Kun jäljelle jää vain totuus - postauksessa kävin jo näitä syömis asioita läpi, mutta jos vielä kerran...
Jos kelataan aluksi 3 vuotta taaksepäin, kun olin 16-vuotias ja no, kaljaa oltiin jo vähän opeteltu juomaan ja olin kesän pikaruokalassa töissä. Joka päivä ruuaksi siis hampurilaisateria. Menin sen kesän jälkeen ammattikouluun kokki puolelle ja siellä tuli vähän herkuteltua, vaikka yritinkin olla syömättä kaikkea hyvää. Elin siis ikäänkuin riidoissa itseni kanssa - halusin laihtua, mutta söin silti kaikkea rasvaista ja makeaa. Olisin silloin halunnut olla ihan langan laiha, ennenkuin näin bussissa sairaanloisen laihan tytön ja tajusin, että en tahdo näyttää tikku-ukolta. Bulimia oli jo selätetty, mutta en kiellä, etteikö olisi tehnyt mieli välissä käydä oksentamassa. Olin jo päättänyt kesän lopussa, että alan elämään terveellisemmin, mutta eipä siitä kauheasti mitään tullut. Salilla aloin käymää silloin tällöin! Muuten harrastin ratsastusta, satunnaista lenkkeilyä ja aloitin tanssin amiksen ekalla.
Viikonloppuisin usein lähdettiin ryyppäämään. Tupakkia kului viikossa 1-3 askia. Ryyppäämiseen liittyi myös erittäin usein roskaruoka. Kalja ja roskaruoka kuului myös viikollakin ruokavalioon. Mutta ei mulla ole morkkista tästä vaiheesta, olin vain nuori (kuten edelleen) ja halusin kokeilla rajoja.
Olo oli tukala, kun en tuntenut oloani ulkoisesti, enkä sisäisesti hyväksi. Halusin tehdä asialle jotakin. Kun lähdin vanhempieni kanssa Vaasasta viikonloppu reissulta kotia ja kuulin radiosta Fitneksestä, innostuin heti. Tunnetusti alku on hankalaa ja niin myös tässä tapauksessa.
Tämä kuva on ennenkin täällä näkynyt, mutta siis tässä on kuva, kun minä 16 kesäisenä päätin alkaa tekemään jotain tälle pikaruoka kropalle:
En mä koskaan ole ollut mikään pullukka, edes sinnepäinkään mutta on tästä nyt vähän parannettu :D
Luulen, että ahdistus omasta kropasta johtui siitä, että olen rakenteeltani siro ja aika hentoinen ja olin ala-asteella todella hoikka, tai laiha ja yläasteellakin vielä hentoinen, niin yhtäkkinen lihoaminen ei sopinut minä - kuvaani.
Kävin muutaman kerran viikossa (jos sitäkään) aluksi kuntosalilla, välillä lenkillä, tanssimassa kerran viikossa ja ratsastamassa useasti viikossa. Ruokavalio oli sitä samaa, alkoholi, pizza, suklaa jne kamaa.
Pidin aluksi fitness kisaajia hulluina ja pyörittelin silmiä bikineissä pyöriville ihmisille, joiden rusketus muistutti tummaa suklaata. Mielipide on saattanut muuttua vuosien aikana :D
17-vuotiaana tilasin ensimmäiset treeni - ja ruokaohjelmat Linda Manuellalta. Syyskuussa 2013 ja siitä sitten lähti. En edes jaksanut aluksi tehdä ohjelmia loppuun asti, kunto oli ihan paska. Taisi mennä reilu kuukausi, kun pääsin hehkuttamaan, että pystyin vetämään treenin alusta loppuun asti! Ensimmäinen ohjelma oli kiinteytystä, sekä siron lihaksikkaan kropan tavoittelua. Haha, voi että on tavoitteetkin vähän heitetty uudelle tasolle!
Silloin tapahtui myös jotain ennenkuulumatonta: Oli perjantai ilta, puhelin soi koko ajan että nyt lähetään kaljalle. Mutta mitäs teinkään? Menin kuntosalille! Poljin kuntopyörällä ja jouduin puhelimessa selittään kahdelle ystävälle, että kaljat jää tänään välistä. Oli hassu fiilis, mutta hyvä :)
Vaikka mulla oli ruokaohjelma, herkuttelin silti koulussa. En päässyt eroon herkuista. Halusin pois koulusta. Vihasin koulua, vihasin kun en pystynyt syömään niinkuin halusin. Päänsisäinen ääni torjui koko ajan.
Jos olet lukenut tuon "Kun jäljelle jää totuus" - postauksen, niin tiedät, että kärsiin masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista. Se ajoi minut hyvin usein vetämään pään täyteen alkoholia ja olin välissä todella voimaton käymään kuntosalilla. Pidin aina välissä muutaman viikon taukoja. Halusin kuitenkin saada unelmien kropan itselleni.
Jossain vaiheessa aloin heittämään lähinnä läppää, että voisi kokeilla kisaamista. Mitä enemmän asiaa mietti, sitä paremmalta se alkoi tuntua. Olen todella kilpailuhenkinen joissakin asioissa ja haluan aina haastaa itseni.
Aloin todella suunnittelemaan, jos alkaisin kisamaan bikini fitneksessä. Kokeilla edes.
Aloin seuraamaan somessa erillaisia fitnesskisaajia ja puntaroin eri vaihtoehtoja päässäni.
Lopullinen päätös tuli selväksi kuitenkin vasta tämän vuoden alussa. Juttelin Lindan kanssa viime tammikuussa ja tein päätöksen, että tähtään ensi keväänä Fitnessmalli - kisoihin. Kisasta tekee mielenkiintoisen se, että kropan lisäksi arvostellaan esiintyminen, kuvauksellisuus ja edustavuus. Ulkonäkö on iso osa, mutta ei kaikkea.
Kun tulin Italiasta suomeen, Linda teki mulle uudet ohjelmat. Eli siis tämän vuoden maaliskuussa. Tilanne näytti silloin tältä:
Laatuja kaikille. En tiedä onko tää kuva ollut täällä aikaisemmin, mutta olen näköjään toukokuussa tehnyt tälläisen ennen ja jälkeen kuvan:
Isot retureidet, must have!
Treenasin niillä ohjelmilla kesäkuuhun asti ja sain uudet ohjelmat.
Tämä oli sitten sen hetkinen tilanne. Nyt olen noilla ohjelmilla treenannut sen reilu 3 kuukautta ja tilanne näyttää tältä
 |
| Hehe, oli pakko matkia Zozofit'ä :'D |
Vielä saa tehdä ihan possuna töitä, mutta aika huvittavaa, että tämä olisi ollut mun unelma kroppa, kun aloitin kuntosalilla käymään. Nyt tämä on sellaiset 1/3 siitä. Viihdyn kropassani, mutta lisää lihaksia, aamen. Nyt on iha hyvä draivi päälläkin. Olin sen 4kk juomatta, enkä ole kyllä vieläkään kuin vähän maistellut. Käyn neljä kertaa viikossa salilla, teen keskiraskasta työtä, ratsastan aina kun kerkeän (eli 2-4 krt viikossa), huomisesta lähtien alan pitämään taas tanssitunteja 2x viikko ja teen kaikkea pikku sälää, kuten harjoittelen kävelemään käsillä, teen kotijumppaa, kuntopiiriä yms. Lohduttavaa kuitenkin, että aikaa vielä on.
Ruokailun suhteen... olen vieläkin vähän toivoton. Olen niin sokerihiiri, että aivan suklaan palat vain karkaavat suuhuni. Olen jättänyt "karkkipäivät" pois, koska napostelu on edelleen paha tapani. Suositellaan, että yhtenä päivänä viikossa saa herkutella, jos muuten syö oikein. Mä olen hiukan oppinut siihen, että saatan ottaa kahvin kanssa vähän pullaa. Töissä saattaa kadota pizzan pala suuhun, jos toinenkin. Tai nugettia :D Yritän kyllä päästä tavasta eroon ja pitää aina kerran viikossa herkuttelu päivän.
En ala kirjoittelemaan erikseen mitään marttyyri tekstiä. Olen tyytyväinen, että olen päässyt tähän asti kivisestä tiestä huolimatta. Ja erityisen ylpeä, että olen hyvin päässyt tupakasta eroon! Suunta jatkuu ylöspäin. Minähän en ole mikään synnynäinen urheilija, mutta tykkään enemmän tälläisestä elämästä, kuin siitä päämäärättömästä kaljan lipittämisestä. Vaikka en tahdokkaan sulkea itseäni mihinkään kuplaan. Minulla on silti oikeus pitää hauskaa joskus ;)
Kiitos Hannalle taas kuvista ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti