★ Vuosi 2017

Klassikko postaus, eli kelataan tämä vuosi uudestaan läpi! Mitäs on tapahtunut?


Tänä vuonna on tapahtunut upeita asioita, mutta päällimmäisenä mulla tulee mieleen muisto alkuvuodesta kun istuin teraupetin vastaanoton penkillä itkien valmiiksi jo tulevaa. Tiesin jo valmiiksi mitä tuleman pitää, mutta olin lähestulkoon varma, etten voi selvitä hengissä. Siltä se silloin tuntui. Tähän teraupettini sanoi: "Et voi pitää kaikkia naruja käsissäsi. On opittava päästämään irti. Nämä ovat elämän kovimmat, mutta myös opettavaisimmat hetket."
Ja niinhän tässä kävi, että jouduin hyvästelemään tärkeitä ihmisiä ja lopettamaan hevoseni. Mutta jotenkin kummasti tässä edelleen ollaan hengissä, täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Vaikka olinkin aluksi varma, että tästä ei voi selvitä eteenpäin. Kantaako elämä? Kantaa.


Facebookki muistutti iloisesti kahden vuoden takaisesta päivityksestä, missä Hessu makaa pentuna lattialla järsien luuta ja mulla oli oman vuokrakämpän avaimet kädessä. Niin rehevää muutin Härmästä Seinäjoelle, kunnes reilu puolenvuoden päästä tulin maitojunalla takaisin kotia, potkut töistä saaneena ja köyhänä kuin kirkonrotta :D


No miten tämä vuosi alkoi?


Viime uutena vuotena ei bileitä nähty, päinvastoin taisi  NHL pyöriä ruudusta ja muutaman raketin nähdä. Jätin silloinkun lupaukset tekemättä, kuten nytkin. (Tai en ainakaan muista). Maaliskuussa lähdettiin likkaporukalla Lontooseen ja olisin valmis milloin tahansa tekemään tuon reissun uudestaan! Reissun todellinen syy oli siis päästä näkemään X Japan livenä ja sehän me nähtiin ja voi sitä kyynelten määrää. Tytööt, koska mennään?!

Toukokuussa sain hienon päähänpiston remontoida huoneeni kotona uudestaan. Hermot, mutta hyvä siitä tuli!

Väsynyt remonttimies uuvahtanut kesken kaiken.

Tuli kierreltyä (taas) keikkojakin paljon tänä vuonna, Amaranthe tuli nähtyä kolme kertaan, In Flames kaksi kertaa, Five finger death punch toistamiseen (ensimmäisen kerran 2016), Arch Enemy, Battle Beast kaksi kertaa, Turmion kätilöt, Architects ja Raskasta Joulua konserttiin pääsin vihdoin ja viimein! ♥ Kerrassaan loistava setti ja ensi vuoden keikkalista näyttää suorastaan kutkuttavan hyvältä! Rakkaudesta lajiin ;)

Unohtamatta tietenkään provinssia ja farmarimessuja! :'D

Tyytyväiset messutytöt ja miniatyyrihevosten tietopankit :D

Provinssin bäkkärillä oli kaikista parhain meno!

Huomatkaa meidän saman väriset hiukset, sekä pohjetatuoinnit!

♥

Saatiin Eevan kanssa tehtyä muutamat kuvaukset Rock n Roll ja Rockabilly teemalla! Tätä kyllä kaipaisin lisää.

Elokuussa juostiin Väriestejuoksussa ja oli huippua! Uudestaan? Hei mä tiedän, että luette tätä jossain vaiheessa, eikö tehdä tämä uusiksi? :D

Kuukausi ja kaksi päivää sitten, jouduin luopumaan elämäni tärkeimmästä asiasta, eli hevosestani. Pale nukahti ikiuneen 29.11.2017 ja meidän kymmenen vuoden kavioliitto saatettiin finaaliin. Ikävä on suuri, mutta nyt herralla on hyvä olla ♥

Vuosi oli hyvä, mutta ehkä ensi vuosi on parempi. Ken tietää, siitä otetaan selvää. Ainakin tuli opiskeltua elämän korkeakoulua tämän vuoden aikana ja en, en tee niitä saamarin uudenvuoden lupauksia. Samalla temmolla hommat jatkuu 1.1 kuin tänäänkin. Ei se yksi yö ihmeitä tee. Sen sijaan voin luvata, että 4.1.18 tapahtuu jotain! Pysykää kuulolla! ;)

Hyvää uutta vuotta kaikille! ♥

Itseasiassa juuri kun olin painamassa tuota "julkaisu" nappia, päätänkin tehdä yhden lupauksen.

Muista elää.



★ Voiko fitnesskuplaan vajota?

Fitnesskuplaan vajoamisesta varoitti jo mun valmentajakin aikojen alussa, että sinne ei kuulu upota. Elämässä tulee olla muutakin. Ja tottahan se on. Mitä tuo kupla sitten meinaa, kuka sinne voi pudota ja mikä se edes on?

Olen kuunnellut vierestä ihmisiä, jotka ovat aivan täysin sokeita omalle syömiselle ja treenaamiselle. Mitään muuta ei voi tehdä, kaiken tulee olla täydellistä, ruoka tulee olla puhdasta ja kaikki rasvaiset ja makeat pitää pysyä pannassaan. Hyvä jos ulkona uskalletaan käydä peläten ylimääräisiä kaloreita. Olen myös puhunut tästä, että elämä ei voi olla yhtä treenaamista ja rasvaprosentin kyttäämistä.


Tässä piilee se suuri ongelma, että itse ei huomaa, koska "raja" on ylitetty. Jokainen määrittelee itse omat rajansa, mutta huomasin ennen joulua itsestäni, että jonnekkin kuplaan olen ajautunut. Kun on kyse 5x salitreenistä, 2x HIIT treenistä ja 4x juoksu/hölkkälenkistä viikkoa kohden, se tarkoittaa sitä, että aikaa kuluu paljon salilla ja lenkkipoluilla. Mun normaali arkipäivä menee niin, että meen aamusta salille, illaksi töihin ja töiden jälkeen lenkille. Tämän jälkeen kello onkin 22-23 huiteilla ja suihkun kautta nukkumaan. Kuitenkin herään aamuisin 7-9 välillä, että kerkeän treenata.


Sitten siihen, mitä tapahtui ennen joulua. Kuten ei varmaan yllätä ketään, että ennen jouluaattoa alkoi vallata kiire ja stressi kaikista jouluvalmisteluista. Olin 9 päivää putkeen töissä, joten hoidin kaikki joulujutut ennen tai jälkeen töiden. Muutamaa päivää ennen joulua, tajusin, että mun saatava paketit oikeisiin osoitteisiin ja tämä tarkoitti sitä, että ainakin yksi salitreeni oli jätettävä välistä. Tästähän syntyi sillisalaatti mun pääni sisällä!
Mietin kuumeisesti, että miten saan ahdettua sen yhden salitreenin kyseiselle viikolle. Mietiin voisiko joku muu viedä lahjani puolestani. Päässäni kuitenkin syttyi lamppu jonkun ajan päästä. Ei mun kuntoni katoa yhtään minnekkään, jos yksi treeni jää välistä pois. Ja se, että voin samalla lahjoja viedessä käydä mummallani kahvilla, ketä näen suht harvoin. Se, että hylkäisin jonkun läheisen näkemisen yhden salitreenin takia, on aivan utopista. Todellisuus katosi jonnekkin ja moni huippu-urheilijakin treenaa vain 4 kertaa viikossa. Halloota halloo, valoja Suvi päälle.


Ja kun on päätetty lähteä lenkille, niin sinne sitten myös lähdetään, säästä huolimatta!

Yksi isoimmista ongelmista on varmasti kisapaineet ja itsensä vertailu muihin. Toisilla liukee rasvat heti, toisilla on isommat olkapäät, toisilla isoimmat reidet. Sitten olet sinä, joka haluaisit olla lavalla se loistavin. Iik ja ääk! Miten sä saat ittestäsi tehtyä sen parhaimman? Tarvitaan lisää lihaksiä, vähemmän rasvaa ja parempia poseerauksia. Päähän kulkeutuu ajatus ruokien vähentämisestä, entistä kovemmista treeneistä ja tiukemmasta kurista. Jos vaikka treenaisi 8 kertaa viikossa?

Jossain vaiheessa on hyvä herätellä itsensä takaisin päivänvaloon. Tämän harrastuksen varjopuolena on se, että voit hoitaa kaiken valmistelun hyvin epäterveellisesti. On olemassa myös järkevämpiä vaihtoehtoja. On selvää, että viimeisillä viikoilla tullaan menemään todella koville, mutta kyse on vain muutamasta viikosta ja homma tehdään valvotusti.


Pitää yrittää kehittyä, olla motivoitunut ja tehdä paljon töitä, mutta sen voi tehdä unohtamatta ympärillään olevia ihmisiä, muuta elämäänsä ja terveyttänsä tuhoamatta. AINA on jotain parannettavaa, aina on jollakkin jotakin enemmän. Silti voi hoitaa oman hommansa kunnolla ja tunnollisesti, ilman ylilyöntejä.



♥ Baka

★ Joulu ja kisadieetti?

Jouluun kuuluu normaalisti ylenpalttinen syöminen ja ähkyssä kieriminen päivästä toiseen. Mitäs sitten, kun kurinalaisesta ruokavaliosta ei ole juurikaan ulospääsyä?


Ensimmäisenä ajattelin sitä menetetyn suklaan määrää, mitä tänä vuonna jää nauttimatta. Kuitenkin suklaa osottautui murheista ja himoista pienimmäksi, kun jouluruoka oli viedä mennessään. Kyllähän mä kinkkua maistelin ja vähän laatikoitakin, en sitä kiellä. Kuitenkin jouluruuan määrä oli kituinen määrä, ja voi nam, maksalaatikkoa olisin voinut kiskoa naamaani vaikka uuteenvuoteen asti! Täytyy varmaan heti peräänkuuluttaa, ennen kuin joku kerkeää huutelemaan mun kasvisruokavaliosta, niin joo kyllä, syön silloin tällöin myös lihaakin. Ja jos joku tätä ihmettelee, niin saan niin valtavat vatsakivut, jos pitkän kasviruokavalion jälkeen erehdyn syömään lihaa, että vatsa menee kramppiin ja joudun asumaan vessassa. Tämän takia totesin, että syön sen verran lihaa, että maha sietää sitä, eikä tarvi pelätä suoliston räjähtämistä :D


Joulupäivänä oli kuitenkin palattava taas takaisin ruotuun. Tässä on taas muutama päivä menty ihan normaalisti syödessä ja treenatessa. Teki kyllä hyvääkin vähän maistella jouluaattona ruokia ja levätä, sillä rikoin eilen ennätykseni ja nostin 75kg maastavedossa kaksi kertaa!
Taisin kyllä toteda yhdessä vaiheessa, että "en varmasti dieettaa ensi jouluna!" kun olisi vain tehnyt mieli käpertyä viltin alle konvehtirasia kainalossa. No, nämä on niitä kuuluisia valintoja!


Vaaditaan kyllä paljon selkärankaa näin jouluna pysyä irti kaikista herkuista. Joka puolella pyörii leipomuksia, karkkeja, laatikoita ja vaikka mitä hyvää. Piti ikään kuin "sulkea" itsensä pois aina väliaikaisesti kaikkien houkutuksien tieltä. Tietysti tässä on puolensa ja puolensa, dieettaako kesällä vai talvella. Kesällä on kuitenkin festareita, juhlia jos toisiakin, missä voi helposti repsahtaa. Itse ainakin ajattelisin, että on helpompi hillitä itsensä jouluna, kuin monilla festareilla. Ken tietää, en ole kokeillut!

Näin vanhemmiten alkaa kuitenkin joulusta kadota fiilis materiaalia ja kaikke ylimääräistä kohtaan. Tottakai on kiva saada lahjoja, mutta ei se ole yhtä kutkuttavaa kuin lapsena ja sitä osaa nykyään enemmän arvostaa käytännöllisiä lahjoja, kuin jotain hilavitkutinta. Tärkeintä on, että saa läheisten kanssa viettää aikaa ja rentoutu, sekä hengittää joulun taikaa. Ei siihen tarvita ylimääräistä. Muistaa olla kiitollinen, että on koti ja perhe, missä voi viettää joulua rauhassa ♥

♥ Baka

★ Miltä dieetti tuntuu?

Ja kappas keppanaa, ylihuomenna tulee tasan kuukausi dieetin aloituksesta! Aika rientää suoranaisesti.


Jos nyt lähdetään painosta liikkeelle (mikä tietysti kiinnostaa kaikista eniten), niin lähtöpaino oli sen rapiat 60kg (ja pituus 169cm ja risat).
Ensimmäisen viikon jälkeen paino tipahti heti 59kg. Toisella viikolla 58kg. 5.12 puntari näytti 56,2kg, pari päivää sitten 60kg ja tänään taas 59,7kg. Otatko selvää? Hyvä, en minäkään! Sen ainakin tiedän, että keskivartalo on lähtenyt kutistumaan ja selkä alkaa menemään rapsakkaammaksi. Hyvä, eli siis joku ainakin menee oikein!


Mitä dieettiin kuuluu?


Olen käynyt 2x viikossa 45min lenkillä (usein pidemmälläkin) ja koiran kanssa tulee muutenkin extralenkkiä, 2x HIIT salilla ja 5x salitreeniä. Soijaa pukkaa! On myös ilo huomata, että aluksi Hiitti tuntui kuolettavan raskaalta. Nyt onneksi se alkaa sujumaan paljon paremmin, sekä huomaan muutenkin treenatessa hapenoton parantuneen. Olo on muutenkin ollut paljon energisempi mitä ennen ja nukahtaminen parantunut! Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Usein tuntuu jopa välissä, että liikaa. Toisinaan taas sitä haaveilee sipsipussista, kylmästä cokiksesta ja hamppari ateriasta. NAM! No, ne sitten taas aikanaan (lue: kesällä olen lihava).


Ottaa päähän ihan sikana, kun ne kuvat mitä otin dieetin ekana päivänä on ihan sairaan järkyttäviä, enkä kehtaa niitä lisätä tänne. Tänään yritin ottaa itselaukaisemella kuvia pienessä ja pimeässä huoneessa, eikä siitä mitään kaunista tullut. Tarvitsen oman henkilökohtaisen valokuvaajan! Sen sijaan näytän teille, mitä olen kahdessa vuodessa saanut aikaiseksi :'D

2015

30.11.17

13.12.17

Aivan upea laatu näissä kuvissa ja mun urheilushortsitkin on kadonneet! Niiden kanssa kehtaisi pyllistellä ja laittaa valokuviakin tänne, mutta minne hitto soikoon mun kaikki sukat, kauluhuivit ja housut katoaa? :D

Mun murheeni on olkapäät ja peppu. Ehkä jonkin verran myös etureidet. Tosiasia on, että niihin pitää saada lihasta vielä. Töitä tehdään! Katsotaan millainen kroppa tästä kuoriutuu! Aikaa ei oo enää loputtomiin ja saa alkaa kirimään, mutta parhaani yritän!

♥ Baka

★ Suomi 100

Linnanjuhlat pyörii taustalla ja sitä aiemmin TV'stä tuli katsottua perinteisesti Tuntematon sotilas! Mulla perinteiseen itsenäisyyspäivään kuuluu piparien leipominen, tuntemattoman sotilaan ja linnanjuhlien katsominen. Aina meinaan herkistyä tänä kyseisenä päivänä ja varsinkin tuntemattoman sotilaan pyöriessä teeveestä. Se kiitollisuus sotiemme veteraania kohtaan ja miettiä, millainen helvetti sota onkaan ollut. Mitä nöyrin kiitos veteraaneille vapaasta maasta, joka nyt täyttää sen hurjat 100 vuotta ♥


Mulla nousee ensimmäisenä kiitollisuuden tunne sananvapaudesta. Jos sitä ei olisi, olisi jo meikäläinen erittäin todennäköisesti teloitettu tai vangittu. Sen ansiosta saan kirjoittaa ja puhua juuri siitä mistä haluan, ilman pelkoa. Seuraava nousee mieleen ilmainen koulutus, viime aikoina on ollut puhetta ulkomaiden kalliista kurssimaksuista, mihin verrattuna Suomen opintolainat yms, ovat todella pientä. Ja kouluruoka! Aina on joku nurisemassa suomen veroista ja kelasta ja sosiaaliturvasta, mutta ei ne asiat ole niin huonosti. Täällä kuitenkin yritetään pitää yhtä ja meitä pinnalla. On työterveyttä, terveysasemia, psykiatreja, liittoja ja ties mitä kaikkea, mitkä yrittävät auttaa kansalaisia hädän tullen. Meillä todellakin on asiat täällä todella hyvin ja meidän kuuluu olla kiitollisia siitä!


Itse olen ainakin niin nöyränä, erityisesti tänä päivänä ja veteraanien tarinoita lukiessa nöyryys kasvaa. Olisiko musta ollut rintamalle taistelemaan? Ei välttämättä, mutta jos sota syttyisi nyt uudestaan, niin jossain muodossa ainakin haluaisin olla auttamassa. Toivotaan, että sellaista ei enää tule.

Onnea Suomi ja kiitos veteraanit ♥

★ Mites mun rakkauselämä?

Oon saanut viime aikoina suhteellisen paljon kysymyksiä mun rakkauselämää koskien. On tultu kurkkimaan näkyykö sormusta nimettömässä, kihlakutsua odoteltu ja saanut kutsuja juhliin, mihin on erikseen laitettu, että voin tulla mahdollisen avecin kanssa (Tämä on kyllä perus kohteliaisuus, tosin olen ehkä huomannut pientä pilkettä silmäkulmassa). Kuten arvata saattaa, sormusta ei ole, eikä tule olemaan, saati kihlajaisia sitten! Ja juhliin saavun yksin. On tullut uteliaita puhelinsoittoja ja ihmisiä nykimään hihasta ja kysymään asiasta suoraan. Kaikkiin aina sama vanha vastaus.


Onko se sitten huono juttu? Ei ollenkaan! Ei mua haittaa ihmisten utelu, hyvä kun kysyvät suoraan eivätkä juoruile kahvipöydässä :) Ja mitä tuleen sinkkuiluun (kinkkuiluun) niin olen oikein tyytyväinen tilanteeseen. Kuulostaa tekopyhältä, enkä mä sitä kiellä, että jos se prinssi oikea saapuu huomenna oven taakse valkealla ratsullansa, niin tuskin heti rukkasia alan kutomaan (mutta ehkä hetken päästä!) Yksi ihminen tuossa jokunen aika sitte kysyi minulta, että olisiko mulla oikeasti edes aikaa vakavalle parisuhteelle. Pieni vilkaisu kalenteriin sai hypähtämään sydämen kurkkuun ja vastaus oli epämääräinen mumina "No kyllä siis teoriassa, jos nyt ei aivan joka päivä tarvi kainalossa kyhnöttää..."


En mä todellisuudessa ole niin kiireinen ihminen, mitä annan ymmärtää, mutta tällä hetkellä mulla on menossa vaihe, että kaikki työt, projektit ja harrastukset kasaantuu sopivasti päällekkäin ja jos meinaa saada asiat etenemään, niin jalkaa toisen eteen. Tai sormia näppäimistölle. Voisin kuvitella, että jos tähän ryysikseen heitettäisiin mies mukaan kuvioihin, niin saisi olla äijällä aika pitkä pinna. Romanttiset kynttiläillalliset voisi vaihtua aika nopeasti siihen, että ryömisin paskaisilla tallivaatteilla jossain tunkiolla, tai vääntäisin töissä pizzaa, taikka sitten olisin salilla hikoilemassa. Ja niin, kotona hurahtaa aika tietokoneella.

Mun mielestä tämän hetkinen vaihe on hyvin mielenkiintoinen mun elämässä. Periaattessa mulla olisi tällä hetkellä mahdollisuuksia vaikka ja mihin, etenkin jos saan nämä mun suunnitelmat pyörimään eteenpäin. On inspiroivaa, että rakennan tällä hetkellä lujaa pohjaa mun tulevaisuudelle (kuha ei menis vituiksi) ja voisin kuvitella, että mulla olisi myöhemmin paljon enemmän annettavaa parisuhteelle, mitä nyt. Kuvittelen, että mun kanssa seurusteleminen tällä hetkellä olisi toiselle osapuolelle hyvin yksinäistä ja mulla ei olisi paljon mitään annettavaa.

Mä en ole muutenkaan pohjimmiltani mikään parisuhteiden kuningatar. Olen seurustellut kerran elämässäni ja kaiken muun ajan huidellut omia polkujani. Joillekkin tuntuu olevan pakkomielle parisuhteet ja se, että sulla on joku. Mun pakkomielle taitaa olla se, että saan tehdä sitä mitä haluan ja olla se kuka olenkin - vaikka yksin. Yksinolo on mulle tosi jees ja tuttu juttu. Nautin ihmisten seurasta, mutta nautin myös kun saan olla yksin. Enkä halua "etsimällä etsiä" jotain sitä oikeaa, vaan annan sen pikemmin tulla vastaan, jos on tullaksensa. Asia, mistä en todellakaan halua ottaa stressiä. Olen poistanut itseni tinderistä ja en käy ulkona bailaamassa, joten mahdollisuukset tällä hetkellä kumppanin löytymiseen ovat aika heikot. Mutta en valita ♥ Jokaiselle tulee jossain vaiheessa elämää vaihe, että on pakko oltava yksin. Siksi mun mielestä on parasta opetella heti siihen, että pärjää myös yksikseen :)

Hyvää loppuviikkoa kaikille ♥

♥ Baka

★ Hulinaa ja uusia tuulia

Jarruja ei ole nyt juuri säästelty meikäläisen tahdissa, mutta ihan hyvä niin. Viime viikolla tosiaan tuli oltua alkuviikosta ensiksi Tampereella fitfarmin hoivissa ja sen jälkeen tiistaina Hartwall Areenalla katsomassa Five Finger Death Punchia, sekä In flamesia ♥ Huikeita keikkoja ja kylmiltäväreiltä ei säästytty, nyt on molemmat bändit nähty kahteen kertaan ja toivottavasti jatkossa vielä useamman kerran! On tää rokkielämä vaan nannaa!


Kisadieettikin pyörähti käytiin ja sieltä pikkasen naukattiin hiilareita pois, sekä lisättiin aerobista. Hiittiä saa tehdä ja voi pojat, meinaan että veri kyllä maistuu suussa. Tänään tuli postissa onneksi aivan ihana (pinkkimusta) voimanostovyö ja lisäravinteita, nyt kelpaa! Joulupukkille lähti kirje uusista salikengistä, toivottavasti oon ollut sen verran kiltti että pukki tuo ne!


Tein pienen kyselyn instagramissa kiinnostaisiko ihmisiä lukea kisoihin valmistautumisesta, dietistä ja treenaamisesta ja 71% oli sitä mieltä, että kyllä! Joten tässä nyt hieman uusia tuulia puhaltelee. Tämän blogin ajattelin siirtää enempi treeniaiheiseksi, mihin liittyy myös muukin elämä, kuten esim. ratsastus, koira, kissat, mitä ikinä sitten tapahtuukin! Multa on tulossa lähiaikoina jotain uutta, mihin liittyy paaaljon kirjoittamista, joten en ainakaa hiljene täältä! Sen julkaisen sitten kun aika on sopiva, pysykää kuulolla! ;) Tässä kohta joulukin painaa päälle, mutta yritän urheasti raivata kaikelle tilaa ja selviytyä töistä ja näistä internetin ihmeellisen maailman syövereistä, joten joten... Voi olla, että olen hetken tässä hiljaa, mutta kohta palaan vain uusilla jutuilla messiin!

♥ Baka

★ Voihan stressi!

Stressi, tuo kaiken pahan alku ja juuri! Ja kuinka typerä asia se loppujen lopuksi onkaan. Tuo itse pirulainen taas meinaa pitää meikäläisen otteessaan tiukasti, samalla kun opettelen näyttämään sille nyrkkiä ja menen makaamaan sängylle X asentoon.


Stressissä ajatuksen juoksu on kaikista pahinta. Kun alkaa ajattelemaan, ajatukset lähtevät rullaamaan eteenpäin kuin lumipallo, kasvaen kokoajan suuremmaksi ja voimakkaammaksi. Lopulta tuntuu siltä, että et kerkeä enää tehdä mitään ja olisit jo valmis eläkkeelle. Mulla just äsken kävi tämä. Varasin ajan itselleni fitfarmin saliohjaukseen ja poseerausharjoituksiin. Ei sen kummempi homma, mutta tämän jälkeen samantien ajatukset lähtivät laukkaamaan kiitolaukkaa kohti pöpelikköä. Kerkeänkö opettelemaan poseeraukset? Kauanko on aikaa? Koska tilaan itselleni kisoihin pidennykset? Entä kynsienlaiton? Tai sokeroimisen? Jouduin kirjoittamaan lapulle alas, että sain oman mieleni hiljentymään, että jos hoidan asiat kuntoon maaliskuun aikana, tai huhtikuun alussa, kerkeän silti. Okei, huhtikuun alussa jos alkaa hoitamaan asioita, niin on jo kiire, mutta siis, nythän on vasta marraskuu. Ehkä mä oikeasti kerkeän, mutta mun mieleni, sanoo, että on jo myöhäistä.


Ja joulu tulee! Kaikki koristeet, lahjat, huhhu! Todellisuudessa mun ei tarvitse kuin koristella pari lasipurkkia, kuusi ja ostaa muutamalle ihmiselle lahja. Joten ei mitään ihmeellistä. Silti tuntuu, että IIK emmä kerkee! Tässä on yksi isompikin projekti alla, mikä vie aikaa, niin paine vain kasvaa. Ja eläimet! Niillekkin täytyy keritä tekemään jotain ja tietysti töissä käymään!


Huomaan, että stressaan hyvistäkin asioista. Kuten ensi viikolla menen ensin Fitfarmin oppeihin Tampereelle ja matka jatkuu siitä kohti Helsinkiä ja Five finger death punchin keikkalle (sekä In flames), ja siis tää on mun mielestä todella siistiä! Pääsen ensin kovaa treenaamaan, sitten huippubändien keikalle! Silti se ajatus kallistuu heti siihen, että millä liikun (apua) ja riittääkö rahat varmasti (iik!), vaikka kaikki onkin jo aika selvää. Typerää!


Olen muutenkin luonteeltani jännittäjä, joten kaikki uusi on aina APUA, vaikka olisinkin kivoja asioita. Eilen juuri ostin kaksi tehtäväkirjaa itselleni, että ymmärtäisin itseäni ja tunteitani paremmin, sekä hillitsisin stressiä. Olen myös iltaisin harjoitellut meditaatiota ja itsesuggestiota, mikä hiljentää mielen. Täytyykin sanoa tuosta itsesuggestiosta, kun kuuntelen puhetta Youtubesta kuulokkeiden kautta ja alan pääsemään asian ytimeen, koen samoja tunteita mitä lapsuudessa. Muistatteko, siis ei juuri huolen häivää. Paljain jaloin pitkin nurmikkoa ja hiekkalaatikolle, täysin tietämättömänä huomisen murheista.

Nämä tehtäväkirjat saavat kohta kyytiä, kun vain tästä innostun! Suomalaisesta kirjakaupasta nämä maksoivat yhteensä 37€, ettei paha! Voisin käydä ostamassa koko kaupasta psykologian hyllyn tyhjäksi, siellä on aivan liikaa hyviä kirjoja! :'D

Nyt tämä hermoheikko syö iltavellit ja kipittää suihkuun, niin pääsee nukkumaankin. Älkää hyvät ihmiset murehtiko liikoja ♥

★ Kääk! Sinne meni hiukset!

Nyt ei ole kyse siitä, että tarkoituksella olisin käynyt leikkauttamassa kutrit, vaan tässä taitaa olla kyse ennemmin kemiallisesta leikkauksesta. Jouduin vastakkain oman henkilökohtaisen painajaiseni kanssa, ja no, ei se ollutkaan niin kamalaa! Toki mun hiukset oli ylpeyteni, sillä olin saanut niistä niin pitkät ja paksut. No, se ylpeys oli hetken ilo :'D

Siis mun sielua raastaa niin lujaa nämä kuvat. Katsokaa nyt tuota hiusten määrää! Ja ironisinta tässä on se, että itse en ollut tyytyväinen hiusteni väriin, enkä pituuteen, sillä halusin hiusteni yltävän pitkälle alaselkään asti. Ahneella on paskainen loppu ja näin siinä sitten kävi:

Niin. Että sillälailla sa*****! Tänä aamuna kun menin harjaamaan hiuksia, aloin tunnustelemaan, että ompas ohuen tuntuiset. Katsoin peilistä ja tuumasin, että ei. Ei varmaan ole katkennut tukka. Otin kuvan ja vertasin tuohon kesäkuussa otettuun kuvaan. Siis menin oikeasti tuon kuvan ottamisen jälkeen repimään päiväpeiton pois sängystä, että onko mun hiukset jäänyt tyynylle :'D Ainut järkevä syy, minkä sain tälle (kaikkien miljoonien SOS viestien jälkeen) oli se, että blondaaminen oli kuluttanut hiusta niin paljon, että nämä ensimmäiset pakkaset saivat hiukset vielä huonompaan jamaan, aiheuttaen katkeamisen. Ruokavalion pitäisi olla OK, sillä tarvittavat vitamiinit, proteiinit, hiilarit yms löytyy ruokavaliosta ja purkista nappaan vielä lisäksi vitamiineja.

Mun tavoitteet pitkistä, paksuista ja super vaaleista hiuksista on nyt haudattu ja voin todeta, etten sitten enää ikinä aloita tälläistä rääkkiä hiuksille. Alkukeväästä vaalensin siis kerran itse ja (en ole nyt yhtään varma) 2-3 kertaa parturissa. Harkitsin jo vakavasti kaljuksi ajamista, haha! Nyt mun täytyy aloittaa uudestaa tämä hiusten kasvattaminen. Toivottavasti hiukset vaan nyt oleentuu tästä joskus! Ja mikä posiitivista, aina voi tilata hiustenpidennyksiä :D

Nyt mennään kyllä ihan asiasta kukkaruukkuun, mutta mun mielestä elämä osaa hyvin taas muistuttaa tosiasioista. Tiistaina mun piti lähteä seinäjoelle, mutta mun autosta olikin akku hajalla. Arvatkaa ottiko päähän? No, siinä kun pidin auton akkua lautauksessa siinä toivossa, että ehkä se herää henkiin, katsoin videota naisesta, joka oli menettänyt molemmat kätensä. Tuntuiko tälläisen asian jälkeen rikkinäinen auton akku isolta jutulta? Ei.

Samaten olin äsken suihkussa (wau) ja jouduin toteamaan, että perskutarallaa, mulla ei ole enää tissejä. Urheilun lomassa nekin ovat kadonneet jonnekkin. Mä justiin viime kesänä valitin liian pienistä rinnoista ja nyt ei ole enää sitäkään vähää! Menin peilin eteen toteamaan itselleni, että "Suvi, sä olet nyt tissitön, sekä sun hiuksista on jäljellää enää pari kuollutta haituvaa." Näin se menee, arvaa valitanko enää liian lyhyistä hiuksista tai pienistä rinnoista? En! Onneksi minusta löytyy ehkä jotain arvokkaampaa, kuin ne tissit ja hiukset ;)

Ja mikä parasta, tallinnasta saa uudet tissit ja lisää hiuksia saa kätevästi kotiin kuljetettuna!

En kyllä kiellä, etteikö tämä hiusten katkeilu ota päähän, mutta vastuussa mä siitä olen, kuinka usein mä näitä värjään. Ei kukaan muu sitä väriä kaada mun päähäni! Ja vaikka tissit pienenee, niin luojan kiitos lihakset kasvaa!

♥ Baka

★ Kolmen vuoden taistelu aknen kanssa ohitse?

HURRAA ja jippijaijei, otsikkokin sen kertoo, että nyt ollaan vihdoin pääsemässä tuosta viheliäisestä vaivasta eroon! Mun toiveeni on kuultu, sillä joskus toivoin, että voisin omistaa kauniin ja terveen näköisen ihon ja nyt se on lähestulkoon totta ♥
Mistä kaikki alkoi? Tästä voit lukea ensimmäisen kirjoitukseni aknesta ja tästä seuraavan.


Noh, tuon viimeisimmän kuurin jälkeen en aivan ollut tyytyväinen lopputulokseen, että päätin yrittää vielä jotain. Antibioottia en enää halua huidella naamaani, joten facebookin ihmeellisestä maailmasta löysin aineen, nimeltään teepuuöljy!

Tää on ihan mahti finneille ja arville! Laitan tätä pumpuliin pari piskoa ja levitän epäpuhtauksien päälle. Apteekissa maksoi vain 8€ ja risat!

Tässä pientä havainnollistavaa kuvaa, eli Syyskuu kun kokeilin ensimmäisen kerran teepuuöljyä...

... Ja lokakuu, kuukauden käytön jälkeen.

Eihän näissä maata mullistavia muutoksia ole tapahtunut, mutta itse huomaan varsinkin arpien haalistumisen. Ottaen huomioon, että mulla oli alunperi arpeutuva akne. Ja tässä alimmaisessa kuvassa nuo punoittavat arvet menee omaan piikkiin kun innostuin puristelemaan finnejä, hups!

Mutta katsokaas tätä eroa vuoden 2014 - 2017 väliltä!

Eikö olekkin aika huikeeta? Mun mielestä on, varsinkin niiden monien antibioottien ja erinäisten apteekkien litkujen jälkeen! Paitsi täytyy antaa toisellekkin apteekin tuotteelle pisteet, sillä tämä on myös hyvää:

Tämä geeli on hyvää finneille! Ohut kerros ennen kuin menee nukkumaan ja antaa vaikuttaa yön yli.

Vinkkejä ihon hyvinvointiin:

• Pese kasvot joka ilta laadukkaalla puhdistusvoiteella, itse olen todennut Neutrogenan tuotteet päteviksi.
• Käytä puhdistuksen jälkeen kasvovettä. Tämä takaa huolellisen lopputuloksen.
• Jos kärsit finneistä, käytä teepuuöljyä tai finneille tarkoitettua geeliä niiden hillitsemiseksi.
• Muista rasvata iho. Kuiva iho on myös haitallinen, joten oikeat rasvat auttaa pitämään ihoa balansissa.
• Juo paljon vettä. Vesi auttaa pääsemään epäpuhtauksista eroon!
• Muista kuoria ihoa säännöllisesti.
• Pese myös meikkisiveltimet, ettet hiero lisää baktreeja naamasi ja näin ollen saat vain lisää epäpuhtauksia. Myös oikeanlainen meikkivoide auttaa, mun suosikkini on Lumenen meikkivoiteet.

Ja se vielä huomautuksena, että tuo teepuuöljy ja geeli kuivattaa ihoa, joten rasvaaminen on niiden käytön jälkeen vieläkin tärkeämpää. Liian voimakkaat ja alkoholipitoiset puhdistusvoiteet saattavat vahingoittaa ihoasi lisää, joten se vahvin mömmö ei ole välttämättä paras. Puhdistusmaito on myös ihan hyvää, minulle tosin vähän liian "laimeaa". Kokeilemalla ja kysymällä ne selviää :)

Naisilla vielä hormoonallinen ehkäisy voi parantaa ihoa, esim. E-pillereistä on usein apua ja niin oli mullakin. Kapseliin kun vaihtoi, heti tuli ihon ongelmatkin mukana, mutta niistäkin selvisi. Lääkärit osaa hyvin neuvoa näissä mitä kannattaa kokeilla, jos kärsit ihon ongelmista! :)

♥ Baka

★ Onnellisuus

Mitä on onnellisuus? Usein tuntuu kun kuuntelee muita ihmisiä ympärillään, että moni asia on pielessä. Huono auto, paska duuni, liian vähän rahaa jne. Ollaanko me ihan onnetonta sakkia?


Mistä onnellisuus alkaa?
Onnellisuus alkaa kiitollisuudesta. Kaikesta voi olla kiitollinen. Kyvystä nähdä, kuulla, haistaa, kävellä, puhua - ihan mikä tahansa, mitä olemme ehkä jo alkaneet pitämään itsestään selvyyksinä. Perhe ja ystävät, niistä riittää kiitollisuutta. Jos sinulla on rahaa maksaa laskusi, voit olla kiitollinen. Sinun pankkitililläsi ei tarvitse olla 10 000€ ennen kuin voit olla onnellinen. Haluatko alkaa opettelemaan kiitollisuutta? Kirjoita joka ilta 5 asiaa ylös, mistä olet kiitollinen! Tämä auttaa sinua havainnollistamaan asioita, mitä sinulla on jo.


Asenne ratkaisee!
Miten päätämme asennoitua elämäämme? Ovatko kaikki päivät synkkiä ja sateisia ja täysin toivottomia? Tuska kasvaa tuskalla, mutta tuska ei voi kasvaa ilolla. Mitä enemmän tuskaa haemme itsellemme siitä, mitä pahaa meille on tapahtunut, emmekä kiinnitä huomiota iloisiin asioihin elämässämme, sitä tuskaisempia olemme. Ole kaikesta kiitollinen ja keskity tähän hetkeen. Jos olet läsnä hetkessä, mielesi ei pääse laukkamaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa, mitä on jo tapahtunut ja mitä voi tapahtua. Onnellisuuden avain piilee tässä hetkessä.

 

 

Onnellisuus on tunne, ei tavara.

"Onnellisuus on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää" kirjoitti David Myers. Onnellisuus ei ole esine, tai rahaa. Toki molemmat voivat tuoda hetkellisen helpotuksen ja onnellisuuden tunteen, mutta tunne ei ole pysyvä tai pitkäaikainen, sillä kohta haluammekin lisää uutta ja hienoa. Etsi onnea tunteena, älä yritä heijastaa sitä erinäisten esineiden tai tavaroiden kautta. Onnellisuus on tekemistä - tee sitä mitä rakastat ja näin saat onnellisuuden tuntua.

 

 

 

 

"Vanhempanikin olivat onnettomia, joten niin olen minäkin"
Pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 50% riippuu geeneistä, 10% olosuhteista ja 40% oman toiminnan vaikutusta. Geenit voi vaikuttaa, mutta itse pidän suurimpana tekijänä omaa asennetta ja siitä, mitä sä teet. Älä syytä ympäristöäsi epäonnesta, vaan tee niillä resurseilla mitä sulla on ja keskity niihin ongelmiin, minkä ratkaisut tuo sulle mielihyvää. Tiedosta oma käytöksesi ja ajattelutapasi.

 

Onnellisuus ei synny suorittamalla.
Luulemme, että saavutamme onnellisuuden kun olemme tehneet To Do - listan loppuun, ponnistelleet hirveästi ja onnellisuus syntyisi tekemisen sivutuotteena. Onnellisuus on olemassa luonnollisesti. Onnellisuus on sitä, että sä hyväksyt - hyväksyt asiat keskeneräisinä ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.

 

Onnellisuus ei ole palkinto tai määränpää.
Sinun ei tarvitse ansaita onnellisuutta kuin juoksukisoissa ansaitaan mitalli. Sinun on opittava tunnistamaan onnellisuus. Mielesi ei tule olemaan ikinä tyytyväinen suorituksiisi tai menestykseesi. Aina voisi olla paremmin. Ole siis onnellinen nyt. Jos voit olla onnellinen vasta määränpäässäsi, unohdat kaikki seikkailut elämässäsi ja sokeana tavoittelet jotain pistettä. Kun olet määränpäässäsi, voit olla hetken onnellinen ja sitten oravanpyörä jatkuu taas. Pitää olla tavoitteita elämässä, mutta et voi laskea koko elämäsi onnellisuutta yhteen pieneen pisteeseen jonnekkin tulevaisuuteesi. Nauti siis nyt!

 

Onnellista viikkoa kaikille ♥