★ "Aina kiire"

Hehe, valehtelin vähän teille edellisessä postauksessa. Enhän mä voikkaan päivitellä jatkuvasti instagramia tai snapchattiä, kun ei ole nettiä ruotsissa tai norjassa! Tai tottakai olisi, eriasia haluaako sitä käyttää :D Ehkä säästän, tai siis KYLLÄ säästän puhelinlaskussa. Sittenkun ollaan takaisin suomessa niin palaan somen pariin. Ja hyvä vain, ei sitä reissua tarvitsekkaan olla nenä kiinni puhelimessa. Revin vain tässä hiuksia päästäni, kun en millään tiedä mitä kaikkea tarvitsen mukaan ja niin pois päin. Vihaan pakkaamista. Onneksi kaupasta voi ostaa puuttuvia tarvikkeita. Reissuun lähteminen on aina yhtä mukavaa, mutta silti hermostuttavaa :D

Mikähän siinä muuten on, kun meinaa stressata normaalia enemmän, niin sortuu helpommin herkutteluun? Yhtäkkiä hotaisee vähän suklaata kyytipojaksi. Silloin kun on oikeasti kiire ja paljon tekemistä, niin mulla ainakin meinaa heti ote lipsua ruokapuolen kanssa. Lohturuokaa? "Kyllä tämä tästä, pari palaa suklaata auttaa."

Mulla piti olla jo pari edellistä viikkoa muka vähän helpompia, tai rauhallisempia. Sitten taas hoksaa yhtäkkiä, että kalenteri onkin täynnä ja sinne meni se rauhallisuus! Mä kyllä tykkään menosta ja tekemisestä, mutta välissä sitä ajattelee, että kun nämä hommat on saatu pois alta, niin sitte vähän iisimmin. Ja taas kohta mennään.

Yksi mun iso ongelma on se, että mulla on niin helkutin monta harrastusta, että välissä ja hyvinkin usein ryntäilen paikasta A paikkaan B. Ja monesti käy, että mitään ei tule tehtyä kunnolla loppuun vaan ajattelee "no ensi viikolla uudestaan!" Näitä ensi viikkoja ei vain ole näkynyt.
Salilla ei kerkeä tekemään viimeistä sarjaa, kun kello näyttää vaikka ja mitä, ja sun pitäisi kohta olla valjastamassa hevosta. Piirrustukset lojuu keskeneräisinä työpöydällä kun ei ollutkaan aikaa viimeistelyyn. Lajittelemattomat sopimuspaperit lentelee pitkin huonetta ja likaiset vaattet pitäisi ilmeisesti keritä pesemään.
Eihän kukaan tee sinulle sitä kiirettä. Itse kukin tekee kiireen omassa päässään. Minulla on ainakin se tapa, että on kiire vaikka ei oikeasti edes ole. Tai sitten lähtemistä venyttää ja veeenyyyyttää. Kun ei maltakkaan nousta sängystä.
Olisiko pakko olla kiire? Ei. Onko pakko tehdä niin paljon asioita? Ei. Silti teen. Vaikka pää kainalossa. Olen narkomaani tekemisille ja juopunut intohimosta. Kaikki viedään loppuun asti, vaikka sitten tulisi seinä vastaan.

Harmikseni joudun toteamaan, että tällä viikolla joudun jättämään kaksi salitreeniä pois ja ensi viikolla voi olla sama juttu. Ja kuka valopää keksi, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia?! 48 tuntia vois olla sopiva, sit jopa kerkeis tekemään asiat loppuun asti. Ja nukkumaan.

Niin se uni. Jos mulla on aamuvuoro, herätyskello soi 7 jälkeen, yleensä 7.30. Ja koskas mentiin nukkumaan? No niimpä. Oli muuten varmaan tosi elintärkeä se juttu, mitä piti vielä kello 01.00 ränknätä. Sitte aamulla silmät ristissä.
Ei nyt kaikki yöt mene alle 7h unilla, välissä saatan nukkua 13 tuntiakin putkeen. Ihan tuosta noin vain. Aika usein nukun kuitenkin sen 8h ainakin. Ammattikoulun aikoina mun nukkuminen oli ihan hirveää. 6.00 soi herätyskello, eikä ollut uusi juttu, että nukkumaan mentiin 2-4 aikoihin aamuyöllä. Ja sitten valvottiin usein se 24h. Millähän pyhällä hengellä mä olen oikein silloin elänyt? Nyt tuntuu ettei jaksa olla edes 12h hereillä :DD

Tämän kaiken hyrräämisen ja pörräämisen keskellä tulin siihen tulokseen, että ensi viikolla, istun kahvikupin kanssa työpöydän ääreen ja pistän mun aikataulut ihan uusiin puihin. Sellaisiin, että mun ei tarvi juosta 10 tuntia putkeen. Että siellä saattaa näkyä rako, jolloin voi vaan röhnöttää sohvalla ja katsoa teeveetä. Eriasia kuinka toteutus onnistuu. Silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa, mutta jatkuva takominen vaatii välissä pieniä pausseja. Voisi joskus vaikka lähteä kavereiden kanssa ulos, ilman että tarvitsee miettiä seuraavan aamun herätystä :)

Joskus sitä kadehtii ihmisiä, jotka voivat lähteä extempore yhtäkkiä vaikka toiselle puolelle suomea. Tai kauppaan ostamaan sipsiä jos siltä tuntuu. Olisipa niin myös mulla, mutta sitten sitä aina havahtuu, että ihan omia valintoja. Kukaan ei pyydä sinua tekemään mitään tai syömään terveellisesti, silti sinä teet ja syöt oikein. Kuitenkin loppupeleissä, sitä on tyytyväinen omiin valintoihinsa. Aina on mahdollista karsia jotain pois, mutta en kyllä taas omalla kohdalla halua jättää mitään. Pitää tehdä paljon duunia, mutta ehkä se kiitos jossain vaiheessa tulee vastaan :)

Näihin tunnelmiin, jatkan pakkaamista, menen suihkuun ja nukkumaan, Aamulla pirteänä bändiharkkoihin ("pirteänä") ja katotaan ensi viikolla, ollaanko vielä yhtenä kappaleena!