ne siellä säilössä tekee? Sitten ne yhtäkkiä purkautuvat jossain aivan sopimattomalla hetkellä. Ja hävettää vielä vähän lisää.

Tiedättekö mikä on inhottavaa katseltavaa? Aikuiset ihmiset, jotka säilövät monia kymmeniä vuosia vanhoja tunteita sisällään ja käyttyvät sen takia epämääräisesti tai kiukkuisesti. Okei, itsekin kiukuttelen tasaisin väliajoin, mutta osaan myös puhua niistä tunteista, mitkä aiheuttavat kiukkua. Ihana tämä suomalaisten kulttuuri, missä vaikeneminen on kultaa. Ei aina, mutta tunteiden puhumisessa usein.

Ja hyvät käytöstavat muistaen, ei kukaan jaksa ihmistä joka ei taas osaa pitään yhtään mölyä sisällään, mutta joka toista haukkuu on itse se.
Aasinsillan kautta, tähänkin auttaa hyvä kommunikointi taito. Jos tulee riita, huutamalla tuskin pääsee asiassa eteenpäin. Vasta kun pöly on laskeutunut ja lähtee kertomaan rauhallisesti miksi tuntee näin, mistä kaikki alkoi niin voi jopa edetä maaliin asti.

Mutta jos palaa itse asiaan, moniko on itkenyt täyttä kurkkua julkisella paikalla? Saanut hepulin? Joutunut paniikkiin? Nauranut niin että raikaa?
Jos ihan oikeasti alkaa itkettämään, että lempi suklaa on kaupasta loppunut, niin ei kenenkään elämä kaadu pariin itku purskahdukseen. Ja jos näet kadulla itkevän ihmisen, ajatteletko "vähän noloa?"
Tuskimpa, vaan mielesi täyttää uteliaisuus ja huoli, mitä on tapahtunut ja voisinkohan auttaa.

Joten seuraavan kerran kun tunnet hillitöntä tarvetta purkaa tunteitasi, niin anna mennä. Maailma näyttää sen jälkeen taas pikkuisen kirkkaamalta. Kaikki ikivanhat tunteet jäävät myös kehoomme. Jos emme pura niitä, ne jäävät vaivoiksi ja kivuiksi. Oletko koskaan miettinyt, että selkäkivut voivat johtua purkamattomista tunteista, jotka ovat vain ajan kanssa pahentuneet fyysiseksi?  Henkinen hyvinvointi vähentää huomattavasti fyysistä kipua. Kun annamme tunteiden tulla esiin, vähennämme sekä henkistä, että fyysista pahoinvointia. Joten sinulla on lupa tuntea, näyttää se ja purkaa. Tunteiden sullominen kostautuu myöhemmin ja alamme elämään kipeinä robotteina.

Olen miettinyt paljon mielialalääkitysten vaikutusta. Niihin jää koukkuun ja ne painavat tunteita syvemmälle sieluun. Sitten kun lääkitys loppuu, on jo koukussa niihin ja ne vanhat tunteet nousevat pintaan, mitä yleensä moni ei haluaisi enää kokea tai tuntea. Sitten otetaan lisää lääkkeitä ja oravanpyörä on valmis. Mielekäs elämä voittaa kaikki pillerit mennen tullen. Joten ennen kuin sekaantuu pillereihin, suosittelisin vain tutkimaan niitä omia tunteitaan, miksi tuntee niin, mistä ne ovat tulleet, milloin ne tulvat pintaan jne. Näin asiaa puretaan eteenpäin ja lankakerä lähtee eteenpäin rullaamaan.

Yksi asia on myös, että pelkää vastareaktiota. Jos näytän tunteeni hänelle, mikä on vastaus? Pahinta pelätessä jätetään kaikki kertomatta ja näyttämättä, vaikka vastaus voisi olla myös hyvä. Mun mielestä pitäisi vaan antaa mennä, näyttää tunteensa ja katsoa mitä tapahtuu. Elämä jatkuu joka tapauksessa.

★ Kehonkoostumusmittaus ja viikon sometauko

Voitin I love me - messuilta ilmaisen kehonkoostumusmittauksen fressiltä missä kävin eilen. Oon jo pitkään halunnut käydä siinä, joten ei yhtään haitannut tämä arpaonni!

Mitä kehonkoostumusanalyysissä mitataan?

• Rasvamassa
• Viskeraalinen rasva
• Solun ulkoisen ja sisäisen veden määrä
• Solujen vaihekulma
• Luustolihasmassa
• Painoindeksi

Tuloksessa yllätti omien jalkojeni lihasmassan heikkous, sekä solujen energiataso vastasi 55 - vuotiaan kanssa samaa? Ei ole tullut ilmeisesti geenipankissa voittoa. Käsien voimatasot oli hyvät, mutta aikamoiset kanankoivet on vielä. Viskeraalinen rasva oli ihan alakantissa, mikä on todella hyvä. Ja olin kasvanut sentin, nyt olen reilu 169cm! Hah. 

Ja mitä viikottomaan sometaukoon tulee, niin eipä paljoa mitään. Ekana päivänä otin kokoajan puhelimen käteen, että "selaan facebookkia, ainii joo en selaakkaan." Sitten latasin jotain vaatekauppojen sovelluksia, jotka eivät edes toimineet. Lopuksi latasin uusia pelejä, että oli tylsinä hetkinä edes jotain tekemistä. Mutta ei mun keskiverto puhelimen käyttöni varmaan laskenut juuri mitään. Ei mua todellisuudessa pätkääkään lopulta kiinnostanut, mitä julkaisuja facebookissa tapahtuu tai ketkä lisäilee kuvia instagramiin. Loppujen lopuksi kyseessä oli koko puhelin - sitä rämplää ilman syytä ja sen taakse on hyvä suojautua. Esimerkiksi jääkiekko otteluiden erätauolla sitä vain tuli hakattua, oli facebookkia tai ei. Joten jos oikeasti haluaa vähentää puhelimen käyttöä, kannattaa aloittaa vaikka koko puhelimen hävittämisellä :D

♥ Baka