tiistai 4. huhtikuuta 2017

★ Juokse, villi lapsi

Juokse kauemmaksi
Siellä kasvat vahvemmaksi ja vapaammaksi.

Jos haluaisin keksiä mun kuluneelle viikolle moton, se menisi varmaan hyvin kliseisesti, että kuuntele sydäntäsi. Se kyllä tietää, mutta vaatii rohkeutta uskoa ja luottaa siihen. Jos uskallamme luottaa meidän sisäiseen ääneemme, meistä tulee vapautuneempia ja iloisempia.

Oon miettinyt, miksi mua vetää puoleensa hyvin energiset, touhuavat ja avoimet ihmiset. Luulen, että syy siihen on, että he ammentavat sisäistä voimaansa, sisäistä aurinkoaan. He, jotka uskaltavat ajatella ja jakaa positiivista energiaansa. Ja olen miettinyt monesti, miksi mä en (vielä) ole sellainen.

Kahvikupin ääressä tajusin, että en ole niin sanotusti ruokkinut sieluani. Olen onnistunut kuihduttamaan sen sisäisen äänen, sisäisen voiman jonnekkin kaukaisuuteen, ollakseni muiden mieliksi. Ollakseni kuin ne kaikki muutkin murjottavat ihmiset, jolla on aina kahvikuppi väärinpäin, väsymys ja huono elämä muutenkin. Riistetään kynttilän liekiltä happi, ettei se voi enää roihuta ja ihmettelemme, miksi olemme sisältä kuolleita.



Se ei tarkoita, että voimme olla ilkeitä muille ja käyttäytyä miten haluamme. Se tarkoittaa, että alamme seuraamaan omaa ääntämme, ruokkimaan sieluamme ja näin ollen alamme jakamaan omaa positiivisuutta. Elämä ei olekkaan kurjaa. Nukumme hyvin, emmekä valita väsymystä, syömme hyvin ja sopivasti, emmekä valita nälkää tai lihavuutta. Kasvatamme intohimoamme ja jaamme taitomme muille. Kannustamme muita. Emmekä pelkää olla ihmisiä. Pidämme sisäisemme aurinkomme vahvempana kuin ulkoisen myrskyn.

Elämämme ei ole, eikä tule olemaan täydellistä. On vain otettava vastaan mitä elämä meille antaa ja raivattava oma polkumme - nöyränä, muttei alistettuna. Ja joskus meidän täytyy päästää vain irti, tietämättä minne olemme putoamassa. 


Baka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti