★ Noloa asua vanhempien nurkissa?

Muutin viime vuonna Seinäjoelle omaan kämppään ja se oli mulle jonkinlainen voitto, kun muutin kotoa pois 19-vuotiaana, enkä enää jäänyt parikymppiseksi asti pyörimään vanhempien nurkissa. Asiat eivät sitten mennytkään niin ruusuisesti, vaan silloinen työnantaja pihtasi multa työtunteja vähemmälle ja vähemmälle, aina vain luvaten, että myöhemmin saat kyllä lisää. Niitä työpäiviä ei sitten koskaan tullut lupauksista huolimatta ja päätin laittaa kämppäni pois huonon työtilanteen takia. Sainkin sitten vanhempieni kodin läheltä uuden työpaikan hyvällä tuntimäärällä, roudasin kamat takaisin kotia ja kävin kotoa päin töissä.
Tämän jälkeen hommattiin entisen ukon kanssa yhteinen kämppä Tampereelta, minne oli tarkoitus okein muuttaakin! Upeasti asiat menivät päin persettä vuokrasopimuksen allekirjoittamisen ja takuuvuokran maksamisen jälkeen, joten jouduin nielemään tappioni ja jäin ilman kämppää ja miestä. Luojalle kiitos, että on koti minne voi aina palata ja sain myös samaan rysään uuden (toisesta firmasta) suht. pitkäaikaisen työsopimuksen. Ei tässä asiat siis huonosti ole, vaan pikemmin paremmin kuin ennen.


Mulle kotona asuminen on siitä hieno juttu, että saan kerätä rahaa itselleni tulevaisuuteen ja voin rauhassa miettiä seuraavaa siirtoa. Koiralle on paljon tilaa elää ja olla, sekä hevonen on vain muutaman kilometrin päässä.
Haittapuolena on, että olen varmaan ikuinen maailmanvalloittaja, ja tämä kotona asuminen tuntuu vievän sitä nälkää. Tykkään myös, kun omassa kämpässä sai kulkea mm. alasti koko päivän jos huvitti :D Täällä ei oikein viitsi, kun koskaan ei tiedä kuka tulee ovesta sisälle :'D Ja tietysti se himo aloittaa oma elämä ja ehkä jossain vähän kauempana, kun nämä pohjanmaan nurkat on jo muutamaan kerran tullut kierrettyä tässä 21 - vuoden aikana. Tai sekin on vähän kakspiippuinen juttu, sillä olisin varmaan onnellinen Helsingissä pienessä yksiössä, sekä pienessä omakotitalossa (hevostalli pihalla) maalla. Kumpi sitten parempi, I don't know! Hirvee hinku ois suunnistaa jonnekkin, eriasia minne :D


Mun oma pelko on kai se, että jään pyörimään tänne seuraavaksi 30 vuodeksi tuhlaamaan elämäni, mutta toisaalta yritän ottaa tämän väliaikaisena etappina. Hassun hauskaa on se, että osalla kavereista on oma tupa ja perhe, ja sitten itse miettii lähtisikö laivalle vai mökille. Mutta tietysti ikinä ei saisi verrata itseään muihin (enkä halua perhettä ja helvetin isoa tonttia). Tässä nyt ei auta kuin luottaa omaan visioon ja luottaa, että elämä kyllä vie eteenpäin!
Onneksi lähipiirissä on muitankin, jotka ovat maitojunalla palanneet, ettei tarvi yksin miettiä omaa kurjaa elämää ♥ (ja vitsi vitsinä!)

♥ Baka