Klassikko postaus, eli kelataan tämä vuosi uudestaan läpi! Mitäs on tapahtunut?
Tänä vuonna on tapahtunut upeita asioita, mutta päällimmäisenä mulla tulee mieleen muisto alkuvuodesta kun istuin teraupetin vastaanoton penkillä itkien valmiiksi jo tulevaa. Tiesin jo valmiiksi mitä tuleman pitää, mutta olin lähestulkoon varma, etten voi selvitä hengissä. Siltä se silloin tuntui. Tähän teraupettini sanoi: "Et voi pitää kaikkia naruja käsissäsi. On opittava päästämään irti. Nämä ovat elämän kovimmat, mutta myös opettavaisimmat hetket."
Ja niinhän tässä kävi, että jouduin hyvästelemään tärkeitä ihmisiä ja lopettamaan hevoseni. Mutta jotenkin kummasti tässä edelleen ollaan hengissä, täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Vaikka olinkin aluksi varma, että tästä ei voi selvitä eteenpäin. Kantaako elämä? Kantaa.
Facebookki muistutti iloisesti kahden vuoden takaisesta päivityksestä, missä Hessu makaa pentuna lattialla järsien luuta ja mulla oli oman vuokrakämpän avaimet kädessä. Niin rehevää muutin Härmästä Seinäjoelle, kunnes reilu puolenvuoden päästä tulin maitojunalla takaisin kotia, potkut töistä saaneena ja köyhänä kuin kirkonrotta :D
No miten tämä vuosi alkoi?
Viime uutena vuotena ei bileitä nähty, päinvastoin taisi NHL pyöriä ruudusta ja muutaman raketin nähdä. Jätin silloinkun lupaukset tekemättä, kuten nytkin. (Tai en ainakaan muista). Maaliskuussa lähdettiin likkaporukalla Lontooseen ja olisin valmis milloin tahansa tekemään tuon reissun uudestaan! Reissun todellinen syy oli siis päästä näkemään X Japan livenä ja sehän me nähtiin ja voi sitä kyynelten määrää. Tytööt, koska mennään?!
Tänä vuonna on tapahtunut upeita asioita, mutta päällimmäisenä mulla tulee mieleen muisto alkuvuodesta kun istuin teraupetin vastaanoton penkillä itkien valmiiksi jo tulevaa. Tiesin jo valmiiksi mitä tuleman pitää, mutta olin lähestulkoon varma, etten voi selvitä hengissä. Siltä se silloin tuntui. Tähän teraupettini sanoi: "Et voi pitää kaikkia naruja käsissäsi. On opittava päästämään irti. Nämä ovat elämän kovimmat, mutta myös opettavaisimmat hetket."
Ja niinhän tässä kävi, että jouduin hyvästelemään tärkeitä ihmisiä ja lopettamaan hevoseni. Mutta jotenkin kummasti tässä edelleen ollaan hengissä, täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Vaikka olinkin aluksi varma, että tästä ei voi selvitä eteenpäin. Kantaako elämä? Kantaa.
Facebookki muistutti iloisesti kahden vuoden takaisesta päivityksestä, missä Hessu makaa pentuna lattialla järsien luuta ja mulla oli oman vuokrakämpän avaimet kädessä. Niin rehevää muutin Härmästä Seinäjoelle, kunnes reilu puolenvuoden päästä tulin maitojunalla takaisin kotia, potkut töistä saaneena ja köyhänä kuin kirkonrotta :D
No miten tämä vuosi alkoi?
Viime uutena vuotena ei bileitä nähty, päinvastoin taisi NHL pyöriä ruudusta ja muutaman raketin nähdä. Jätin silloinkun lupaukset tekemättä, kuten nytkin. (Tai en ainakaan muista). Maaliskuussa lähdettiin likkaporukalla Lontooseen ja olisin valmis milloin tahansa tekemään tuon reissun uudestaan! Reissun todellinen syy oli siis päästä näkemään X Japan livenä ja sehän me nähtiin ja voi sitä kyynelten määrää. Tytööt, koska mennään?!
Toukokuussa sain hienon päähänpiston remontoida huoneeni kotona uudestaan. Hermot, mutta hyvä siitä tuli!
 |
| Väsynyt remonttimies uuvahtanut kesken kaiken. |
Tuli kierreltyä (taas) keikkojakin paljon tänä vuonna, Amaranthe tuli nähtyä kolme kertaan, In Flames kaksi kertaa, Five finger death punch toistamiseen (ensimmäisen kerran 2016), Arch Enemy, Battle Beast kaksi kertaa, Turmion kätilöt, Architects ja Raskasta Joulua konserttiin pääsin vihdoin ja viimein! ♥ Kerrassaan loistava setti ja ensi vuoden keikkalista näyttää suorastaan kutkuttavan hyvältä! Rakkaudesta lajiin ;)
Unohtamatta tietenkään provinssia ja farmarimessuja! :'D
 |
| Tyytyväiset messutytöt ja miniatyyrihevosten tietopankit :D |
 |
| Provinssin bäkkärillä oli kaikista parhain meno! |
 |
| Huomatkaa meidän saman väriset hiukset, sekä pohjetatuoinnit! |
 |
| ♥ |
Saatiin Eevan kanssa tehtyä muutamat kuvaukset Rock n Roll ja Rockabilly teemalla! Tätä kyllä kaipaisin lisää.
Elokuussa juostiin Väriestejuoksussa ja oli huippua! Uudestaan? Hei mä tiedän, että luette tätä jossain vaiheessa, eikö tehdä tämä uusiksi? :D
Kuukausi ja kaksi päivää sitten, jouduin luopumaan elämäni tärkeimmästä asiasta, eli hevosestani. Pale nukahti ikiuneen 29.11.2017 ja meidän kymmenen vuoden kavioliitto saatettiin finaaliin. Ikävä on suuri, mutta nyt herralla on hyvä olla ♥
Vuosi oli hyvä, mutta ehkä ensi vuosi on parempi. Ken tietää, siitä otetaan selvää. Ainakin tuli opiskeltua elämän korkeakoulua tämän vuoden aikana ja en, en tee niitä saamarin uudenvuoden lupauksia. Samalla temmolla hommat jatkuu 1.1 kuin tänäänkin. Ei se yksi yö ihmeitä tee. Sen sijaan voin luvata, että 4.1.18 tapahtuu jotain! Pysykää kuulolla! ;)
Hyvää uutta vuotta kaikille! ♥
Itseasiassa juuri kun olin painamassa tuota "julkaisu" nappia, päätänkin tehdä yhden lupauksen.
Muista elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti