Stressissä ajatuksen juoksu on kaikista pahinta. Kun alkaa ajattelemaan, ajatukset lähtevät rullaamaan eteenpäin kuin lumipallo, kasvaen kokoajan suuremmaksi ja voimakkaammaksi. Lopulta tuntuu siltä, että et kerkeä enää tehdä mitään ja olisit jo valmis eläkkeelle. Mulla just äsken kävi tämä. Varasin ajan itselleni fitfarmin saliohjaukseen ja poseerausharjoituksiin. Ei sen kummempi homma, mutta tämän jälkeen samantien ajatukset lähtivät laukkaamaan kiitolaukkaa kohti pöpelikköä. Kerkeänkö opettelemaan poseeraukset? Kauanko on aikaa? Koska tilaan itselleni kisoihin pidennykset? Entä kynsienlaiton? Tai sokeroimisen? Jouduin kirjoittamaan lapulle alas, että sain oman mieleni hiljentymään, että jos hoidan asiat kuntoon maaliskuun aikana, tai huhtikuun alussa, kerkeän silti. Okei, huhtikuun alussa jos alkaa hoitamaan asioita, niin on jo kiire, mutta siis, nythän on vasta marraskuu. Ehkä mä oikeasti kerkeän, mutta mun mieleni, sanoo, että on jo myöhäistä.
Ja joulu tulee! Kaikki koristeet, lahjat, huhhu! Todellisuudessa mun ei tarvitse kuin koristella pari lasipurkkia, kuusi ja ostaa muutamalle ihmiselle lahja. Joten ei mitään ihmeellistä. Silti tuntuu, että IIK emmä kerkee! Tässä on yksi isompikin projekti alla, mikä vie aikaa, niin paine vain kasvaa. Ja eläimet! Niillekkin täytyy keritä tekemään jotain ja tietysti töissä käymään!
Huomaan, että stressaan hyvistäkin asioista. Kuten ensi viikolla menen ensin Fitfarmin oppeihin Tampereelle ja matka jatkuu siitä kohti Helsinkiä ja Five finger death punchin keikkalle (sekä In flames), ja siis tää on mun mielestä todella siistiä! Pääsen ensin kovaa treenaamaan, sitten huippubändien keikalle! Silti se ajatus kallistuu heti siihen, että millä liikun (apua) ja riittääkö rahat varmasti (iik!), vaikka kaikki onkin jo aika selvää. Typerää!
Olen muutenkin luonteeltani jännittäjä, joten kaikki uusi on aina APUA, vaikka olisinkin kivoja asioita. Eilen juuri ostin kaksi tehtäväkirjaa itselleni, että ymmärtäisin itseäni ja tunteitani paremmin, sekä hillitsisin stressiä. Olen myös iltaisin harjoitellut meditaatiota ja itsesuggestiota, mikä hiljentää mielen. Täytyykin sanoa tuosta itsesuggestiosta, kun kuuntelen puhetta Youtubesta kuulokkeiden kautta ja alan pääsemään asian ytimeen, koen samoja tunteita mitä lapsuudessa. Muistatteko, siis ei juuri huolen häivää. Paljain jaloin pitkin nurmikkoa ja hiekkalaatikolle, täysin tietämättömänä huomisen murheista.
Nämä tehtäväkirjat saavat kohta kyytiä, kun vain tästä innostun! Suomalaisesta kirjakaupasta nämä maksoivat yhteensä 37€, ettei paha! Voisin käydä ostamassa koko kaupasta psykologian hyllyn tyhjäksi, siellä on aivan liikaa hyviä kirjoja! :'D
Nyt tämä hermoheikko syö iltavellit ja kipittää suihkuun, niin pääsee nukkumaankin. Älkää hyvät ihmiset murehtiko liikoja ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti