★ Elämältä turpiin sain ja harmittaa

... Laulaa Tiisu. Viime Cosmopolitanissa oli hyvä lausahdus: "Elämässä tapahtuu oikeasti vain 10% ja päämme sisällä kaikki suurentuu 90%" eli siis oikeasti elämässä ei tapahdu niin paljon vastoinkäymisiä, mitä sitten pyörittelemme, suurentelemme ja pullistelemme pienien päiden sisällä.

Mulle töissä vähän viisoiltiin ulko-ovea möhlimisen jälkeen, eli siis voidaan puhua "potkuista", vaikka olisin saanut jatkaa jollain muutamilla tunneilla jatkossa, mutta ei kiitos, joten huomenna on viimeinen työpäivä. Nielurisaleikkauksenkin olisi pitänyt olla tänään, mutta se siirrettiin Terveystalon joidenkin juttujen vuoksi, joten kärsin tässä vielä ensi tiistaihin asti. Auton kanssa myös onnistuin sohlaamaan ja eilen töistä kotiin palatessani, kotini oli koiran oksennuksen ja ruikun peitossa. Mutta ainakin kämppä on tällä hetkellä siisti, kiitos eilisen siivousurakan.

Työn loppuminen tarkoittaa tietysti tulojen vähentymistä, vaikka jatkakin muualla n. 2-4 työpäivää viikossa, jos sitäkään, riippuu vähän keikkatöiden puolesta. Eli jännityksellä mietin mitä teen mun vuokrakämpälle. Vähän muutenkin miettiä mitä tällä elämällä tekisi, vaikka tuskin tekemisen puute tulee olemaan läsnä mun elmässä :DD

Sitähän yleensä sanotaankin, että kaikki tulee kerralla ja niinhän ne tuleekin. Onneksi aina voi toivoa parempia aikoja ja ehkä on olemassa suurempia ongelmia kuin raha. Tietysti mun tutut ja FB - kaverit ovat varmaan huomanneet mun tilapäivityksen, kun siviilisääty vaihtui ensimmäistä kertaa mun elämässä sinkusta parisuhteeksi. KYLLÄ, minä ikisinkku - kukaan ei kiinnosta - aloin seurustelemaan! Niinkin romanttinen tarina kuin että tuntematon mies tuli luokseni katsomaan leffaa, tarjosin sille siiderin (enpä ois sitä arvannut, että susta tulee mun siideripissis) ja mulla hirveä kysymystulva pääni sisällä, että miksi mua ei ahdista. MIKSI EI AHDISTA - no eipä kyllä vieläkää ahdista :DD Ja hyvä niin!

Huomenna mä aoin bailata ja tuuleentua, mun vajaa 3kk täysinäinen uraputki ja työuurastus on ohi, (vihdoin voi hengittää), lauantaina saan mun miehen ees yhdeksi päiväksi armeijasta pois ja tiistaina pääsen vihdoin leikkaukseen, minkä jälkeen mä vain makaan ja syön jäätelöä! Ei kannata tavoitella mua silloin :'D Sitä odotellessa! Ja katsella kuinka elämä lähtee liukumaan eteenpäin.