★ Keskenräisiä oomme kaikki

Siinää ja miinää. Onko tutun kuuloinen lause "No tuu vaa käymään, mutta täällä on kyllä tosi sotkuista!"
Harvemmin soitetaan kaverille ja kysytään "saako tulla kahville?" ihan sen takia, että voimme mennä kyttäämään kuinka sotkuista siellä on ja tursuaako pyykkikori yli laitojen.
Mutta miksi teemme tälläistä? Miksi selittelemme mitä emme ole tehneet ja miksi joku asia on nyt näin. Toki voi olla, että kaverin kämppä todella on sotkuinen ja haluaa varoittaa jo etukäteen, mutta eilen kuulin "uudenlaisen" version tästä.

Pelkäämme, että joku näkee meidän inhimillisyyden.

Emme halua näyttää muille, kuinka laiskoja ja aikaansaamattomia olemme olleet. Yhteiskunta, media ja läheiset luovat meille omia paineita, emmekä halua epäonnistua. On inhimillistä olla aikaansaamaton ja väsynyt, mutta emme voi näyttää tätä puolta muulle maailmalle. Haluamme pitää omat kulisimme yllä omasta elämästämme, emmekä halua yleisön kurkkivan verhojen taakse.

Yritämme olla itkemättä ja murtumatta, samalla estäen oman inhimillisyyden. Kiellämme omia tunteitamme ja menemme virran mukana. Emme saisi tehdä virheitä ja näyttäen oman inhimillisen puolemme. Tuleepahan vain näin mieleen, että jossain työpaikoissa näkyy olevan hyvin tarkkaa sille, ettei virheitä tule. Se on inhimillisyyden estämistä, sillä meistä kaikki tekee virheitä, se on väistämätön tosiasia. Tälläinen ympäristö on vahingollinen ihmiselle. Meille täytyy antaa lupa tehdä virheitä, ilman tuomituksi tulemisen pelkoa. Enkä nyt liitä tähän vakavia rikoksia, mistä täytyy saada tuomio, vaan meidän arkipäivisiä ja vähän isompia mokailuja. Olemme kuitenkin vain ihmisiä.

Joten meidän täytyy vain oppia antamaan itsellemme lupa mokata ja antaa itsellemme lupa olla ihminen. Näin myös annamme itsellemme enemmän vapautta, kun irrottamme taas yhden kahleen enemmän.

♥ Baka